maanantai 22. lokakuuta 2018

Bloggaamatta jääneitä

Luin kevään ja kesän aikana muutaman kirjan, josta en ole blogannut. Kaikki kirjat ovat joko tieto- tai omaelämäkerrallisia kirjoja, ja niiden lukemisesta on kulunut sen verran aikaa, että terävimmät kommettini ovat pääseet jo unohtumaan. Haluan kuitenkin kirjoittaa niistä jotain, joten kokoan ne tähän yhteen bloggaukseen.

ANTTO TERRA: STOCKMANN YARD. MYYMÄLÄETSIVÄN MUISTELMAT
SIVUJA: 285
KUSTANTANUT: Like
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Stockmann Yard kertoo Helsingin Stockmannin omasta turvallisuuspalvelusta. Antto Terra on työskennellyt alalla pitkään ja on nyt koonnut työuransa käsittämättömimmät jutut yksiin kansiin.

Kirja kertoo monenlaisista tapauksista, joissa myymälästä on yritetty kantaa ulos vaikka minkälaista tavaraa. Varsinaisten myymälävarkauksien lisäksi Terra kertoo yksinkertaisesti typeristä asiakkaista sekä kaikesta muusta, mitä Suomen vanhimmassa tavaratalossa on päässyt tapahtumaan. Keskeinen sijainti Helsingin vilkkaimmalla alueella on antanut mahdollisuuden seurata ikkunasta jos jonkinlaista menoa, ja kuuluisan maineen takia Stockmannilla on pokkuroitu muun muassa suurlähettiläille, musiikoille sekä ulkomaalaisille presidenteille.

Stockmannin sattumukset tarjoaisivat jo riittävästi viihdykettä, mutta todelliseksi viihteeksi tässä kirjassa nousee Antto Terran tyyli kertoa tarinoita. Terra kuvaa tapauksia hyvin värikkäästi, niin että jokainen ihmisryhmä tulee tasapuolisesti asetettua naurunalaiseksi. Terra vaikuttaakin kirjoittajalta, jonka todellinen lahja on pienenkin tapahtuman värikäs kuvailu.

Stockmann Yard oli hauska kesäkirja, jota satuin lukemaan eräällä reissullani Helsingissä. Kirja kertoo, että jokainen ihmisryhmä on kykenevä rikokseen (paitsi papit) ja että joskus niinkin pieni asia kuin kahdeksan euron sushiannos Stockmannin Herkussa voi johtaa massiivisiin operaatioihin. Suosittelen lukemaan, jos koet kaipaasi hauskoja tarinoita, joita kertoa sitten eteenpäin illanistujaisissa.


HANNAH WITTON: DOING IT! LET'S TALK ABOUT SEX
SIVUJA: 319
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Wren & Rock
JULKAISTU: 2017
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Hannah Witton on englantilainen Youtuber, joka on viime aikoina noussut suosituksi muun muassa The Hormone Diaries -sarjallaan, jossa hän dokumentoi elämäänsä pillereiden lopettamisen jälkeen. Tämän lisäksi Witton sairastaa suolistosairautta, jonka seurauksena hänellä on suoliavanne ja hän puhuu siitä paljon, varsinkin siitä, kuinka se vaikuttaa hänen seksielämäänsä.

Ennen sairautensa pahenemista Witton oli jo hyvin avoin seksuaalikasvattaja omalla kanavallaan, ja siitä tämäkin kirja kertoo. Doing it! on hyvin perinteinen opaskirja, jossa käydään läpi kaikki perusasiat, joita jokaisen nyt suunnilleen pitäisi tietää. Hannah Witton sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan, sillä hänen kotimaansa koulujen seksuaalikasvatus on erittäin pintapuolista ja keskittyy vain sukupuolitautien ja raskauden ehkäisyyn.

Perusoppaana tämä kirja toimiikin hyvin. Minulle tämä oli hiukan tylsä teos, sillä en ole enää teini-ikäinen, joten lähes koko kirjan sisältö oli minulle jo tuttua asiaa. Oli kuitenkin kiinnostavaa lukea, mitä Witton haluaa opettaa. Mielestäni hän tekee sen hyvin ja monipuolisesti, ja silloin kun hänellä itsellään ei ole tietoa jostain erityisesä aiheesta, hän on kutsunut jonkun toisen kirjoittamaan siitä.


MELANIE MURPHY: FULLY FUNCTIONING HUMAN (ALMOST). LIVING IN AN ONLINE/OFFLINE WORLD
SIVUJA: 310
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Hatchette Books Ireland
JULKAISTU: 2017
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Youtube-linjalla jatketaan. Melanie Murphy on irlantilainen Youtuber, joka on tunnettu muun muassa akne-, ihonhoito, meikki- ja ruokavideoistaan. Lisäksi hän kuvaa videoita yhdessä noin kymmenen vuotta nuoremman siskonsa Jessie B:n kanssa. Murphy puhuu paljon mielenterveyden puolesta.

