perjantai 18. toukokuuta 2012

Elementary


Lainatakseni Whitney Milamia, Sherlock Holmes taitaa olla uusi vampyyrit. Yleisö innostuu siitä, isot kihot näkevät paksuja tilejä, ja yhtäkkiä uusia Sherlock-variaatioita syntyy kuin sieniä sateella.

Kun kuulin ensimmäisen kerran BBC:n nykyaikaan sijoittuvasta Sherlockista, olin hyvin epäileväinen, sillä ihan vastahan Guy Ritchien Sherlock Holmes elokuva oli ollut teattereissa ja johon olin silloin hyvin tyytyväinen enkä edes kaivannut mitään uutta versiota kyseisistä hahmoista. Päädyin kuitenkin katsomaan TV-sarjan, yllätyin erittäin positiivisesti ja nyt tykkään molemmista versioista, tosin eri syistä.

Sitten alkoi kuulua huhupuheita Amerikan omasta nykyaikaan sijoittuvasta Sherlock Holmes TV-sarjasta, jossa Holmes asuu New Yorkissa ja jossa Watsonin sukupuoli on vaihdettu. Yritin olla mahdollisimman neutraali asian kanssa, vaikka tämä versio kuulostikin aivan liian kauaksi alkuperäisestä viedyltä. Nyt kuitenkin traileri/preview/mikälie on julkaistu enkä pysty pitämään suutani kiinni.

En ole koskaan ollut suuri Lucy Liu -fani. Olen tosin nähnyt hänet vain Charlien enkeleissä ja Sinkkuelämässä, mutta ainakaan niiden roolisuoritusten jälkeen en ole ollut kauhean vakuuttunut. Ei minulla ole häntä mitään vastaan, en vain pysty näkemään häntä gender swapattuna John Watsonina. Trailerin perusteella hänen hahmonsa vaikuttaa liian tiukalta ja ehkä hieman bitchmäiseltä. Trailerin mukaan hän on Sherlockin "sober friends". En tiedä tarkkaan miten AA-jutut toimivat, mutta ilmeisesti Sherlockin huumeidenkäyttöä on tässä sarjassa korostettu ja Joan Watson pakotetaan Sherlockin seuraksi jotta tämä ei sortuisi aineisiin uudestaan. Monet ovat BBC:n Sherlockia katsoessaan valittaneet sitä, ettei Sherlockin huumeidenkäyttö ole tarpeeksi esillä. No, Elementaryssa se näköjään nostetaan pöydälle. Siinä sentään jotain uutta.

Kaikissa Sherlock Holmes versioissa mihin olen tutustunut (alkuperäiset kirjat, Guy Ritchien elokuvat, BBC:n TV-sarja, Disneyn Basil Hiiri - Mestarietsivä) Watson on aina ollut hahmo joka ei ehkä tykkää kaikesta mitä Holmes tekee, mutta on jollain lailla ymmärtäväinen ja viihtyy kaikesta huolimatta Holmesin seurassa. Tämän trailerin perusteella ainakin minulle jäi sellainen kuva, että Watson on pakotettu Holmesin seuraan eikä hän ehkä tee sitä mielellään.

Missä muuten ovat kaikki ne elementit jotka tekevät Watsonista Watsonin? Entinen armeijan lääkäri? Juuri palannut rintamalta ja siksi elämä hieman tyhjän päällä? Trailerissa ei kerrota Joan Watsonin tarkempia taustoja, toivon että itse sarjassa kerrotaan enemmän.

Holmes taas vaikuttaa minusta ihan kiinnostavalta. Tuota aksenttia kyllä kuuntelee mielellään. Benedict Cumberbatchin loistavan suorituksen jälkeen minun on kuitenkin mahdotonta katsoa tätä uutta Holmes-versiota vertaamatta sitä siihen versioon jonka olen todennut parhaaksi näkemäkseni. Voisinpa unohtaa BBC:n sarjan ja katsoa tätä traileria täysin avoimin mielin. Holmes-tulkinta ei ole niin kamala kuin oletin, mutta paikoittain se vaikuttaa jo hieman nähdyltä. Tykkään kuitenkin trailerin lopussa siitä kohdasta jossa Holmes puhuu siitä kuinka uhri on todennäköisesti pystynyt näkemään kuristajansa silmät hyvin tarkasti koska kuristaja ei kirjaimellisesti voi olla kädenmittaa kauempana. Se on erittäin holmesmainen kohtaus, samalla myös jotain mitä ei olla vielä BBC:n versiossa nähty. Alussa oleva kommentti "Sometimes I hate when I'm right" on kuitenkin hieman kummallinen kommentti, sillä Holmeshan rakastaa kun hän on oikeassa, aivan sama kuinka kamala murha olisi kyseessä.

