maanantai 24. lokakuuta 2011

Nälkäpeli-trilogia

 Varoitus! Sisältää hieman juonipaljastuksia Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjasta!

Kaikki tuntuivat puhuvan siitä. Näin siitä viittauksia aina kun menin nettiin. Muutama kaverini oli jo lukenut sen ja kuulin että siitä on tekeillä elokuva. Olin nähnyt itse kirjoja muutaman kerran kirjastossa. Mutta sitten kun näin joidenkin vertailevat Pottereita ja tätä sarjaa toisiinsa, minun oli aivan pakko ottaa selvää mistä nyt on oikein kyse.

Hieman yli kuukausi sitten lainasin kirjastosta Nälkäpeli-sarjan ensimmäisen osan, nimeltään Nälkäpeli. Kirjoitinkin siitä jo jotain ajatuksia entiseen blogiini, vertaillen enimmäkseen päähenkilöä Katnista Twilight-sarjan Bellaan. Syy tähän vertailuun tuli tietenkin siitä, että itse kirjasarja on saanut paljon kehuja Stephenie Meyeriltä. Siksi en voinut sille mitään, että sarjaa lukiessani vertasin sitä kokoajan Stephenie Meyerin kirjoihin ja hänen surullisenkuuluisaan kirjoitustyyliinsä.

Ilokseni voin ilmoittaa, että totesin Nälkäpelin olevan hieman parempi kuin Twilight-saaga. Kutakuinkin itsenäinen päähenkilö auttoi paljon asiaa, vaikken Katniksesta paikoitellen pitänyt, mutta kirjoissa oli paljon muutakin mitä Twilightista jäi puuttumaan. Suurinpana syynä tietenkin syy-seuraus -suhteet.


Ensimmäinen kirja nappasi heti mukaansa. Valehtelematta voin sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, joka olisi niin hyvin koukuttanut jo ensimmäisestä luvusta lähtien. Teksti oli helppolukuista eivätkä luvut olleet liian pitkiä, joten sivu toisensa jälkeen kääntyi todella nopeasti. Muutenkin, kirjojen alut yleensä menevät nopeasti sillä kaikki on uutta ja haluaa tietää lisää. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo lukenut noin kolmasosan.

Itse juoni on hyvin yksinkertainen: Katniss joutuu mukaan Nälkäpeliin, johon osallistuu 23 muuta nuorta. Pelin ainoa idea on, että pelaajien täytyy tappaa toisensa ja viimeiseksi elossa oleva on voittaja. Kaikessa yksinkertaisuudessa peli kuitenkin aiheutti minussa todella paljon ajatuksia. Jos vain yksi voi jäädä henkiin, miksi pelaata liittoutuivat keskenään? Miksi auttaa toista selviämään jostain tilanteesta, kun tietää että toisen on kuoltava jokatapauksessa jos haluaa itse voittaa?

Koko kirja oli myös täynnä piilotettua yhteiskuntakritiikkiä. Nälkäpeli kertoo yhteiskunnasta, jossa yksi diktaattorivalta pitää koko kansaa kurissa ja muistuttaa tällä julmalla pelillään kuinka kansa ei mahda mitään hallitsijalle. Vaikka kirjan pystyy ihan hyvin lukemaan vain jännittävänä seikkailuna, rivien välistä saattoi lukea (joko kirjailijan vahingossa tai tarkoituksella sinne laittamaa) kritiikkiä nykyhteiskunnasta. Minä ainakin itse tulkitsin Capitolin, eli etuoikeutettujen ihmisten asuinkaupungin, vertauksena länsimaihin, kun taas Vyöhykkeen 12, eli vyöhykkeen jossa Katniss asui, vertauksena kehitysmaihin. Vyöhykkeen 12 asukkaat taistelivat jokapäiväisestä ruoasta sillä aikaa kun Capitolin asukkaiden päivän suurin ongelma oli se, että viinirypäleet olivat loppu lähikaupasta. Capitolilaiset eivät myöskään tajunneet kuinka naurettavilta vaikuttivat vyöhykkeiden silmissä.

