maanantai 12. joulukuuta 2011

Vettä elefanteille

Varoitus! Sisältää spoilereita kirjasta!



Kirja: Vettä elefanteille
Kirjoittanut: Sara Gruen
Sivuja: 366
Julkaistu: 2006

Alkusystä olin kavereiden kanssa viettämässä viikonloppua mökillä. Joku oli vuokrannut aika uuden elokuvan, Vettä elefanteille, joten katsoimme se, ettei raha menisi hukkaan. Elokuvasta oli ihan ok, katsottava, mutta en varmaan koskaan katso sitä uudestaan. Huomasin kuitenkin, että se perustui kirjaan. Päätin tutustua kirjaankin, sillä elokuvasta oli jäänyt sellainen tunne, että kirjana se voisi toimia paljon paremmin.

Tuumasta toimeen ja kirjastoon oikeaa kirjaa etsimään. Tästä kirjasta muodosti niin sanottu työpaikkakirja, joka kulki minulla aina laukussa ja jota luin jos töissä oli hiljainen hetki tai joku muu oli lukemassa työpaikalle tilattua Anna-lehteä ruokailun aikana. Tämän vuoksi lukeminen oli hieman katkonaista, mutta muodostuipahan siitä hauskoja asiayhteyksiä! Muistan ainakin että luin sitä erästä vanhainkotikohtausta kun odotin kutosluokkalaisia ruokailusta jotta voin antaa heille Justin Bieber -piirustuksen. Tai sen kuinka erään ruokailun aikana kirjassa oli monen sivun mittainen seksikohtaus. Miksi muuten aina luen kaikki seksikohtauksen vahingossa julkisilla paikoilla? Oman taivaan raiskauskohtaus tuli luettua bussipysäkillä.

Kirja lupaa tarinan, joka on hullaannuttanut amerikkalaiset ja joka pysyi bestseller-listalla yli 70 viikkoa ja New York Timesin listalla yli 50 viikkoa. Omien kokemusteni mukaan bestseller-kirja on sellainen, jossa on joku hieman tavallisesta jännittävämpi aihe, mutta joka on kirjoitettu helppolukuiseksi, niin että kiireiset ihmiset ehtivät lukea sen muutamassa päivässä läpi, saada kokemuksen jännittävästä tarinasta, suositella sitä kaverilleen ja jatkaa sen jälkeen elämäänsä. Vaikka poikkeuksiakin on, bestsellerit eivät ehkä ole maailman suurimpia tajunnanräjäyttäjiä.

Osuin aika lailla oikeaan. Vettä elefanteille kertoo vanhasta miehestä, joka muistelee vanhainkodissa omaa nuoruuttaan junan päällä liikkuvan sirkuksen töissä 30-luvun lamaisessa Amerikassa. Suurin osa tarinasta sijoittuu 30-luvulle ja päähenkilön Jacob Jankowskin nuoruuteen, mutta välillä palaamme nykyisyyteen, jossa Jacob on kuullut että sirkus on tulossa kaupunkiin ja hän odottaa sukulaisia viemään hänet katsomaan sitä. Kirjan alussa eläinlääkäriksi opiskelevan Jacobin vanhemmat kuolevat auto-onnettomuudessa. Selviää, että perhe on puilla paljailla Jacobin yliopistomaksujen takia. Jacob masentuu ja lähtee kesken loppukokeiden kävelemään kotikaupungistaan. Yöllä hän hyppää junaradalla kulkevaan junaan kyytiin ja huomaa päätyneensä Veljekset Benzinin Loistavaan Suur-Sirkukseen. Junassa hän pääsee monen suosioon koska hän osaa käsitellä eläimiä hyvin. Eläintenkesyttäjän vaimo taas päätyy Jacobin suosioon. Luvassa on siis sirkuselämää, romantiikkaa ja kolmiodraamaa.