Jos katsoitte linkkaamani Whitney Milamin videon, saatoit ehkä jo kuulla hänen muutaman mielipiteensä Watsonin sukupuolen vaihtamisesta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä; vain toisen henkilöhahmon sukupuolen vaihtaminen haiskahtaa hieman heteronormatisoimiselta. Gleetä katsoessa olen huomannut, että Amerikalla tuntuu olevan aivan mieletön ongelma esittää mitään "normaalista poikkeavaa" mainoskanavilla ilman että siitä nousee kauhea haloo, joten minulla on sellainen tunne, että Watsonin sukupuoli on vaihdettu jotta siitä ei syntyisi mitään "epäsopivaa" kemiaa hyvään katseluaikaan. En tietenkään voi olla varma. Kukaan sarjan tekijä ei sano sitä ääneen. Minulla on vain tällainen tunne. BBC:n Sherlockin toista kautta esitetään parhaillaan jenkeissä ja olen kuullut että siitä on leikattu paljon Johnin ja Sherlockin suhdeviittauksia pois.

Jos Joanille ja Sherlockille kehittyy suhde sarjan mittaa, se saa ainakin minulta muutaman hyvin ilkeän katseen.

Kuten Whitney Milan sanoi, molempien hahmojen sukupuolen vaihto voisi olla itseasissa kiinnostavaa ja uutta. Sellaista ei ole (ainakaan suuren yleisön tietoon saatettuna) vielä tehty. Minunkin mielestäni sellainen idea voisi olla kiinnostava. Joan Watson ja Sherilyn Holmes. Gender Swappaus on yksi ihan hauska fanittamisen muoto, satuin itsekin eilen piirtämään piirrokset minun mielikuvistani Joanista ja Sherilynistä.

Tällaisissa muutoksissa kuitenkin kannattaa aina muistaa se, miten säilyttää edes jonkinlainen alkuperäinen tunnelma. Mielestäni Sherlock Holmes nykyajan New Yorkissa apunaan sober friend Joan Watson selvittämässä rikoksia alkaa kuulostaa liian kaukaiselta 1800-luvun lopun lontoolaiseen Sherlock Holmesiin jolla on apunaan John Watson jonka kanssa he ystävystyivät sen seurauksena että tarvitsivat vain jonkun puolittamaan kämpän vuokran. Miksi Elementarya pitää edes kutsua uudeksi Holmes-versioksi? Jos sitä mainostettaisiin vain sarjana jossa John Smith on hieman erikoinen päihdemenneisyyden omistava etsivä joka saa seuraukseen sober friendin Mary Jonesin, voisi suhtautumiseni olla hieman erilainen. Okei, uusi rikossarja. Mutta kun päähenkilön nimen pitää olla Sherlock Holmes, alkaa hieman tökkiä. Miten käsikirjoittajat onnistuvat pitämään näin kauaksi alkuperäisesä viedyn idean pysymään uskollisena kirjoille edes jollain tasolla? Ei siitä että hahmoilla on samat nimet ja että päähenkilö on hieman kummallinen ja töykeä.

Samaan aikaan minua käy sääliksi koko sarjaa. En ole ainoa jonka suhtautuminen siihen on enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Sarjaan kuitenkin käytetään aikaa, ihmiset tekevät työtä sen eteen, näyttelijät näyttelevät rooleja. Tuskin sitä kuitenkaan tehdään kieli poskessa ja väärällä kädellä. Siispä olen päättänyt antaa sarjalle edes jonkinlaisen mahdollisuuden. Kun Elementary alkaa syksyllä näkyä, aion katsoa sarjaa ainakin muutaman jakson verran ottaakseni selvää mistä nyt oikein on kyse. Jos se on hyvä, niin hurraa uudelle Sherlock Holmes tulkinnalle! Perhe johon se liittyy on jo valmiiksi hyvin suuri. Jos se ei ole, pyrin vain pitämään suuni kiinni kun siitä puhutaan. Tässä maailmassa on kuitenkin jo hyvin monta rikossarjaa. Miten olisi seuraavaksi CSI - Sherlock?

torstai 17. toukokuuta 2012

Kesän projekti

Minulle on vuosien saatossa kertynyt aika iso kasa kirjoja, jotka olen saanut lahjaksi tai ostanut itse mutta joita en ole sitten ikinä lukenut. Ei kirjoissa mitään vikaa ole, olen vain aina sattunut löytämään kirjastosta jonkun toisen kirjan tai minulla on ollut paljon muuta tekemistä. Näin ollen kirjahyllyyni on alkanut kasaantua kirjoja joita en ole joitain edes avannutkaan.

Ja tämähän ei ole hyväksyttävää. Tämän kesän tavoitteena on lukea kaikki nämä kirjat.


Osan kirjoita itseasissa olen lukenut ja pidin niistä sen verran että kun törmäsin edulliseen versioon kirpputorilla tai kirjakaupassa, päätin ostaa sen itselleni. Haluan myös lukea nämä kirjat, jotten olen ostanut niitä ihan turhaan.

