sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kuvia


 Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olin tosiaan matkustelemassa noin viikko sitten. Ajattelin ensiksi että laittaisin matkalla ottamia kuvia edellisen postauksen sekaan, mutta totesin sitten, että se olisi liian sekavaa, joten teen kuvista oman jutun.


Reissuni alkoi Tampereelta, jossa kävin suomen kielen pääsykokeissa. Pääsykoe meni ihan hyvin, mutta olisin odottanut sen tuntuvan helpomalta koska luin siihen kuitenkin todella paljon. Pääsykokeen jälkeen olisin ehtinyt klo 15 lähtevään junaan, mutta se oli aivan loppuunmyyty, joten jouduin lähtemään myöhemmällä. Päädyin siis Coffee Houseen juomaan moccachinoa ja syömään bagelia. Piirsin samalla mallista katsoen Sherlockin.


Junamatkalla kuuntelin Nightwishiä, ja sen uuden levyn hieman vinksahtanut sirkusmeininki inspiroi piirtämään tällaisen.


Tulin kotiin puolen yön maissa ja ehdin juuri ja juuri viimeistellä pakkaamisen ja nukkua muutaman tunnin kun aamulla kello 9 minua odottikin jo lähtö rippileirille yövalvojaksi. Leirin alku oli hyvin aurinkoinan, ja istuskelin paljon pihalla ja piirsin muun muassa tämän kuvan.


Tämän kuvan otin lähettääkseni sen kaverille WhatsAppilla.


Yövalvojat oli tänä vuonna majoitettu toiseen leirikeskukseen tilanpuutteen ja nukkumisrauhan vuoksi. Leirikeskus oli ehkä noin kilometrin päässä, joten olimme toisen yövalvojan kanssa ottaneet leirille pyörät mukaan. (Bussikuskin ilme oli hämmästynyt kun saavuimme lähtöpaikalle pyörien kanssa ja ilmoitimme että niiden on vielä mahduttava tavaratilaan mukaan.) Tämän kuvan otin neljältä yöllä juuri ennen kun olimme menossa nukkumaan toisena iltana(aamuyönä). Heitimme hieman vitsiä mökin hyvin heikonnäköisen perustuksen takia. Pelkäsimme, että se sortuu sillä aikaa kun nukumme.

Mökki oli erämökki jossa ei ollut omaa WC:tä eikä juoksevaa vettä. Sähköt sentään oli. Sähköpatteri vain kuumeni aivan liian kuumaksi emmekä osanneet säätää niitä, joten pidimme niitä pois päältä, minkä seurauksena mökkiin pääsi kosteutta sisään ja lakanat olivat sen seurauksena kosteat. Leirillä puhjennutta flunssaa ei ollenkaan helpottanut tämä fakta. Mökkiin myös kuului ihan jokainen ääni, ja tietenkin lintujen piti laulaa halki yön.


Tämänkin otin aamuneljältä, sillä aivan mökin vierestä lähti Karhunkierros, ja tämä kallio oli yksi ensimmäisistä siellä olevista maisemista. Maisema oli kyllä paljon vakuuttavampi paikan päällä kun näin valokuvassa.


Noin leirin puolessa välissä iski leirin puolivälin masennus (muutaman tunnin mittainen) jonka aikana vain kuuntelin Vesselsiä ja piirsin tämän Molly Hooperin.


Taisi olla kolmanneksiviimeinen ilta kun olin saanut tyttöjen puolen hiljaiseksi ja lähdin käymään poikien puolella sijaitsevalla toimistolla hakemassa pahvia kun huomasin että ulkona on aivan vaaleanpunaista. Taivaalla näkyi myös vaaleanpunaisia pilviä vasten kaksoissateenkaari, josta en valitettavasti saanut lainkaan oikeuksia tekevää kuvaa. Tässäkin kuvassa on vain kalpea vaaleanpunaisen häivähdys siitä kuinka vaaleanpunaista ulkona silloin oikeasti oli. Ehkä se on sitä Lapin värimaailmaa jota ei kotona niin usein näe.


Toiseksiviimeisen illan aikaansaannokseni. Pakko myöntää, että tytön asu on inspiroitunut minun silloisesta asustani, tosin minulla ei ollut kuvioituja sukkahousuja ja paita oli paljon pidempi.


