sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Leijonakuningas 3D

Leijonakuningas on niin suuri osa lapsuuttani, etten edes muista milloin näin sen ensimmäisen kerran. En kuitenkaan ikinä uskonut, että minulla olisi mahdollisuus mennä katsomaan sitä joskus suurelta valkokankaalta, ja että oikein ryntäisin katsomaan sen ensi-illassa.


Käytännössähän se ei ollut ensi-ilta, vaan päivänäytös. Lähdin sinne saman tien töiden jälkeen. Heli, jolla oli syntymäpäivät, oli vähän organisoinut kaveriporukkaa katsomaan. Lopulta meitä oli neljä.

Huomasin, että elokuvasalissa oli enimmäkseen suunnilleen minun ikäisiä ihmisiä todennäköisesti nostalgisoimassa ja muutama lapsiperhe. Juuri ennen kun elokuva alkoi, minulle tuli todella epätodellinen olo. Ihan kohta näkisin lapsuuteni ykkössuokkini suurelta valkokankaalta paljon paremmalla kuvalaadulla mihin meidän muinainen VHS-soitin ikinä pystyy. Minua melkein jännitti kuulla ensimmäiset nuotit Circle of Lifesta.

Minua aluksi hieman epäilytti koko 3D. Yleensä vierastan sitä sen takia, että Finnkinon 3D-lasit eivät meinaa pysyä päässäni, mikä tekee elokuvan katsomisesta inhottavaa. Nyt kuitenkin pohdin, miten selkeästi kaksiulotteinen piirretty on muutettu kolmiulotteiseksi. Pelkäsin, että elokuva näyttäisi siltä, että papereita olisi leikelty ja laitettu liikkumaan päällekäin. 3D toimi kuitenkin yllättävän hyvin. Circle of Lifen aikana kiinnitin ehkä vähän enemmän huomiota taustoihin ja kolmiulotteisuuksiin kuin itse lauluun, mutta elokuvan edessä niitä ei enää huomannut vaan pystyi nauttimaan itse elokuvasta.

Koska olen aina ennen katsonut Leijonakuninkaan kotona VHS:llä hyvin monta kertaa katsotulta ja kelatulta VHS-kasetilta joka taitaa olla peräisin vuodelta 1996, oli kuvalaatu huimasti parempi. Huomasin paljon juttuja, joita tuskin edes VHS-laadulla on pystytty tallentamaan selvästi. Kiinnitin paljon huomiota taustoihin, jossa tapahtui kaikenlaista mitä en ennen ollut hoksannut.  

Ja koska edellisestä kerrasta kun olen elokuvan kokonaisuudessaan nähnyt on varmaan noin kaksi vuotta, en enää muistanut aivan kaikkea. Tämän vuoksi elokuva tuntui kuin melkein uudelta, sillä nauroin monille vitseille joita en oikeasti muistanut tai en vain ollut nuorempana ymmärätänyt. Laulujen kohdalla oli todella vaikeaa olla hiljaa, sillä muistan sanat melkein ulkoa ja tein kaikkeni etten laulaisi mukana.

Leijonakuninkaassa on kolme todella vaikuttavaa kohtausta, joiden näkemistä melkein pelkäsin. Ensimmäinen on Be Prepared, jonka hienouden tajusin lukion ensimmäisenä ja joka nosti Scarin suosikki Disney-pahiksekseni. Melkein saman tien tämän kohtauksen jälkeen tulee Mufasan kuolinkohtaus. Haluaisin joskus nähdä tämän kohtauksen ilman että muistaisin mitä tapahtuu. Sen jälkeen kun Scar on jättänyt Simban odottamaan isäänsä kuivuneeseen jokeen (tai mihinlie rotkoon) kuva siirtyy pikkuhiljaa rotkon seinämää ylös paljastaen gnulauman. Elokuva aika paljon katsoneena tämä on juuri se kohtaus jollain katsoja aavistaa että jotain todella pahaa tulee kohta tapahtumaan.

Kolmas vaikuttava kohtaus on se, jossa Simba juttelee Rafikin kanssa ja tekee päätöksen Jylhämaahan palaamisesta. Minulla ei kuitenkaan meinannut pokkaa pitää, sillä olen napannut tekstiviestiäänekseni erään musiikkipätkän juuri siitä kohtauksesta. Hankin tekstiviestiäänen silloin kun hankin tämänhetkisen kännykkäni, ja sen jälkeen se on aiheuttanut paljon hämmennystä kaveripiirissäni ja muutamia noloja tilanteita esimerkiksi oppitunneilla silloin kun ei ole muistanut laittaa puhelinta äänettömälle. Tekstiviestiäänenäni on nimittäin taustamusiikki siitä kun Simba juoksee aavikon halki takaisin Jylhamaahan.



Kaiken kaikkiaan sanoisin, että olin todella tyytyväinen että pääsin näkemään tämänkin elokuvan elämäni aikana valkokankaalta. Joskus viime kesänä/syksynä sain selville että U.S.A:ssa ja Iso-Britanniassa näkyy sillä hetkellä Leijonakuningas 3D, olin todella kateellinen ja harmittelin jälleen kerran sitä miksi asuinkaan täällä pohjolassa. Mutta kun kuulin, että se tulee Suomeenkin, päätin saman tien lähteä katsomaan sen. Ainoaksi huonoksi puoleksi voisin sanoa sen, että ehkä lapisystävällisyyttä ajatellen elokuvateatterissa äänet olivat ehkä hieman tavallista hiljaisemmalla. Olisin ehkä halunnut hieman enemmän volyymia, mutta kyllä se näinkin oli oikein hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...