sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sara Barnard: Beautilful Broken Things

SIVUJA: 322
KUSTANTANUT: Macmillan Children's Books
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2016
MISTÄ MINULLE: Oma ostos


Harvoin innostun kirjoista, joista on näyteluku jonkun toisen kirjan lopussa. Kun olen juuri lukenut kirjan ja elän vielä sen jälkitunnelmissa, enkä ole kiinnostunut jostain toisesta kirjasta, jonkun toisen kirjan ensimmäisestä luvusta. Toisin kävi kuitenkin Sara Barnardin kirjan kohdalla. Olin saanut luettua Rainbow Rowellin Kindred Spiritin ja lentomatkaa oli vielä jäljellä. Luin kirjan lopussa olevan näyteluvun ja kiinnostuin: kirja, joka käsittelee tyttöjen välistä ystävyyttä, eikä luvassa vaikuttanut olevan romanssia. Romantiikan kyllästämässä nuortenkirjamaailmassa "pelkästä" ystävyydestä kertovat kirjat tuntuvat olevan harvinaisuus, joten hankin kirjan käsiini välittömästi.

Beautilful Broken Things kertoo Caddysta, joka uskoo elämää mullistaviin tapahtumiseen, mutta hän ei koe, että hänelle itselleen on koskaan tapahtunut mitään sellaista. Elämää mullistavat tapahtumat ovat häneen mielestään esimerkiksi rakastuminen, onnettomuus, muutto jonnekin kauas tai joku muu odottamaton ja meerkittävä tapahtuma. Caddyn parhaan ystävän Rosien mullistava elämäntapahtuma on ollut hänen pikkusiskoknsa kätkytkuolem ja hänen isosiskonsa tapahtuma on ollut sairastuminen. Caddy itse kokee eläväsä tylsää elämää, eikä usko muita, jotka sanovat, että tapahtumaköyhä elämä olisi paljon mukavampaa kuin suuret mullistavat tapahtumat.

Rosien luokalle tulee lukukauden alussa uusi tyttö Suzanne, joka on itsevarma ja kaunis. Aluksi yksityisessä koulussa opiskeleva Caddy on mustasukkainen, sillä hän pelkää Suzanne omivan Rosien, mutta pikku hiljaa Suzanne voittaa Caddynkin puolelleen.

Periaatteessa kyseessä on melko tavanomainen nuortenkirja, jossa pohditaan, mitä elämällä pitäisi tehdä koulujen jälkeen ja miten ihmissuhteita pitäisi oppia hoitamaan. Kirjassa käydään bileissä, kapinoidaan ja vaelletaan keskellä yötä pimeän Brightonin katuja pitkin. Romantiikan puute kuitenkin tekee kirjasta virkistävän. Kun juoni ei pyöri ihastuksen ympärillä, ehditään kunnolla paneutua ystävyyteen. Miten toimia, kun kaveriporukassa on ongelmia? Miten käsitellä vaikeita asioita? Ketä pitäisi kuunnella?

Suzanne nimittäin on tarinan keskeisin hahmo, vaikkei hän varsinaisesti ole päähenkilö. Kirja kertoo Caddyn tarinan, mutta Suzanne vaikuttaa siihen voimakkaasti. Caddy on perinteinen kiltti ja hyväntahtoinen tyttö, ja niin on Suzannekin, mutta Suzannen perhetausta on vaikea. Caddy huomaa pian ystävystyneeensä todennäköisesti masentuneen ja itsetuhoisen tytön kanssa. Hän haluaisi auttaa ystäväänsä, mutta aina hän ei tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Beautilful Broken Things käsittelee vaikeita asioita, mutta kirja ei silti tunnu vaikealta. Kenties Caddyn hyväntahtoisuus estää kirjaa valumasta synkälle polulle. Kirjaa pitää myös kiitellä siitä, ettei se ole mustavalkoinen eikä se asetu oikein kenenkään puolelle. Eri hahmot käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Ihmiset eivät ole täydellisiä ja silti heitä voi ymmärtää. Minun oli esimerkiksi vaikea suhtautua monesti Caddyn vanhempiin, jotka syyllistivät Caddya jatkuvasti olemalla Suzannen ystävä, sillä heidän mielestään Suzanne on huonoa seuraa. Lukijan taas huomaa nopeasti, että Caddy on yksi harvoista hyvistä asioista Suzanne elämässä. Samalla kuitenkin ymmärtää Caddyn vanhempia, jotka toivovat, ettei heidän tyttärelleen tapahtuisi mitään pahaa. Toinen ristiriitaisia tunteita aiheuttava hahmo on Caddyn paras ystävä Rosie, jonka mielestä Suzanne takertuu liiaksi Caddyyn, sillä Caddy on rauhallinen ja turvallinen, eikä Caddy tajua tulevansa käytetyksi jollain tavalla hyödyksi.

