keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kolmen vampyyriäidin ainoana tyttärenä on rankkaa. Isadella – Sydän kylmänä

Isadella on murrosikäinen tyttö, joka on koko ikänsä muuttanut kaupungista toiseen kolmen vampyyriäitinsä kanssa. Isadella on itse ihminen, mutta odottaa hetkeä, jolloin hänestäkin tulee vampyyri. Koska hetki ei näytä heti olevan nurkan takana, hänen on selviydyttävä tavanomaisista teinien huolista. Sydän kylmänä käsittelee seksuaalisuutta, polyamorisuutta ja erilaisia perheitä rennosti osana melko tavanomaista juonta, mikä on erittäin tervetullut ote nuortenkirjallisuuteen.

Isadellalla on rankkaa. Hänen vanhempansa ovat ärsyttävän ylihuolehtivaisia, mikä vaikeuttaa esimerkiksi Isadellan lintsausyrityksiä. Hän on muuttanut elämänsä aikana monta kertaa, aina kun hänen äitiensä vartiointifirman toiminta alkaa herätää liian paljon uteliaita katseita. Koulut tulevat ja menevät eikä Isadella enää jaksaisi panostaa opiskeluun. Mitä järkeä siinä edes on, jos hän kuitenkin muuttuu jossain vaiheessa vampyyriksi ja jättää ihmiselämän taakseen?

Koulussa on kuitenkin ihan söpö Faizur, joka saa matematiikkapalkintoja ja tuntuu olevan oudon ystävällinen Isadellalle. Lisäksi kuvistunnin Minna saa perhoset lepattamaan Isadellan vatsassa. Isadella on hämmentynyt. Kaikkein vähiten elämässä hän haluaisi tuntea tunteita, vieläpä kahta eri ihmistä kohtaan!

Juonen edetessä Isadella joutuu pohtimaan omia reaktioitaan sekä Faizuriin että Minnaan, mutta myös puolustamaan äitejään, kun tieto hänen perhemuodostaan leviää koulussa. Kirja kuvaa muutamalla tarkoin valitulla kohtauksella nykypäivän koulumaailmasta paljon. Maailma on muuttunut niin, että monimuotoiset perheet pääsevät helpommin edustetuiksi kirjallisuudessa, mutta tosielämässä erilaisten perheiden jäsenet voivat joutua kohtaamaan syrjintää.

Sari Luhtanen on kirjoittanut nuortenkirjan murrosiän vaikeuksista epätavallisissa oloissa. Kirjassa vastapareina toimivat herisyttävän hauskat ja muutamat synkät kohtaukset. Kirjan tarina etenee reippaasti ja se on kirjoitettu helppolukuisesti, minkä vuoksi kirja voi olla erinomainen sellaiselle nuorelle, jolle lukeminen ei maistu, mutta jonka pitää valita äidinkielen tunnille joku kirja. Sivumääräkin jää alle kahdensadan. 

Minä aikuisena lukijana nautin suuresti murrosiän tarkastelusta sopivan etäisyydestä päästä. Hihitin Isadellan reaktioille, vaikka hyvin muistin, miltä vastaavanlaiset tilanteet aikoinaan tuntuivat. Kirjaa oli kuitenkin luettava nuortenkirjalinssien läpi, jotta se tulisi oikealla tavalla arvostetuksi. Jotkut kirjat ovat suunnattu myös aikuisille lukijoille, mutta tämä kirja toimii parhaiten oikean kohdeyleisön käsissä. Onkin hienoa, että Luhtanen on aloittanut sarjan, jolle on taatusti tilausta koulujen kirjastoissa!

SARI LUHTANEN: ISADELLA. SYDÄN KYLMÄNÄ
SIVUJA: 187
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

maanantai 18. marraskuuta 2019

Historiallinen nuortenromaani: Raili Mikkasen Hopearenkaan taika

Raili Mikkasen Hopearenkaan taika on neliosaisen Sisaret-sarjan päätösosa. Tarina kertoo siitä, kuinka aiemmista romaaneista tutut sisaret Margareeta ja Anna matkustavat isotätinsä Katharinan kanssa tädin nuoruudenkaupunkiin Starlsundiin Saksaan. Romaani sijoittuu 1600-luvulle.