Lista kuuluu näin:
Laila Hietamies: Koivu ja tähti
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-4
Nick Vujicuc: Ra(a)jaton elämä
Emily Brontë: Humiseva harju
Rudyard Kipling: Viidakkokirja
C.S. Lewis: Paholaisen kirjaopisto
Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
George R.R. Martin: Valtaistuinpeli
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (ja jatko-osat)
Jari Tervo: Layla
Dan Brown: The Lost Symbol
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Anne Rice: Veren vangit
Mary Shelley: Frankenstein
John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson
Oscar Wilde: The Importance of Being Earnest ja muita näytelmiä
Victor Hugo: The Hunchback of Notre Dame


Okei, myönnän, minulla on hyllyssä myös Tolkienin Silmarillion, mutta se on siellä vain koska perin isoveljen kaikki Tolkien-kirjat hänen muuttaessaan, TSH ja Hobitti -pakettiin kuului myös Silmarillion mutta vaikka en viisti kirjaa poiskaan heittää ihan vain TSH-faniuden nimissä, en kuitenkaan aio vielä lukeakaan sitä.

Olen myös tavallaan jo aloittanut tämän projektin. Kuvassa kuuluisi olla Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, Sir Arthur Conan Doylen A Study in Scarlet and The Sign of the Four ja Alexandre Dumasin Monte Criston kreivi, mutta olen jo aloittanut molempien lukemisen.

Tässä kasassa riittää lukemista. Kuusi kirjaa kuukaudessa. Minua myös kiinnostaisi lukea lisää Ian McEwanin tuotantoa. Ehkä en aseita mitään absoluuttista rajaa, pääasia kuitenkin on tarina eikä kirjojen pikaläpiluku. Kunhan vain saan näitä edes jonkin verran luettua. Lupaan raportoisa kesän aikana.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Third Star

Nyt on kyllä pakko myöntää, että olen ajautunut siihen vaiheeseen Sherlock-fanitusta, että olen alkanut tutustua sarjan näyttelijöiden muuhun tuotantoon. Tähän mennessä kyllä kaikki elokuvat ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Olen oikeastaan ihan iloinen tästä, sillä olen päätynyt katsomaan hyviä elokuvia joita en olisi ilman jotain tiettyä näyttelijää päätynyt katsomaan.

Yksi tällainen elokuva on Third Star. Kiinnostuin siitä aivan puhtaasti sen takia että pääroolia näyttelee Benedict Cumberbatch ja kuulin että se on muutenkin todella hyvä elokuva. Päätin siis eräänä tylsänä iltana tutustua siihen.



Elokuva kertoo syöpää sairastavasta Jamesista, joka haluaa lähteä kavereidensa kanssa vaeltamaan päästäkseen hetkeksi pois siitä kaikesta mikä häntä sillä hetkellä sairauden takia ympäröi. Elokuva oli mukavan poikkeava syöpäkertomus. Yleensä ollaan sairaalassa huivi päässä saamassa hoitoa ja itkemässä sukulaisten kanssa, mutta tässä elokuvassa matkustettiin kauniissa englantilaisessa maisemassa ja pelleiltiin kavereiden kanssa, välillä unohtaen kokonaan että yksi porukasta on sairas, mikä teki elokuvasta paljon aidomman tuntuisen.

En muista milloin viimeksi olisin nähnyt elokuvan, joka antaa kylmiä väreitä aivan ensisekunneista lähtien, hallitsemattomia naurukohtauksia sen puolivälissä ja kyyneleitä aivan lopussa. Oli todella virkistävää katsoa sen Iron Man -maratonin jälkeen jotain missä on silmäiloa, hyvää musiikkia ja juoni joka ei rakentunut Tony Starkin egon ympärille (Rivien välistä voitte ehkä lukea, etten kauheasti pitänyt Iron Maneista. Tulipahan nekin katsottua "yleissivistyksen" nimissä.) Yleisestikin ottaen kaiken sen mediasta läpi tunkevan amerikkalaisuuden jälkeen on aina virkistävää katsoa jotain brittiläistä, jotain jossa asioista ei tarvitse tehdä niin isoa numeroa.

Yksi asia minun on aivan pakko nostaa elokuvasta oikein jalustalle: sen soundtrack. Mielestäni soundtrack on iso osa mitä tahansa TV-sarjaa tai elokuvaa. Se voi pelastaa huonon elokuvan ja pilata lupaavan. Third Starissa oli muutama kohtaus jotka olisivat ilman sopivaa musiikkia voineet olla paljon tylsempiä. Jo aivan ensimmäisistä sekunneista lähtien musiikki sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin ja se jatkui koko elokuvan ajan. Parhaassa tapauksessa soundtrack ei ole pelkästään taustahälyä vaan yksi keino kertoa tarinaa eteenpäin, ja juuri tässä elokuvassa tämä kriteeri mielestäni toteutui.

Lyhyesti sanottuna: kannattaa ehdottomasti katsoa. En tiedä mitä voisin tästä elokuvasta enempää kertoa ilman että paljastaisin merkittäviä asioita juonesta. Itsekin aloin katsoa elokuvaa vain tiedoilla "siinä on Benedict jolla on hattu päässä ja sen hahmolla on syöpä" enkä todellakaan pettynyt. Yhtä aikaa kaunis, hauska ja surullinen elokuva ystävyydestä. Nousi heti suosikkieni listalle, ja harkitsen DVD:n ostamista.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...