Sara Barnardin esikoisromaani ei ole mikään kevyt aloitus. Se on kuitenkin miellyttävä ja ajatuksiaherättävä lukukokemus, jota voi suositella niille, joita kiinnostaa lukea ystävyydestä.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Rainbow Rowell: Kindred Spirits

SIVUJA: 62
KUSTANTANUT: Macmillan Children's Books
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2016
MISTÄ MINULLE: Oma ostos


Vastikää tapahtui pelottava asia: huomasin lukeneeni kaikki pikku hiljaa lempikirjailijani asemaan nousevan Rainbow Rowellin kirjat. Googlailun perusteella listoilla näkyi kuitenkin vielä yksi kirja, Kindred Spirits. Kaikilla listoilla sitä ei lukenut, eikä sitä oikein meinannut löytyä nettikaupoista. Lopulta onnistuin ostamaan sen Adlibriksestä pikkusiskoni alennuskoodilla. Kirja oli sen verran edullinen (muistaakseni noin 4€), että alennuskoodin kanssa päädyin maksamaan vain osan postimaksuista.

Toisaalta eipä näin ohuesta kirjasta viitsikään maksaa kovin paljon. Ei tätä edes kirjaksi voi sanoa, vaan englanninkielisessä maailmassa tätä nimitetään novellaksi, suomeksi pitkänovelliksi. Suomessa tosin on tapana käyttää kaikista lyhyemmistä teksteistä nimeä novelli, joten sellaiseksi tätä nyt kutsuttakoon.

Kindred Spirits on kirja, jota on myyty YK:ssa ja Irlannissa World Book Day'na 3. maaliskuuta 2016 yhden punnan hintaan (Irlannissa £1,5). Nopean googlailun perusteella kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, jonka aikana halutaan kannustaa varsinkin lapsia lukemaan. Näen tapahtumassa jotain samaa Kirjan ja ruusun päivän kanssa, sillä erotuksella, että World Book Dayn kirjasta täytyy maksaa jotain pientä.

Ei siis ihmee, että kirjan saaminen käsiini oli vaikeahkoa. Sitä ei ilmeisesti virallisesti myydä joka puolella, mutta näköjään joillain kaupoilla on sitä hieman varastossa. Yhden tällaisen nappasin itselleni ja luin sen yhden lentomatkan aikana. Mitta oli sopiva viihdyttämään koko matkan ajan.

Kirja kertoo Elenasta, joka on kova Star Wars -fani. Hän on lapsesta saakka katsonut elokuvia ja kuullut vanhemmiltaan, jotka hekin ovat kovia faneja, kuinka hienoa oli aikoinaan fanittaa alkuperäisiä elokuvia. Nyt The Force Awakens -elokuva on tulossa ja Elena haluaa jonottaa sitä. Hän löytää Facebook-eventin, jossa on sovittu tietty elokuvateatteri, jonka eteen mennään jonottamaan. Kun hän saapuu paikalle, hän huomaa, että siellä onkin vain kaksi muuta tyyppiä hänen lisäkseen. Sitkeästi hän kuitenkin päättää jäädä jonottamaan, kun kerta on paikalle saapunut.