Kaiken kaikkiaan, sanoisin että ensimmäinen osa oli todella jännittävä kertomus. Sitä lukiessa kohtasin saman ongelman minkä kanssa kamppailen aina jotain hyvää lukiessa: haluaisi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta pelkää lukea koska sitten kirja loppuu. Luin kirjan kaikenkaikkiaan kolmessa päivässä mikä on minun kiireiselle aikataululleni nykyään todella lyhyt kirjanlukuaika. (Voi niitä yläasteaikoja jolloin luin helposti kolme kirjaa viikossa.) Kirjan loppuratkaisu sai sitäpaitsi haluamaan jatkoa.


Onneksi jatkoa todellakin oli tiedossa. Ei nyt ehkä ole kauhean yllättävää, että Katniss selvisi keinolla jos toisella Nälkäpelistä kotiin. Mutta ei siinä kaikki. Katniss on nimittäin onnistunut suututtamaan Capitolin ja sen presidentin Snow'n. Toinen kirja keskittyykin siihen, kuinka Snow on pidettävä tyytyväisenä, ja kun siinä ei oikein onnistuta, Snow keksii jotain hauskaa kaikkien Nälkäpelin joskus voittaneiden kesken.

Kuten kaverini Nalle sanoikin minulle kun juttelimme kirjasta messengerissä, tämä on selkeästi trilogian keskimmäinen osa. Osa, joka täyttää aukot edellisestä kirjasta ja valmistelee seuraavaan. Ensimmäisessä kirjassa oli hyvin selkeä rakenne ja selkeä päämäärä, mutta tässä kirjassa se tuntui puuttuvan kokonaan. Ensimmäinen puolisko oli edellisen osan spekulointia, jonka jälkeen alkoi vasta itse action. Action taas tuntui loppuvan kuin seinään, sillä jännittävän loppukohtauksen jälkeen kirjassa oli enää vain muutama sivu jossa nopeasti vain selitettiin muutama asia.

Selkeä cliff hanger, jotta lukija tarttuisi vielä viimeiseen osaan.


Jotenkin minulle tuli tätä kirjaa lukiessa sellainen olo, että kirjailija yritti tavoitella suurta ja eeppistä kansakunnan taistelua, mutta epäonnistui siinä aika monellakin saralla. Ensinnäkin, kirjat ovat selkeitä nuortenkirjoja, joihin on tungettu vähän liikaa seurusteludraamaa ja vähän liian vähän sanoja, jotta puitteet eeppiseen sotakertomukseen täyttyisivät. Toiseksi, Katniksen asenne koko sotaan Capitolia vastaan aiheutti sen, ettei itseäni ainakaan lopulta kiinnostanut kovin paljon, kuinka koko tarinassa käy. Vaikka nykyaikana yritetään päästä eroon tietynlaisesta täydellisestä sankarihahmosta, antisankarikaan ei aina ole paras vaihtoehto. En edes tiedä, voiko Katnista kutsua antisankariksi. Viimeisessä kirjassa hän on muuttunut lähes taistelutahdottomaksi heikoksi tytöksi joka mieluiten vain käpertyy nurkkaan piiloon toivoen, ettei kukaan löydä häntä. Moneen otteeseen olisi tehnyt mieli tarttua tyttöä olkapäistä ja ravistaa häntä. Ymmärrän, että ihmiset käyttäytyvät joskus hyvin säälittävästi, mutta ei sellaista jaksa lukea koko kirjan ajan.

Tietenkin Katniss ryhdistyi aina aika-ajoin. Mutta valitettavasti hän joutui sen seurauksena aina johonkin vaaratilanteeseen, joka päättyi tajunnan menettämiseen ja sairaalassa heräämiseen. (Tämä temppu tuntuu olevan kirjailijoilla joskus liian yleistä. Tietenkin on helppoa laittaa hahmo tajuttomaksi ja tehdä aikahyppy jonka jälkeen selitetään asiat, kuin oikeasti kertoa mitä tapahtuu.)

