torstai 24. marraskuuta 2011

The Justin Bieber Experience

En ole mikään kovin suuri Justin Bieber fani. Kun hän tuli julkisuuteen, pidin häntä itseasiassa jopa naurettavana. Mutta pienen henkisen kasvun jälkeen olen todennut, ettei minulle ole oikein mitään syytä tuomita häntä. En vain nyt kauheasti fanityttöile. Olen katsonut monta haastattelua joissa hän vaikuttaa ihan mukavalta jalat maassa -tyypiltä. Hänen musiikissakaan ei periaatteessa ole mitään muuta ongelmaa kuin persoonattomuus. Myönnän että hän on ihan suloinen, mutta koska hän on kaksi vuotta minua nuorempi, minusta olisi ehkä hieman outoa niin sanotusti kuolata hänen peräänsä.

Jostain syystä pidän tästä haastattelusta, vaikka se onkin lyhyt. En suuremmin seuraa hänen suhdettaan Selena Gomeziin, mutta se miten Justin puhuu hänestä on ihan suloista.


Mutta yksi asia hänessä todellakin mättää: Hänen faninsa. En ole varmaan koskaan nähnyt niin pelottavia faneja. Tällä viikolla sain kokea Bieber-feveristä kärsiviä faneja ihka oikeassa luonnossa.

Tarina menee näin: Olen tällä hetkellä työkkärin kautta töissä ala-asteella kouluavustajana. Olen nyt koko syksyn ollut avustamassa erästä villin luokan mainetta ylläpitävää kutosluokkaa matikantunneilla. Koska minulla ei ole auktoriteettia ollenkaan, olen välillä aivan hukassa. Olin valvomassa heidän koettaan, ja koska minulle tuli tylsää, nappasin suttupaperia ja piirsin siihen jotain. Kokeita palauttavan koululaiset huomasivat piirustukseni ja siitä kehittyi jonkinlaista pientä fanitusta, sillä 12-vuotiaiden silmissä saatan näyttää hyvinkin taitavalta.

Heille ilmeisesti jäi mieleen piirustukseni, sillä kun olin seuraavan kerran valvomassa matikkaa, he pohtivat mitähän minä tällä kertaa piirrän. Luokka oli yllättävän hiljainen, joten minulla oli aikaa antaa hieman ajatusten kulkea. Muistin, että yhdellä tytöistä oli joskus päällään Bieber-fanipaita. Sen enempää ajattelematta piirsin hyvin muistilapulle moppipäisen pojan jonka alle kirjoitin muutaman säkeen Babysta. Juuri silloin tytöt huomasivat että piirrän taas jotain. Minä kysäisin, että kuka se heistä olikaan Bieber-fani.

Innostuksesta päätellen kaikki. Kaikki luokan tytöt olivat yhtäkkiä ylhäällä ja katsomassa minun kahden minuutin piirustusta. Lahjoitin piirustuksen fanipaidan omaavalle, mistä tietenkin syntyi hieman kateutta. Sanoin heille, etten minä voi alkaa piirtää kymmentä erilaista piirustusta, jolloin yksi ehdotti, että menisin kopioimaan piirustuksen koulun kopiointikoneella. Olin hieman vastahakoinen, sanoin ettei koulun paperia kannata käyttää tuollaiseen. Siinä samalla minulla kuitenkin kehkeytyi pieni idea: voisin sittenkin piirtää heille jotain.

Tein tyttöjen kanssa sopimuksen. Jos he käyttäytyvät tulevilla tunneilla kunnolla, voin piirtää heille Justin Bieberin ja kopioida sen kotona omalla skannerillani. Diili tuntui miellyttävän tyttöjä, ja se pantiin saman tien täytäntöön.

Kaksi päivää sitten seurasin heidän käytöstään. Olin piirtänyt Bieberin ja maanantai-iltana, mutta vasta keskiviikkona pääsin seuraavan kerran heidän tunneilleen. Olin kyllä vinkannut eräälle toiselle kouluavustajalle diilistämme ja kysyin häneltä olihan luokka ollut kunnolla.

