tiistai 11. lokakuuta 2011

Boy Meets Boy

Tekstissä saattaa olla pieniä juonipaljastuksia, vaikka yritin pitää ne vähäisinä!


Kirjoittanut: David Levithan
Kieli: Englanti
Sivuja: 185
Julkaistu: 2003
Kustantanut: Knopf Books for Young Readers

Näin kaverini lukeman kyseistä kirjaa töissä ja pyysin katsoa sen takakannen. Kiinnostuin kirjasta sen verran, että pyysin sitä lainaan.

Kirja kertoo Paulista joka on high schoolin sophomore (tokaluokkalainen) ja avoimesti homo. Hän elää suhteellisen suvaitsevaisessa nimeltämainitsemattomassa amerikkalaisessa kaupungissa ja käy aivan tavallista koulua.

Aluksi kirja ei herättänyt minussa kovin suuria tunteita. Olihan se vain alle 200 sivua pitkä (laskeskelin, että suomennettu voisi ehkä olla noin 220-230 sivuinen kirjanen) joten en odottanut että se osaisi mennä hahmoihin tarpeeksi syvälle. Kirja kertoo Paulin arkipäiväisestä elämästä, johon kuuluu kuitenkin varsin värikkäitä persoonia. On hänen paras kaverinsa Joni, joka ei ehkä enää ole hänen paras kaverinsa ja joka tuntuu pelkäävän sinkkuutta niin paljon että on valmis ottamaan melkein kenet tahansa kun on eronnut entisestään. On Infinite Darlene, jopa koulun muiden drag queenien mielestä yliampuva tapaus. On exä. On Tony, jonka kiihkouskovaiset vanhemmat yrittävät käännyttää lastaan heteroksi ja antavat Tonyn hengata ystäviensä kanssa vain koska he luulevat heidän pitävän Raamattupiiriä. Ja Noah, koulun uusi oppilas.

Osittain kirjan juoni oli varsin ennalta-arvattava high school draama. Uusi oppilas kiinnittää kaikkien huomion, erityisesti päähenkilön. Siinä sitten seurustellaan, erotaan, draamaillaan, selvitetään ongelmia ja yritetään saada Tony kotivankilastaan vapauteen.

Kaiken tuon ennalta-arvattavuuden lisäksi kirjassa oli paljon hyviä juttuja, joita en usein nuortenkirjoissa näe. Minusta oli todella virkistävää lukea tarina, jossa ei joka viikonloppu ryypätty. Nuortenkirjallisuuskokemukseni on kuitenkin pääsääntöisesti suomalaista, joten en osaa sanoa oliko tämä kirja englanninkielisessäkin kirjallisuudessa poikkeus. Tietenkin amerikkalainen siveellisyys tunki jonkin verran läpi. Joskus toivoisin sitä olevan vähän myös suomalaisessa, nimimerkillä Häräntappoaseen lukenut ja sen kiroilusta ja sekstaamisesta erittäin vähän nauttinut. Virkistävää oli myöskin se, että päähenkilö oli homo. Sitä ei millään tavalla korostettu, minusta hän vaikutti aivan tavalliselta ihmiseltä. Harvoin kuitenkin pääsee lukemaan (julkaistua) tarinaa jossa päähenkilö edustaa seksuaalivähemmistöä. Tähän väliin voisin myös sanoa sen, että oli mukavaa lukea niin sanottu slash tarina joka ei ollut fanityttöjen kirjoittama boy love fantasia.

Pääsääntöisesti kirja kertoi Paulin ja Noahin tarinan kaikkia kliseitä välttäen. Kirjan wikipediasivulla kirjailija Levithan sanookin, että yritti välttää tarinassa mahdollisimman paljon kliseitä. Mutta vaikka tarina keskittyikin Pauliin ja Noahiin, eniten minua ehkä kuitenkin kosketti Tonyn tarina. Tony kertoi minusta ehkä turhan usein vaietun tarinan lapsesta, jonka vanhemmat rakastavat lastaan niin paljon, etteivät anna lapsen olla oma itsensä. Tässä tapauksessa vanhemmat uskoivat Tonyn tosissaan joutuvan helvettiin jos hän aikoo jatkaa elämäänsä homoseksuaalina. Joidenkin korvaan se saattaa kuulostaa ihan naurettavalta, mutta kannattaa aina muistaa että tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Eikä vain Amerikassa. Vaikka en itse ole täsmälleen samassa elämäntilanteessa kuin Tony, hän oli kuitenkin hahmo johon pystyin kirjassa eniten samaistumaan.

Kirjan alkupuheessa käy ilmi, että tarina on alunperin kirjoitettu ystävänpäivätarinaksi kirjailijan ystäville. Vaikka tarina käy välillä hyvinkin angstin puolella, lupaus ystävänpäivätarinasta jaksoi jatkaa eteenpäin. Sillä eihän ystävänpäivätarina voi päättyä huonosti!

Jos jollain keinolla onnistut hankkimaan kirjan käsiisi, suosittelen lukemaan. Tämä kappale on ostettu ihan Suomesta, mutta nopealla kirjastohaulla ainakaan Oulun kirjastosta ei löytynyt kappaleita.

Ps. Tänään muuten vietetään National Coming Out Day'ta! Vaikka kirjassa ei ole yhtään eeppistä kaapista ulos astumis kohtausta, sivuaa se aihetta kuitenkin tarpeeksi läheltä.

2 kommenttia:

  1. Tämä kommentti tulee vähän myöhässä mutta Levithan on haastattelussaan sanonut, että halusi tätä kirjaa kirjoittaessaan tehdä kaikkialla tutuksi tulleen teinirakkausromaanin mutta niin, että tytön ja pojan sijaan päähenkilöinä on kaksi homopoikaa. Siksi juoni saattaa tuntia ennalta-arvattavalta, sellaiseksi se on tarkoitettukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina mukava saada kommentteja vanhoihinkin bloggauksiin! :)

      Olen muistaakseni itsekin lueskellut samanlaista, mutta en kai tämän bloggauksen kirjoittamisen aikoihin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...