Sarjan ensimmäinen osa, Kahdentoista vala, esittelee sisaret Kirstin, Margareetan ja Annan, joiden äiti elättää heitä parantajan töillä. Äitiä kuitenkin syytetään noituudesta, ja pelastaakseen äitinsä siskot joutuvat etsimään yksitoista ihmistä, jotka vannovat heidän äitinsä syyttömyyden puolesta. Seuraavassa osassa, Myrkkypuun marjoissa, Kirsti on naimisissa, mutta häntä syytetään appensa myrkytysyrityksestä. Parantajan taitoja opiskeleva Margareeta matkustaa siskonsa luo ja alkaa selvittää tapausta. Kolmannessa osassa, Pähkinäpuisessa lippaassa, Anna löytää lippaan, joka vie hänet Vaasaan vanhan rikkaan naisen Katharina Kalmin luo. Kirjan aikana selviää, että köyhissä oloissa eläneet sisaret ovat oikeasti varakkaan kauppiaan lapsenlapsia ja Katharina Kalm heidän isoisänsä sisko. 

Luin sarjan kolme aiempaa osaa teini-ikäisenä. Kolmas osa loppui jännittävään tilanteeseen: Katharina suunnitteli paluuta kotikaupunkiinsa Saksaan Margareeta ja Anna seuranaan. Löysin Raili Mikkasen sähköpostiosoitteen netistä ja kirjoitin hänelle fanipostia. Ilokseni hän kertoi, että sarjaan on suunnitteilla ainakin neljäs osa. Unohdin kuitenkin seurata, milloin neljäs osa ilmestyy ja havahduin asiaan vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin, eli tänä syksynä. Päätin korjata unohduksen saman tien ja lainasin kirjan kirjastosta.

Hopearenkaan taika on erittäin suloinen päätös kirjasarjalle. Se on kirjoitettu herttaiseen tyttökirjallisuustyyliin, jossa elämän ilot ja surut otetaan vastaan tunteella. Romaani keskittyy siihen, kuinka Margareeta ja Anna etsivät omia elämänpolkujaan. Margareeta on kiinnostunut parantamistaidoista ja oppimisesta, mutta 1600-luvun maailma ei ole suotuisa itsenäisesti toimivalle naiselle. Annakin on kiinnostunut lukemisesta, mutta hän on epävarma, saisiko tehdä niin. Katharina Kalmin saksalaiset sukulaiset ovat pnneksi hyvin avuliaita ja avarakatseisia ja tarjoavat kirjastonsa Margareetan ja Annan käyttöön. 

Molemmat nuoret naiset joutuvat romaanin aikana miettimään, mitä valintoja heidän tulisi tehdä avioliittorintamalla. Molemmat ovat jättäneet Suomeen kosijat. Toisen tunteet vahvistuvat ulkomailla, mutta toisen taas hiipuvat. Lisäksi Margareeta huomaa saaneensa saksalaisen ihailijan. Hänen on tehtävä päätös, haluaako hän jättää kotimaansa rakkauden tähden. 

Tätä kirjaa oli ilahduttava lukea, sillä se palautti minut yläasteaikoihin ja niihin lukuisiin historiallisiin romaaneihin, joita luin silloin. Kolusin yläasteella lähikirjastoni historiallisten nuortenkirjojen hyllyn läpikotaisin. Sieltä taisin tämänkin kirjasarjan löytää.

Ilahduksen alta kurkisti kuitenkin huoli: julkaistaanko tällä hetkellä historiallista nuortenkirjallisuutta? Mutu-tuntumalta sanoisin, että ei julkaista. 2010-luvulla dystopia on ollut suosittua,  kuin myös urbaani fantasia, ja niistä on siirrytty pikku hiljaa realismin puolelle. On sääli, jos historiallinen nuortenkirjallisuus on jäänyt marginaaliin, sillä historiasta kiinnostuneet nuoret eivät taatusti ole kadonneet minnekään. Historialliset romaanit ovat oiva keino eläytyä menneisyyteen ja syventää oppimaansa. Nuoret ovat vaativa yleisö, joka huomaa heti, jos heille tarjottu kirjallisuus tuntuu vanhentuneelta. Siksi olisikin hienoa, jos nuorille edelleen kirjoitettaisiin historiallisia romaaneja.