Novellin ainoa moite on se, että se on liian lyhyt. Rowell on tarttunut sellaiseen aiheeseen, josta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Fanitus ja jonotus ovat minulle tuttua puuhaa, onhan sitä tullut jonotettua Harry Pottereita ja muun muassa Lady Gagan keikkaa. Yhtään yötä en kuitenkaan jonotuspaikoilla ole nukkunut, toisin kuin nyt novellin päähenkilö Elena. Novelli käsittelee fanitusta ja sitä, kuka on oikea fani ja kenen mielestä. Se myös kertoo asiaa vihkiytymättömien ennakkoluuluista ja oudoksunnasta.

Tyyli on Rowellille ominaista, tarkkaa ja selkeää. Fani ei pety, ei Rowellin fani eikä fani yleisestikään. Jos vain jotenkin on mahdollista saada tämä novelli käsiinsä, siihen kannattaa tarttua.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Milla Paloniemi: 112 osumaa

SIVUJA: 340
KUSTANTANUT: Arktinen banaani
JULKAISTU: 2016
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Milla Paloniemi on sarjakuvataiteilija, joka on parhaiten tunnettu Kiroilevasta siilistä. Hän pitää sarjakuvablogia nimelä En vaan OSAA!. Blogissa hän kertoo avoimesti elämästään ja projekteistaan.

Paloniemen blogi on yksi niistä blogeista, joiden seuraamisen olen aloittanut yläasteella ja joita seuraan edelleen. Monet blogit ovat pystyssä muutaman vuoden ja todennäköisesti palvelevat kirjoittajan jotain tiettyä elämäntilannetta, mutta jossain vaiheessa elämäntilanne muuttuu, eikä aikaa tai mielenkiintoa bloggaamiselle löydy. Paloniemen blogi on kuitenkin pysynyt. Hänen bloginsa on myös merkittävä syy siihen, miksi aikoinani pidin itsekin sarjakuvablogia. Mielestäni sarjakuvabloggaajat olivat siistejä tyyppejä, joten halusin itsekin olla siisti tyyppi ja pitää sarjakuvablogia. No, paljastui että olin laiska piirtämään kun tarkoitukseni oli laatia kertomusta, joten homma hyytyi pikku hiljaa. Ainakin opin siitä, että sovin paremmmin kuvittamishommiin.

Itse albumi, josta tällä kertaa puhun, ei ole ensimmäinen Paloniemen omaelämäkerrallinen teos, vaan häneltä on julkaistu aiemmin kaksi blogin kanssa samaa nimeä kantavaa albumia sekä Veera ja minä -albumi, johon on koottu Lemmikki-lehdessä ilmestyneitä sarjakuvia, ja jotka ovat todennäköisesti saaneet inspiraatiota Paloniemen ja hänen lemmikkinsä yhteiselosta. Olen lukenut nuo kaikki albumit, ja niihin verrattuna 112 osumaa on huomattavasti henkilökohtaisempi.

Albumi alkaa siitä, kuinka päähenkilö (eli Milla) on juuri eronnut pitkästä parisuhteesta. Prologina toimii 21-kohtainen ohjeistus siitä, kuinka Milla ei enää saa ihastua tai rakastua tietynlaisiin tyyppeihin. Hän korostaa, että oikeastaan olisi parempi, jos hän ei rakastuisi laisinkaan. Se ei kuitenkaan ole helppo päätös henkilölle, joka tuntuu olevan erittäin ihastumisherkkä. Albumin aikana käydään läpi varsinainen tunnemyrsky, jossa käsitellään niin ero kuin tunteet, joita syttyy uusiin tuttavuuksiin.

Sarjakuvien tyyli on rehellistä ja hiomatonta, paikon minuun makuuni rahtusen liiankin spontaania ja editoimatonta. Suomalaisissa sarjakuvapiireissä tunnutaan arvostavan sensuroimatonta tyyliä, jossa tunteiden annetaan valua paperille sellaisenaan. Paikoin Paloniemen sarjakuvissa piirretään kauniita maisemakuvia ja käytetään sarjakuvaruutuja kekseliäästi, mutta valitettavan usein jälki käy niin epäselväksi, että sarjakuvan lukeminen muuttuu epämiellyttävällä tavalla raskaaksi.