Fully Functionin Human (Almost) on hänen osittain omaelämäkerrallinen esikoiskirjansa, jossa hän jakaa ohjeita siitä, miten elää mahdollisimman tasapainoista elämää. Kirjassaan hän käsittelee ihmissuhteita, ulkonäköpaineita, syömishäiriötä, aknea, seksuaalisuutta sekä internet-kuuluisuutta. 

Youtubereiden omaelämäkerralliset elämänopaskirjat tuntuvat olevan jo oma genrensä. En ole ihan varma, mitä mieltä olen niistä. Uskon, että nämä kirjat palvelevat hyvin sellaisia lukijoita, jotka jo valmiiksi katsovat kyseisen henkilön Youtuberin videoita. En tiedä, kuinka hyvin nämä kirjat myyvät muun kirjallisuuden joukossa. Ostaako joku näitä kirjoja kirjakaupassa vain koska ne vaikuttavat kiinnostavilta? Suomesta näitä on vaikea löytää mistään, joten päätyäkseen lukemaan näitä kirjoja, ne pitää tietää ja osata tilata netin kautta.

Pidän omaelämäkerroista, sillä niiden kautta pääsen lukemaan erilaisten ihmisten mielenkiintoisista vaiheista. Muun muassa Felicia Dayn elämäkerta You're Never Weird on the Internet (Almost) oli mieleenpainuva lukukokemus. Se oli puhdas elämäkerta, johon ei ollut sisällytetty suuria elämänohjeita. Melanie Murphyn ja muiden omaelämäkerrallisten opasteosten lukeminen on hämmentävää, sillä en tiedä, miten niitä pitäisi lukea. 

Osittain koen myös, etten ole kohdeyleisöä. Youtubereiden elämäkerrat tuntuvat olevan suunnattu kyseisen henkilön yleisölle, jonka jostain syystä odotetaan aina olevan nuorempi kuin itse Youtuber. Olen kyllä hiukan nuorempi kuin Melanie Murphy (hän on syntynyt 1989, minä 1992), mutta en enää ole teini-ikäinen, jolle hänen kirjansa tuntuu olevan suunnattu. Sama ongelma minulla aikoinaan oli Carrie Hope Fletcherin (syntynyt 1992) All I Know Now'n kanssa.

Carrie Hope Fletcher siirtyi omaelämäkerrallisen esikoisteoksensa jälkeen kirjoittamaan romaaneja, joita hän on julkaissut jo kolme kappaletta. Melanie Murphykin on puhunut kanavallaan tulevasta romaanistaan. Kenties kustantamot haluavat ensiksi testauttaa, ovatko Youtuberit kykeneväisiä kirjoittamaan, ennen kun alkavat työstää heidän kanssaan romaania.

torstai 18. lokakuuta 2018

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Anu Holopaisen ensimmäinen realistinen nuortenromaani Sydänhengitystä kertoo siitä, kun Tiira tulee odottamatta raskaaksi. Raskaus ei sovi Tiiran suunnitelmiin lainkaan. Hän haaveilee sukellusretkistä ja meribiologiasta, ei jokelluksesta ja pienistä varpaista. Ratkaisu on Tiiralle selvä. Hän haluaa raskaudenkeskeytyksen ja sellaisen hän hankkii, vaikka läheiset esittävät hyvin monenlaisia mielipiteitä asiasta.

Sydänhengistystä on juoneltaan melko yksinkertainen ja yllätyksetön kirja. Tiira on niin varma siitä mitä haluaa, että alusta saakka on selvää, että sen Tiira myös saa. Kahdessasadassa sivussa ei millään ehtisi tapahtua uskottavaa kehitystä, joka johtaisi siihen, että Tiira päättäisikin pitää lapsen. 

Romaanin päätarkoitus ei taidakaan olla tarina, joka pursuaisi meheviä käänteitä. Kutsuisin tätä pikemminkin niin sanotuksi tirkistelykirjaksi: tarina dokumentoi, mitä tapahtuu, kun nuori nainen haluaa raskaudenkeskeytyksen. Kaikki kerrotaan raskauden alkuhetkestä jokaiseen lääkärikäyntiin. Loppu huipentuu pitkään veriseen kohtaukseen, jossa yksityiskohtia ei kaunistella.