RAILI MIKKANEN: HOPEARENKAAN TAIKA
SIVUJA: 252
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2010
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

torstai 17. lokakuuta 2019

Arvonta: liput Helsingin kirjamessuille! (Arvonta päättynyt)

Olen saanut bloggaajalipun tämän vuoden Helsingin kirjamessuille. Osallistuin viimekin vuonna. Helsingin kirjamessut on niin iso tapahtuma, että sitä voi olla vaikea ottaa haltuun yhdellä kertaa. Niinpä on mukavaa, että pääsen tänäkin vuonna paikan päälle keskelle kirjahumua 

Sain Helsingin kirjamessuilta myös kaksi ilmaislippua, jotka voin arpoa lukijoideni kanssa. 

Arvon siis kaksi (2) kirjamessulippua. Yksi lippu oikeuttaa pääsyn messuille yhtenä päivänä. Lipun voi käyttää minä messupäivänä tahansa. Arvon yhteensä kaksi voittajaa. Liput ovat sähköisiä, joten liput toimitetaan voiton jälkeen sähköpostitse voittajille.

Säännöt:
  • Voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen.
  • Kirjoita kommenttiin toimiva sähköpostiosoite.
  • Kerro minulle, mikä on ollut viime aikoina hyvä kirja.
  • Osallistua saa, vaikka et olisi blogin lukija. Riittää, että kommentoit.
  • Muun sosiaalisen median osallistumisia ei lasketa. (Esim. Twitter tai Facebook.) Huomioin vain tämän postauksen kommentit.
  • Voittajat arvotaan tiistaina 22.10. klo 20. Osallistua saa siihen saakka.
  • Voittajille ilmoitetaan voitosta kommentissa annettuun sähköpostiin. Lippu lähetetään samaiseen sähköpostiin sen jälkeen, kun siihen on vastattu.
  • Arvonta suoritetaan random number generatorilla niin, että lasken montako osallistujaa on ja arvon sen mukaan satunnaisen numeron. Kommenttiketjun ylin kommentti on numero 1, sitä seuraava numero 2 ja niin edelleen. Jos arvon esimerkiksi numeron 3, kolmannen kommentin jättänyt voittaa lipun. Jos sama henkilö on kommentoinut useamman kerran, vain ensimmäinen kommentti huomioidaan laskussa. Suoritan arvonnan kaksi kertaa. Jos toisella kerralla tulee sama numero kuin edellisellä kerralla, sama henkilö ei voita kahta lippua, vaan arvon toisen lipun uudestaan.

Arpaonnea!

22.10.2019Arvonta on suoritettu. Voittajiksi valikoituivat:Numero 14 eli virpiNumero 6 eli AnonyymiVoittajille on ilmoitettu asiasta sähköpostitse.Kiitoksia kaikille osallistujille. Vastauksianne oli todella mielenkiintoista lukea!

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Magian syvempi sävy lymyilee eeppisen tarinan reunamilla

Sen sijaan, että olisi olemassa vain yksi Lontoo, niitä onkin useampia. Jokainen Lontoo sijaitsee maantieteellisesti samanlaisella alueella, mutta ne eroavat toisistaan voimakkaasti. Harmaa Lontoo on menettänyt lähes kaiken magiansa. Se muistuttaa eniten meidän maailmamme Lontoota 1800-luvun alussa. Punaisessa Lontoossa taas magia kukoistaa: värien kyllästämässä kaupungissa nautitaan hyvinvoinnista. Valkoinen Lontoo on nälkäinen magialle, mutta lähes kaikkea magiaa pitää hallussaan hirmuinen hallitsijapari. Lisäksi on Musta Lontoo, jonka portit suljettiin.

Vuosien kuluessa yhteydet Lontoiden välissä ovat heikentyneet, sillä maailmojen välillä voivat liikkua vain Antarit, verimaagikot. Jostain syystä heitä syntyy aina vain harvemmin. Ainoat tunnetut Antarit ovat Valkoisen Lontoon Holland ja Punaisen Lontoon Kell. Näistä jälkimmäinen on toinen Magian syvempi sävy -romaanin päähenkilöistä.

Kell on orpo, mutta hän on osa kuningasperhettä. Antarit ovat erittäin arvokkaita. Kell on kasvanut kuninkaallisena, mutta kokee välillä olevansa pikemminkin heidän omaisuuttaan kuin todellinen perheenjäsen. Prinssi Rhy kuitenkin on hänelle kuin oikea veli. 