Näyte lempityylistäni
Nopean ja vaivattoman näköinen tyyli ei missään nimessä ole haitta sarjakuville, mutta siistin ja hyvin suunnitellun yksinkertaisen tyylin ja spontaanisti paperille piirretyn ajatusvuodatuksen välillä on ero. Albumia lukiessa tiedostin, että kyseessä on päiväkirja, jota tehdessä ei tuskin olla (ainakaan alkupäässä) ajateltu julkaisua. Tiedostan myös sen, että tyylille ominaista on tietynlainen epäselkeys. Olisin kuitenkin kaivannut pientä editointia. Niin mielenkiintoista kuin se onkin päästä kurkistamaan jonkin toisen ihmisen päiväkirjaan, en olisi pahastunut, jos editointivaiheessa olisi poistettu muun muassa kirjoitusvirheitä ja niitä peittäviä suttuja ynnä muuta sellaista. (Toisaalta, mistä minä tiedän, kuinka paljon valmiista tuotteesta on editoitu? Ehkä skannauksista on poistettu paljon, mutta jotain on jätetty aidon tunnelman saavuttamiseksi? :D)

Suttuisempaa tyyliä
Itse tarina, jonka albumi kertoo, on yllättävänkin henkilökohtainen. Välillä minulla oli sellainen olo, etten saisi lukea tätä, sillä tämä tulee niin lähelle. Muutamaan kertaan piti muistuttaa itseä, että kyseessä on oikea kustantajan julkaisema albumi, jota Paloniemi on mainostanut blogissaan, eikä esimerkiksi yön pimeinä tunteina varastettu henkilökohtainen salainen päiväkirja, joka on ilman lupaa skannattu ja julkaistu silkkaa häijyyttä. (Mikä mielikuva!) Albumi kertoo Millasta sellaisen puolen, jota ei ehkä ole niin paljon tai ei ainakaan niin avoimesti ja runsaasti esitelty blogin puolella. Jollain tapaa albumi on lohdullineen: oli sitä kuka tahansa, minkä ikäinen tahansa, minkälaisessa asemassa tahansa tai minkälaisessa elämäntilanteessa tahansa, elämään voi kuulua paljon epävarmuutta ja epäilyn hetkiä. Missään iässä ei ole valmis, vaikka toki ikä tuo elämänkokemusta, jonka avulla voi selvitä joistain tilanteista. Albumi kuitenkin kertoo tarinaa siitä, kuinka omalle itselleen voi loppujen lopuksi hyvin vähän, ja että joitain puolia itsessään täytyy vain hyväksyä.


Paksuhko sarjakuva-albumi vyöryttää yhden naisen tunteet silmien eteen. Varsinkin loppupuolisko on melko koukuttavaa luettavaa, minkä seurauksena lukemisen jälkeen voi olla ähkyssä. 112 osumaa on voimakas albumi, mutta muihin lukemiini omaelämäkerrallisiin albumeihin verrattuna se on viimeistelemättömän oloinen. Jotain se kyllä sai minussa aikaan: tein itsekin pitkästä aikaa muutaman sarjakuvamuotoinen päiväkirjamerkinnän.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tiedote: Genreblender-kirjoituskilpailu

Jaan tämän tiedotteen blogiini, jotta mahdollisimman moni kirjoittaja huomaisi sen. Näillä näkymin olen mukana esiraadissa, joten katson myös oikeutetuksi tiedottaa kilpailusta. Aikaa kirjoittaa on 31.10 saakka.
_____________________________________________________________________

Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry. ja Turun Science Fiction Seura ry. julistavat kaikille avoimen scifi- ja fantasianovellien kirjoituskilpailun otsikolla “Genreblender”. Kilpailussa haetaan tekstejä, jotka yhdistävät kahta erilaista populaarikirjallisuuden lajityyppiä uudeksi ja omaperäiseksi kokonaisuudeksi.