Holopainen kirjoittaa aiemmasta tuotannostaan tutulla tyylillä, joka on helppolukuista ja koukuttavaa. Sivut kääntyvät nopeasti ja kirjan ahmaisee hetkessä. Suosittelenkin tätä kirjaa erityisesti yläkouluikäisten lukemistoon. Yläkoululaisille pitäisi olla tarjolla mahdollisimman monipuolista kirjallisuutta, ja tällainen aihe on taatusti sellainen, joka kiinnostaisi. Nopealukuisuus on ehdottomasti ahmimisikäiselle lukijalle plussaa.

Omilta yläkouluajoilta muistan sen, että kaikki vähänkin "kielletty" kiinnosti. Luimme kavereiden kanssa kaiken mahdollisen, jossa mainittiin päihteiden käyttö tai teiniraskaus. Usein teiniraskaudet kuitenkin päätyivät teiniäitiyteen, joka sekin toki teinilukijaa kiinnosti. En kuitenkaan ole ennen törmännyt nuortenkirjaan, joka kertoo toisesta vaihtoehdosta. Holopainen itsekin mainitsi asian Hel-YA-tapahtumassa. Hän kertoi ärsyyntyneensä siitä, kuinka jokaisessa TV-sarjassa kyllä piipahdetaan aborttiklinikalla, mutta tullaan viime hetkellä toisiin aatoksiin. Holopainen kertoi halunneensa kirjoittaa tarinan naisesta, joka ei tule toisiin aatoksiin.

ANU HOLOPAINEN: SYDÄNHENGITYSTÄ
SIVUJA: 228
KUSTANTANUT: Karisto
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

tiistai 16. lokakuuta 2018

Maria Turtschaninoff: Anaché

Maria Turtschaninoffin Anaché oli ainoa Turtschaninoffin suomennetuista romaaneista, joita en ollut lukenut ennen Turun Finnconia, jossa Turtschaninoff oli kunniavieraana. Aloitin romaanin lukemisen, mutta Finnconin järjestely vei aikaa ja ehdin palata romaanin pariin vasta tapahtuman jälkeen.

Mutta minkälainen romaani Anaché onkaan! Olen istunut tämän bloggauksen päällä monta kuukautta, sillä en tiedä, mitä kirjoittaisin. Anaché oli järisyttävä lukukokemus. Välittömästi lukemisen jälkeen tein Facebook-päivityksen, jossa ylistin Anachéa. Nykyään törmään harvoin romaaneihin, jotka oikeasti onnistuvat vaikuttamaan minuun voimakkaasti. Anaché imi minut mukaansa ja lumosi täysin. Kun luin viimeiset sanat, itkin. Tiesin lukeneeni jotain hienoa ja tiesin, että kuluisi pitkä aika, ennen kun lukisin uudestaan jotain niin hienoa. 

Lähtöasetelma Anachélle ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Se kertoo mieskeskeisessä paimentolaisyhteisössä asuvasta Anaché-nimisestä tytöstä, jolla on hiukan vaikeuksia asettua tytön ja myöhemmin naisen rooliin. Onhan näitä luettu - poikatyttöjä, jotka taistelevat sukupuolinormeja vastaan.

Anaché kuitenkin menee vielä pidemmälle. Se kertoo mahtipontisesti Anaché-nimisestä hahmosta, joka muuttaa koko yhteisöä. Kirjaa lukiessa tuli olo, että todisti myytin syntymistä.

En halua kertoa paljon juonesta. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Anaché on pieni tyttö ja oppii veljeltään Heorilta paljon asioita, joita ei yleensä pienille tytöille opeteta. Ensimmäisissä luvuissa tutustutaan paimentolaisheimon tapohin, mutta sen jälkeen kaikki alkaa mennä toisin. Heimoyhteisössä tapahtuu muutoksia, jotka eivät ole koko maailmankaikkeuden tasapainoa ylläpitävien jumalten mieleen. Tasapaino järkkyy, mutta vaikutusvaltaiset ihmiset eivät ole valmiita näkemään, mikä sen on aiheuttanut. Kaikkeen liittyy myös Anaché, jolla on vielä monta kasvuvuotta edessään, ennen kun hän voi auttaa.

Turtschaninoffin kirjoja kuvaillaan usein feministisiksi, ja sellainen tämäkin kirja on. Feministisyyden lisäksi Anaché ottaa voimakkaasti kantaa luonnonsuojeluun. Ympäristöteemat ovat tänä päivänä ajankohtaisempia kuin koskaan, ja fantasian keinoin pystytäänkin kertomaan yksi tarina siitä, mitä voi seurata, jos luontoa ei kuunnella.