Magian syvemmän sävyn juoni saa alkunsa, kun Kelliä pyydetään toimittamaan viesti Valkoiseen Lontooseen. Matkan aikana Kell törmää köyhään naiseen, joka pyytää häntä salakuljettamaan viestin rajojen yli. Kell on ennenkin salakuljettanut viestejä ja tavaroita, joten hän ei osaa aavistaa, että viestiin liittyy tällä kertaa ansa. Juoni kuljettaa hänet harmaalontoolaisen taskuvarkaan Delilah Bardin luo. Lilana paremmin tunnettu nuori nainen haistaa Kellissä seikkailun, jota hän on koko ikänsä odottanut ja vaatii päästä Kellin matkaan.

Tässä kirjassa on kaikki ainekset, jotka yleensä miellyttävät minua kunnon fantasiakirjassa. Tykkään lukea rinnakkaisista maailmoista, valtajuonitteluita ja väijymisestä. Samalla kuitenkin koin, että tässä kirjassa on liikaa puutteita, jotta voisin täysin rinnoin siitä pitää.

Suurin ongelmani koski hahmoja. He tuntuivat ontoilta toimintasankareilta. Kirjan päätteeksi en tiennyt juuri mitään hahmojen menneisyydestä tai tulevaisuudenhaaveista. Minkälainen lapsuus oli Kellillä tai Lilalla? Miksi Lila edes elää kadulla? Minkälaisia seikkailuja Kell ja Rhy kokivat ollessaan nuoria kuninkaallispoikia? Miten Kell kokee asemansa Antarina?

Miksi välittäisin hahmoista, jos en tiedä heistä juuri mitään? Opin kyllä, että Kellillä on punertavat hiukset ja tosi siisti takki (hän toi mieleeni Lisko Scamanderin) ja että Lila rakastaa aseita, mutta juoni varasti huomion hahmoilta. Mutta miksi välittäisin juonesta, jos en ole oppinut tuntemaan hahmoja?

Juoni taas on hämmentävän ahdas. Tarinassa viitataan jatkuvasti kiinnostavan kuuloisiin juttuihin, esimerkiksi perimätietoon magiasta, mutta mitään ei koskaan avata kunnolla. Kellin mainitaan opiskelleen nuorena magiaa, mutta hänen oppineisuus välittyy lukijalle heikosti. Olisin halunnut päästä keskelle kirjan hienoja juttuja, mutta kirja ei päästä niiden äärelle. Sen sijaan kirjassa hiippaillaan syrjäkujilla ja nähdään vain vilahdus kaikesta siitä eeppisestä, mitä juoni voisi olla.

Hahmojen ja juonen lisäksi Magian syvempi sävy tuntuu kielellisesti etäiseltä. Päällisin puolin kaikki on hyvin. En huomannut yhtään varsinaista kielioppivirhettä. Teksti ei kuitenkaan tunnu soljuvan kaunokirjallisuudelle ominaiseen tyyliin. Välillä tuntui aivan siltä, kuin olisin ranskalaisia viivoja lukenut. En osaa arvioida, johtuuko tämä englanninkielisestä alkuteoksesta vai käännöksestä, sillä minulla ei ole englanninkielistä versiota hallussani. Kenties kirja on kirjoitettu niin, että se kääntyy suomeksi tökkivästi. Huomasin tosin, että kirjan suomentanut Mika Kivimäki on suomentanut myös Neil Gaimanin Neverwhere – Maanalainen Lontoo -kirjan, joka sekään ei tehnyt minuun kielellisesti vaikutusta. (Hauska sattuma, että molemmat kirjat käsittelevät rinnakkaistodellisuuksia ja sijoittuvat Lontooseen!)

Satuin osuvasti käyttämään tätä
The Book of Kells -näyttelystä
hankkimaani kirjanmerkkiä.
Kaikista puutteista huolimatta Magian syvempi sävy on kiinnostava kirja, joka on saanut paljon kehuja muilta bloggaajilta. Ehkä Magian syvempi sävy on eräänlainen esiosa, joka pohjustaa seuraavien osien tapahtumia. Siinä on paljon potentiaalia. Lila on oikeastaan aika cool ja Kellkin voi puhjeta kukkaan, jos saa vähän synkistellä menneisyytensä parissa. Elän toivossa. Olen kiinnostunut lukemaan lisää. 

V. E. SCHWAB: MAGIAN SYVEMPI SÄVY
ALKUPERÄINEN NIMI: A Darker Shade of Magic
SIVUJA: 451 (josta viimeiset 30 sivua liitteitä)
KUSTANTANUT: Karisto
JULKAISTU: 2015 (suom. 2019) 
SUOMENTANUT: Mika Kivimäki
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...