Viimein sitten koitti autuaan ihana matikantunti, jossa oikeasti oli aivan mielettömän rauhallista. Koko luokka oli hiljaa ja kaikki jopa tekivät tehtäviäkin. Ihme oli tapahtunut! Tytöt muistivat hyvin lupauksen ja yksi oikein hymyili leveää pepsodent-hymyä joka kerta kun kohdistin katseeni häneen. Ruokailun jälkeen leiriydyin heidän luokkansa eteen lukemaan kirjaa (Vettä elefanteille) ja kun tytöt palasivat ruokalasta, kysyin heiltä olivatko he mielestään olleet kilttejä. Pidin heille pienen saarnan siitä miten oikeasti on mukavampaa tunnilla jos osataan olla rauhassa, ja kuinka hyvä käytös aina palkitaan tavalla tai toisella. Vetäisin kirjan välistä piirustuksen ja karkasin paikalta, sillä vaikka suomalainen fanityttöily ei ole niin hullua kuin amerikkalainen, olin kuitenkin hyvin kauhuissani siitä, kuinka Suomesta tosiaan löytyy noin kovia faneja.

Valitsin ihan tahallaan mahdollisimman ylisöpöilevän mallikuvan

Itse piirtämiseen en kuluttanut kauheasti aikaa. Katsoin maanantai-iltana Gleetä SubTV:ltä ja aina mainoskatkojen tullen piirsin tuota hieman eteenpäin. Kuin pisteeksi iin päälle, tällä kertaa Gleessä oli vuorossa jakso jossa lauletaan kaksi Justin Bieberin laulua. Muistan, kuinka katsoin jaksoa viime keväänä tietokoneeni ruudulta hieman epäuskoisena. Silloin en kuitenkaan tiennyt, että Gleen suurin trolli (Friday) oli vasta tekemässä tuloaan. Pakko kuitenkin myöntää, että he onnistuivat vetämään molemmat laulut kunnialla kotiin.


Juttelin koulussa tapahtuneesta asiasta kaverini kansa ja mainitsin kuinka hämmentunyt olin tyttöjen fanittamisesta, koska en minä ikinä kuule Bieberin lauluja radiosta. Luulin, että se on enemmänkin amerikkalainen juttu. Vähän niin kuin Martha Steward. Iso juttu jenkeissä, mutta ei niin täällä. Eilen olin kuitenkin ajamassa yliopistolta kotiin, kun radiojuontaja sanoi, että nyt häneltä on toivottu erästä laulua niin paljon, että vaikka sitä ei NRJ:n soittolistoilla ole vielä ollut, se on nyt sinne yleisön pyynnöstä lisätty. Mikäs muu kappale sieltä lähti soimaan kuin Justin Bieberin uusin joulusinkku Mistletoe.

Tänään iltapäivällä kun olin kävelemässä opettajanhuoneeseen, minua vastaan tuli muutama kuutosluokkalainen poika. Kun he olivat kävelleet ohitseni, kuulin heidän sanovan: "Meidän täytyy olla kilttejä että se piirtää meillekin jotain!" En voi uskoa, että ideani toimi! En tiedä kauanko tämä kestää. Voi olla ihan hyvin että ensi viikolla he ovat jo unohtaneet koko asian (tai ainakin unohtaneet lupauksensa) Minä kuitenkin aion muistaa ja muistuttaa heitä että jos he ovat jatkossa kilttejä, ennen joulua on mahdollisuus ehkä saada uusi piirustus. He toivoivat Taylor Lautneria, mutta se jää kyllä nähtäväksi. Ainakin minun versiossani pysyisi paita päällä.

2 kommenttia:

  1. Nuoria taiteenystäviä koko ala-aste täynnä! :D Aika söpöä kyllä!

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus! Mäkin yritän aina puhua Bieber-paran puolesta, vaikken nuoren herran musiikista välitäkään. Ja villien lapsosten kanssa myöskin työskennelleenä (olipa vaikea sana... suomi hukassa) voin vaan nostaa hattua ja toivoa että osaisin itsekin piirtää niin voisin lainata ideaasi. ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...