maanantai 14. marraskuuta 2011

Oma taivas

Varoitus! Teksti sisältää spoilereita kyseisestä kirjasta!

Alkuperäinen nimi: The Lovely Bones
Kirjoittanut: Alice Sebold
Julkaistu: 2002


Joskus aikoja sitten näin Peter Jacksonin ohjaaman elokuvan The Lovely Bonesin trailerin ollessani elokuvissa katsomassa jotain ihan muuta. Traileri sai minut jokseenkin vakuuttuneeksi elokuvasta. En kuitenkaan koskaan mennyt katsomaan sitä. Myöhemmin internetin keskustelupalstoilta löysin löysin kehuja itse elokuvasta ja monet puhuivat myös paljon kirjasta, johon elokuva perustuu. Jossain välissä kuitenkin unohdin koko asian enkä muistanut kirjaa moneen vuoteen.

Syksyn aikana juttelin kaverini kanssa jostain kun mieleeni muistui tämä kirja. Päätin saman tien lainata sen ja vihdoin lukea. En ollut edes tutustunut kirjan takakanteen vaan lainasin sen trailerin perusteella.

Kirja meni suoraan asiaan. Oli ehkä hieman kiusallista lukea raiskauskohtausta bussipysäkillä yläasteteinien läheisyydessä, mutta selvisin ja jatkoin kirjaa eteenpäin. Heti alkumetreillä minua viehätti kerrontatapa. Se ei ollut täysin suoraviivaista mutta en kuitenkaan järkyttävää aikahyppelyä. Tykkäsin siitä, kuinka hahmot tuotiin tarinaan mukaan rauhalliseen tahtiin. Kammoan aina sitä tapaa jolla tarinaan heitetään kymmenen hahmoa muutaman sivun aikana, sillä minun on mahdotonta pysyä silloin heidän perässään ja pitää kokoajan palata taaksepäin tarkistamaan kuka on kukin. Tässä kirjassa ei ainakaan ollut sitä ongelmaa. 

Olen lukenut ennenkin kirjoja, jotka kertovat päähenkilön kuolemasta niin, että päähenkilö jää seuraamaan jälkeenjääneiden läheisten elämää. (Mm. Marjaleena Tiainen: Rakas Mikael) Idea on aina mielenkiintoinen, sillä silloin kyseessä on hieman poikkava kertoja. Mutta toisin kuin Rakkaassa Mikaelissa, Omassa taivaassa päähenkilö Susie pystyy jollain tavalla ottamaan yhteyttä eläviin.

Kirja alkaa hyvin lupaavasti: Murhaa tutkitaan, hahmoja esitellään, todisteita tulee esiin ja todisteita katoaa. Mutta yhtäkkiä huomasin, että kirja meni aika nopeaa tahtia eteenpäin. Kun päähenkilön kuolemasta oli kulunut jo yli vuosi, aloin olla jo ihmeissään: Eikö tarinassa aiotakaan ratkaista kuka tappoi Susien? Tietenkin lukijana minä jo tiesin sen, sillä katsoin tapahtumia Susien silmien kautta, mutta olisin halunnut lukea kuinka Susien perhe tutkii tapausta poliisien kanssa.

Tarina ei kuitenkaan mennyt odotusteni mukaan, vaan aika kulki eteenpäin, ja pian olikin kulunut jo viitisen vuotta itse murhasta. Juonenkäänteet muuttuivat hämmentäviksi enkä oikein enää tiennyt mitä edes odottaa. Tämä vähensi minun mielenkiintoani lukea kirjaa enää eteenpäin, mutta jatkoin kuitenkin sillä enhän minä voin arvostella kirjaa jos en lue sitä loppuun. Viime viikolla sitten olin jumissa pääsykokeissa, joissa en olisi edes halunnut olla, joten sain luettua kirjan loppuun.

Sanoisin, että olin odottanut aivan jotain muuta. Trailerin perusteella odotin kirjaa, jossa joku kuolee ja syyllinen selvitetään ja samalla seurataan perheen selviämistä menetyksestä. Loppujen lopuksi kirja kuitenkin kertoo yli kymmenen vuotta kestävän tarinan siitä, kuinka yhden ihmisen kuolema vaikuttaa jopa niihin ihmisiin jotka eivät edes kunnolla tunne kuollutta, ja kuinka kauan oikeasti kestää selvitä jostain mikä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Susien vanhemmat esimerkiksi reagoivat tapaukseen aivan erillä tavalla, ja vasta aivan kirjan lopussa he tuntuivat jollain tapaa hyväksynen tapahtumat.