Verrattuna ensimmäiseen osaan, tämän lukemiseen meni yli viikko. Kirja ei kannustanut itse jatkamaan eteenpäin, vaan jouduin aina pakottamaan itseni avaamaan se siitä kohdasta johon viimeksi jäin. Tietenkin siinä oli omat hienot hetkensä, mutta yleisesti ottaen minulle jäi vähän nihkeä olo koko päätösosasta. Vaikka sanoinkin, että toinen osa oli selkeä toinen osa, oli se kuitenkin päätösosaa parempi.

Luin kirjan loppuun eräänä yönä vaikka minun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Loppuratkaisu oli minusta hieman sekava ja siitä saattoi huomata kuinka fanit olivat painostaneet kirjailijaa tiettyyn suuntaan. Lopussa oli tietenkin muutama varsin yllättävä käänne, mutta itse olisin tehnyt monta asiaa toisin. Ottean huomioon kuinka suureksi tarinaksi sarja tuntui pyrkivän, muutamat viimeiset luvut tekivät todella mahalaskun.
Kaiken kaikkiaan, yhteenvetona voisin sanoa, että jos haluat lukea jotain hyvin jännittävää, lue Nälkäpeli ihmeessä. Mutta vaikka kuinka tekisikin mieli tarttua toiseen osaa, suosittelen pikemminkin juonipaljastusten lukemisen netistä. Kirjat olivat kuitenkin ihan luettavia, joten jos kestät sen ettei ensimmäisen hyvän osan jälkeen ole enää parempaa tiedossa, voit kyllä aivan hyvin lukea jatko-osatkin. Varsinkin, jos olet vielä yläasteikäinen. Itse 19-vuotiaana koin monta kertaa olevani jo hieman liian vanha tälle sarjalle.

En kuitenkaan kadu että luin ne. Harvoin minä kadun minkään lukemista. Mielestäni lukeminen on aina hyväksi. (Kyllä, vaikka se olisikin Twilight. Silloin kuitenkin kannatan hyvin kriittistä lukemista.) Nyt kun olen tähänkin sarjaan tutustunut, tiedän mistä puhutaan kun näen Nälkäpeliin liittyviä vitsejä. Mutta samalla saatan ihmetellä ihailevia tekstejä/kuvia nähdessäni: Lukivatko he oikeasti saman sarjan?

Loppuun vielä Luke Conardin, Joey Graceffan ja Whitney Milamin Britney Spears parodia Nälkäpelistä.

4 kommenttia:

  1. Jeah! Varmaa en lue näitä koska lol en tiiä. Ei kiinnosta tollanen JEE TAPETAAN KAIKKI!!!!! Mutta toi video oli loistava. :'D

    VastaaPoista
  2. Itseasiassa musta se tappamisosio oli kaikista kiinnostavinta xD Ei nyt mitään verta ja suolenpätkiä -meno, vaan se psykologinen puoli että on pakko tappaa kaikki jos haluaa jäädä itse henkiin. Kirjassa oli myös taktikoitu silleen että juuri muihin hahmoihin ei kiinnitetä huomiota niin niihin ei ehdi kiintyäkään. Mutta joo, oli se välillä vähän raaka.

    VastaaPoista
  3. Heeii^^ Ihana blogi! ü


    http://patdprincess.deviantart.com/

    http://gleek-princess.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä ne jotka odottaa juuri tuollaista seikkaulua eivätkä osaa lukea rivien välistä pitävät eniten ensimmäisestä osasta. Taas jos näkee ne nyky yhtieskuntaa kritisoivat seikat on viimeinen osa paras, koska se on myöskin kantaa ottavin

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...