Valittavia lajityyppejä voivat olla esimerkiksi länkkäri, rintama- tai sotakuvaus, romanttinen kirjallisuus, kovaksikeitetty dekkari, vanhanaikainen salapoliisitarina eli niin sanottu salonkidekkari, agenttijännäri, suomalainen tai englantilainen kartanoromantiikka, rillumarei, muu historiallinen fiktio, vampyyri-, zombie tai ihmissusitarina, kummitusjuttu, Lovecraft-tyyppinen tai muu yliluonnollinen kauhu, abduktio- tai ufotarina, kova scifi, avaruusooppera, aikamatkailu- tai rinnakkaistodellisuustarina, korkea tai matala fantasia, steampunk, kyberpunk tai mikä tahansa muu tunnistettava lajityyppi.

Valittuja genrejä voi olla enemmänkin kuin kaksi, mutta on syytä muistaa että kokonaisuuden tulisi olla luettava ja ymmärrettävä. Myös kirjallisten kunnianosoitusten tekeminen esimerkiksi elokuvan lajityypeille on sallittua, ottaen kuitenkin huomioon tekijänoikeuksien asettamat rajoitukset. Tunnistettava ja suora fanfiction on siis rajattu kisan ulkopuolelle.

Oleellista on, että kahden genren yhdistelmänä syntyy jotain uutta ja omaperäistä, mutta myös se, että lajityypit muodostavat luontevan kokonaisuuden. Mitä odottamattomampi, riemastuttavampi ja raikkaampi yhdistelmä on, sen parempi. Riippumatta valituista genreistä tekstien tulisi sisältää tarinaan loogisesti kytkeytyvä spekulatiivinen elementti, eli sen tulisi olla laskettavissa scifiksi tai fantasiaksi.

Tekstien enimmäispituus on 20 liuskaa (välilyönteineen noin 45 000 merkkiä) ja ne on kirjoitettava suomeksi. Tekstien on oltava tallennettu rtf-muodossa (noin 30 riviä arkilla, riviväli 1,5, fonttikoko 12 pt, marginaalit noin 2 cm). Töiden tulee olla alkuperäisiä ja ennen julkaisemattomia koskien sekä paperi- että verkkojulkaisuja.

Kilpailuun otetaan osaa nimimerkillä. Nimimerkin avulla tekijöiden henkilöllisyys pysyy salassa tuomareilta. Tekijöiden aiemmat ansiot eivät näin pääse vaikuttamaan töiden arvosteluun ja kilpailijat ovat samanarvoisessa asemassa. Kisaan saa osallistua useammalla kuin yhdellä novellilla, mutta kunkin novellin kanssa tulee käyttää eri nimimerkkiä.

Työt on lähetettävä viimeistään 31.10.2016 keskiyöllä osoitteeseen genreblenderkilpailu@gmail.com. Laita sähköpostin otsikoksi nimimerkkisi ja tekstin nimi sekä viestin leipätekstiin yhteystietosi (nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite) ja työ sähköpostin liitteeksi.

Kilpailun sihteerinä toimii Taru Hyvönen ja tuomareina kirjailija Anni Nupponen, kirjailija Jussi Katajala sekä Pasi Karppanen järjestäjäseurojen edustajana. Kilpailussa on esiraati, joka valikoi tekstit tuomaristolle. Esiraati tai tuomaristo saa hylätä ohjeiden vastaisesti kirjoitetun tekstin. Palkintosumma on 500 euroa, jonka tuomaristo jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Tavoitteena on koota voittajatöistä järjestäjätahojen julkaisema antologia. Mikäli töiden määrä ei anna mahdollisuuksia tähän, järjestäjät varaavat mahdollisuuden käyttää niitä Turun Science Fiction Seuran julkaisemassa Spin-lehdessä. Sijoittuneita tekstejä ei saa julkaista muualla ennen päätöstä niiden käytöstä kilpailun jälkeen.

Lisätietoja:
http://genreblenderkilpailu@blogspot.fi
genreblenderkilpailu@gmail.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...