Lopetus oli ihan kaunis siinä mielessä että Susie pääsi vihdoin niin sanotulle toiselle tasolle taivaassa jonne pääsi sitten kun ei tuntenut enää olevansa niin kiinni paanpäälisessä elämässä, mutta yksi asia minua jäi todella pahasti häiritsemään. (Seuraavaksi pahoja juonipaljastuksia!) Ruth, joka oli ehkä yksi mielenkiintoisimmista hahmoista ja joka uskoi kokoajan Susien olevan jollain tapaa läsnä, joutuu kirjan lopussa jonkinlaiseen auto-onnettomuuteen. Silloin Susielle tapahtuu jotain kummallista ja hän ikään kuin "putoaa pilven reunalta" ja asettuu hetkeksi Ruthin ruumiiseen. (Missään välissä ei kunnolla mainita minne Ruthin henki siksi aikaa menee.) Näin Susie pääsee takaisin elämään maan päälle. Ja mitä hän tekee? Menee harrastamaan seksiä ihastuksensa kanssa! Ihastuksensa, jota on seurannut kaikki ne kymmenisen vuotta. Tämä juonnenkäänne jotenkin tuntui tappavan koko kirjan idean. Susie ei kuitenkaan pysy Ruthin ruumissa kuin noin vuorokauden verran ja Ruth palaa takaisin, mutta jotenkin koko tapahtumasarja oli sen verran kummallinen että jos kirjaa olisi ollut vielä paljonkin jäljellä, en olisi ehkä jatkanut enää lukemista.

Yhteenvetona voisin sanoa, että kirja ei vastannut odotushorisonttiani ja olin siksi aika pettynyt. Monet ovat kuitenkin kehuneet kirjaa, joten jos haluat lukea sen, kannattaa kokeilla! Pettymyksen yksi suurimmista syistä on ehkä Peter Jacksonin tapa ohjata todellisia eeppisyyspläjäyksiä. Vilkaiskaapa nyt tuota traileria!


4 kommenttia:

  1. Leffan olen nähnyt, enkä oikein pitänyt. En tiedä mikä oli pielessä. Saoirse Ronan ja Stanley Tucci olivat tapansa mukaan ihan täydellisiä, ja ne Jacksonin eeppiset maisemat upeita, mutta nah. Ehkä sen kirjan silti jossain vaiheessa voisi lukea (=en varmasti saa ikinä aikaiseksi).

    VastaaPoista
  2. Suosittelen lukemaan jotain muuta. Kirjan alku oli lupaava mutta jokin vain tuntui mättävän lopussa. Ehkä se, ettei perhe koskaan saanut varmuutta kuka oli murhaaja. Tai no periaatteessa he saivat, mutta murhaajaa ei saatu kunnolla kiinni ja vastuuseen teostaan.

    VastaaPoista
  3. Oho ompa hieno kansi :D Itselläni nimittäin on pokkari leffakannen kanssa. Vaikka näin itse tuon leffan ensin en ollu ollenkaan pettynyt kirjaan vaan nimenomaan elokuvaan. En tykänny siitä miten siitä yritettiin tehdä jonkinmoinen trilleri ja siinä keskityttiin mun mielestä ihan vääriin asioihin.
    Kirjan loppu on kyllä tosiaan hämmentävä (ja ainakin musitaakseni Ruth on lopussa susien taivaassa tms. puhumassa kuolleille, en kyllä oo ihan varma oliko asia tosiaan näin :D) ja silloin kuin luin kirjan mun oli pakko tehdä jonkinmoinen kaavio josta näkyi vuosiluku, montako vuotta Susien kuolemasta kyseisenä vuonna oli ja kuinka vanha Lindsay silloin oli. Muuten oisin mennyt ihan sekaisin ajan kulusta :'D

    VastaaPoista
  4. Kans mietin samaa kuin nalle, musta siinä mainittiin että Ruth meni käymään siellä Susien taivaassa. Muistaakseni Susie jopa sano siitä sille jätkälle! Mutta no joo. Oli ihan jännä lukea vähän muiden ajatuksia tästä. :) Ei mikään loistava, mutta ihan kelpo.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...