Minusta on ihmeellistä, ettei tätä kirjaa nosteta useammin esille. Ehkei kovin moni ole löytänyt tätä? Olisi kyllä aika löytää! Mitä olen blogimaailmaa lukenut, se on kolahtanut moneen aikuiseen lukijaan, vaikka onkin ulkoasultaan nuortenkirjamainen. Tarina toimii nuorille lukijoille, joita saattaa kenties kiinnostaa enemmän juoni kuin symboliikka, mutta tarina tarjoaa jotain syvempää myös vanhemmille lukijoille. Juuri tällaisista nuortenkirjoista pidän. 

Luin Anachéa Alankomaissa, Maastrichtissa.
MARIA TURTSCHANINOFF: ANACHÉ
ALKUPERÄINEN NIMI:  Anaché. Myten från akkade
SIVUJA: 516 (+ liitteet)
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2012 (suom. 2012) 
SUOMENTANUT: Marja Kyrö
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Essi Ihonen: Ainoa taivas

Aino on aina ollut kiltti tyttö, joka tekee kaiken mitä sanotaan. Hän ei heittäydy vaikeaksi edes silloin, kun poika, jota hän hädin tuskin tuntee, kosii häntä. Hän suostuu kosintaan, sillä niin kuuluu tehdä.

Aino elää tiukasti uskonnollisessa yhteisössä, jossa tytöt ovat aina tyttäriä, vaimoja ja äitejä. Eivät koskaan naisia. Pienestä asti hänet on opetettu pukeutumaan peittävästi ja olemaan hiljaa. Uskonnollinen yhteisö tarjoaa turvaverkon, johon nojata, mutta mitä tapahtuu silloin, jos haluaakin jotain, mitä yhteisö ei yksilöltä odota?

Essi Ihonen esikoisromaani Ainoa taivas kertoo siitä, kuinka 17-vuotias Aino ottaa ensimmäiset askeleet kohti itsenäisyyttä. Ainon haaveet eivät ole kummoisia. Hän haluaisi opiskella lukion jälkeen opettajaksi ja odottaa vielä hetken, ennen kun menee naimisiin. Mutta kun yksi poika kiinnittää häneen huomionsa, on Ainon suostuttava kosintaan.

Aluksi kosinta kiehtoo Ainoa. Joku on kiinnostunut hänestä, hiirulaisesta! Samalla häntä alkaa kaduttaa. Antaisiko sulhanen hänen opiskella? Entä jos sulhanen ei halua käyttää ehkäisyä ja Aino tulee raskaaksi kerran vuodessa seuraavat kaksikymmentä vuotta?

Ainoa taivas on nuortenkirja, jollaista en ole ennen lukenut. Olen lukenut lukuisia romaaneja, jotka kertovat nuorista naisista, jotka haluavat opiskella, itsenäistyä ja välttää liian nuorena solmitun avioliiton. Usein nämä romaanit sijoittuvat historialliseen tai fantastiseen kontekstiin, jolloin pystyn etäännyttämään tarinan nykypäivästä. Nykylukijana minulla on vahva luottamus, että tarinan sankaritar voittaa vaikeudet ja saa haluamansa elämän.

Tämän kirjan kohdalla en ollut niin varma. Ainoa taivan sijoittuu nykypäivään, 2010-luvun Suomeen. Pystyn tunnistamaan siitä monia yksityiskohtia, joista olen kuullut esimerkiksi lestadiolaisuudesta eronneilta tuttaviltani. Ainoa taivas ahdisti, sillä tiesin, että tällaista elämää elätään joka päivä. Tiesin, että siinä esitetyt vaikeudet ovat todellisia vaikeuksia, ja tiesin, että niistä vaikeuksista on joskus hyvin vaikea päästä yli.

Ainoa taivas on hyvin kirjoitettu romaani. Sen luvut ovat lyhyitä ja juoni etenee reippaasti. Uskon, että tämä romaani voisi olla hyvää luettavaa monille yläasteikäisille, jotka ovat vähän kiinnostuneet lukemisesta, mutta jotka eivät vielä ole törmänneet tarpeeksi imaisevaan romaaniin. Ainoa taivas on romaani, joka voi avartaa sellaisen nuoren maailmankatsomusta, joka ei itse ole kosketuksissa tiukan uskonnollisen yhteisön kanssa. Romaani voi antaa myös vertaistukea sellaiselle nuorelle, joka itse kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin Aino. Romaani tarjoaa myös pureskeltavaa aikuiselle lukijalle - mitä me aikuiset voisimme tehdä, että nuoret pääsisivät kasvamaan sekä henkisesti että fyysisesti turvallisessa ympäristössä? 

ESSI IHONEN: AINOA TAIVAS
SIVUJA: 233
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...