Kirjassa on siis hyvin perinteiseksi jo käynyt rakennelma, jossa vanha ihminen muistelee nuoruuttaan. Koska näin elokuvan ensin, en voi olla vertaamatta sitä ja itse kirjaa. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa vanha Jacob on sirkuksessa ja alkaa kertoa tarinaansa työtekijälle joka sattuu tulemaan paikalle. Aluksi luulin, että se oli vain tekaistu kohtaus, mutta kun itse kirja lähestyi loppuaan, Jacob itseasiassa pääsi vierailemaan sirkukseen ja päätyi yhteen asuinvaunuun juttelemaan nuoruusajoistaan työtekijän kanssa. Tällaisesta tavasta tulee tosi vahvasti mieleen Anne Ricen Veren vangit, jossa koko kirjan idea on vampyyri Loui kertomassa elämäntarinaansa toimittajalle.



Monesti minä tunnun valittavan siitä, että elokuva poikkeaa aivan liikaa kirjasta. Tällä kertaa kyllä voin valittaa toisin päin. Tuntui, kuin käsikirjoittajat ja ohjaaja halusivat kuvata jokaikisen sivun kirjasta. Aina kun kirjassa alkoi uusi luku, hetken päästä tunnistin kohtauksen elokuvasta ja tiesin jo mitä tapahtuu. Yleensä kirja antaa paljon enemmän kuin elokuva, mutta nyt melkein pitää sanoa että toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan ollut kuvailua (mikä on harmi, sillä 30-luvun sirkuselämä olisi aivan ihanteellinen miljöö kuvattavaksi!) ja monesti keskustelut tuntuivat paperilla tökkivältä. Tai ehkä kyse oli suomentajasta.

Minulla oli kokoajan sellainen olo, että luin paperille kirjoittettua, muokattua elokuvakäsikirjoitusta. Hahmojen ajatukset olivat hyvin pinnallisia, kohtauksen oli kerrottu melko minimalistisesti ja ne vaihtelivat joskus vähän hassusti. Ainoa aika jolloin oikeasti pääsi kunnolla päähenkilön pään sisään, oli hänen vanhainkotiaikansa jolloin hän istui suurimmaksi osaksi ajastaan omassa huoneessaan tai jutteli Rosemary-nimisen hoitajan kanssa. Nämä vanhainkotikohtaukset eivät tosin vieneet juonta eteenpäin, vain olivat pikemminkin kantaanottavia kirjoituksia nykyajan vanhustenhoidosta.

Ehkä hämmentävin hetki ensiksi elokuvan katsoneelle oli se, kuinka kaksi hahmoa oli elokuvassa tiivistetty yhdeksi. Loistava Christopher Waltz (tunnettu Hans Landan roolista Kunniattomista paskiaisista) esitti eläintenkesyttäjää Augustia, mutta hänen rooliinsa oli lisätty myös kirjassa olevan Al-sedän (tirehtöörin tai vastaavan) ominaisuuksia, kun taas itse Al-setä oli hahmona kokonaan jätetty pois. Tietenkin tämän ymmärtää elokuvallisista syistä. Vähemmän hahmoja, helpompi seurata juonta. Mutta minulla ainakin kesti jonkin aikaa selvittää, mikä rooli Augustilla nyt edes kirjassa on. Elokuvassa hänestä oil tehty selkeä tirehtööri ja sirkuksen johtaja.

Sanoisin, että ehkä jos en olisi nähnyt elokuvaa ensin, olisin nauttinut enemmän kirjasta. Jos haluat lukea jotain nopealukuista, ripauksella menneisyyttä ja romantiikkaa, sekä tutustua hienoon ja hieman traagiseen ystävyystarinaan Jacobin ja erään sirkuksessa työskentelevän esiintyjän välillä, lue pois vaan. Ja jo melkein vanhaksi tavaksi muodostuneen tapaan laitan tähän vielä trailerin elokuvasta. Traileri lupaa hieman liikoja, mutta olihan elokuvan miljöö todella kaunista katseltavaa! Ketäpä ei 1900-luvun alun sirkuselämä edes hieman kiehtoisi?



Pieni hauska fakta: Kun varaan kirjastosta kirjoja, joista on tehty elokuva, valitsen yleensä varattavaksi sen teoksen joka on julkaistu ennen elokuvan tekoa, jolloin pääsen lukemaan kirjaa sen alkuperäisillä kansilla. En kauheasti pidä elokuvakansista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...