Piirsin joka yö tyttöjen puolen opetustilaan jonkinlaisen viestin tytöille, jotka kulkivat aina aamulla opetustilan läpi aamupalalle. Ensimmäisenä iltana piirsin Justin Bieberin, toisena Robinin, kolmantena Antti Tuiskun ja sitten Edwardin. Edward sitten sai jäädä koko loppuleirin ajaksi taululle komeilemaan. Tai "komeilemaan".

Mitä muuten lukuhaasteelleni kuuluu? Olen lukenut noin 300 sivua Valtaistuinpeliä. Olen noin kaksi vuotta sitten aiemmin jo lukenut sen, mutta en muista juurikaan mitään. Sen verran vain, että muistan hahmot nyt paljon paremmin, joten näen tämän vain plussana. Olen ihan mielissään kirjan liitteistä ja kartoista ja fanitan aika paljon Tyrion Lannisteria ja Jon Nietosta. Tai Snow'han se on englanniksi.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kesän lukuhaasteen välikatsaus

Lukuhaaste on nyt päässyt aika hyvin vauhtiin, joten ajattelin tehdä pienen päivityksen siitä mitä olen jo saanut luettua. Samalla pahoittelen myös odottamatonta päivityskatkoa. Keskityin täysillä pääsykokeiden lukemiseen jonka jälkeen lähdin vielä viikoksi rippileirillä yövalvojaksi ja sen jälkeen olen vain toipunut leiristä  ja elänyt hieman sosiaalista elämää.

Nyt kuitenkin kirjojen pariin.

Ensimmäisenä sain luetuksi Dorian Grayn muotokuvan.

Olin jo aiemmin lukenut sen lukion toisella luokalla, eli nyt kaksi vuotta sitten. Pidin silloin kirjasta niin paljon että ostin sen omaksi Jaana Kaparin suomennoksena. En tietenkään enää muista minkälainen aiemmin lukemani suomennos oli ollut, mutta ainakin minulla oli tunne että Kaparin suomennos oli paljon sujuvampaa tekstiä. Olin lukenut 100 sivua joskus aiemmin ja luin loput hieman yli 200 sivua yhdessä illassa. Nopealukuinen ei aina tarkoita yksinkertaista.

Pidin kirjasta ehkä jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä suomennos oli parempi, tai ehkä lukija vain hieman muuttunut :) Muistin kirjan alun ja loppuratkaisin todella hyvin, mutta olin unohtanut melkein kaiken sen miten loppuratkaisuun päädyttiin, joten lukukokemus tuntui melkein uudelta.

Seuraavaksi luin C.S. Lewiksen Paholaisen kirjeopistonVaikka olen jo pitkään tiennyt Lewiksen kirjoittaneen muutakin kuin Narnia-sarjan, en ollut lukenut mitään muuta. En oikeastaan ole lukenut Narniastakaan kun vain 5 kirjaa. Huono juttu. Pitäisi tämäkin juttu korjata.

Kirja oli aika erikoislaatuinen. Itse tapahtumat piti lukea rivien välistä, sillä kirja koostui kirjeista, joita eräänlainen neuvonantaja kirjoitti Koiruoho-nimiselle pirulle (?) joka yritti kiusata ihmistä. Kaikki, mitä Koiruoho oli saanut aikaiseksi piti päätellä neuvonantajan kirjeiden vastauksista. Itse tapahtumat eivät tietenkään tuntuneet olevat pääosassa, vaan neuvot joita neuvonantaja antoi. Kirjassa käytiin läpi hyvin monenlaisia tapoja miten ihmiset todella käyttäytyvät. Välillä jotkut asiat olivat niin totta että piti laskea kirja hetkeksi kädestä ja ihmetellä miksei koskaan edes ollut tullut ajatelleeksi asiaa.

Pienellä googlettamisella sain muuten selville että kyseessäolevakirja oli kuulemma C.S. Lewiksen läpimurtoteos!

Tässä välissä lukaisin Philip Pullmanin Universumin tom -trilogian viimeisen osan Maagisen kaukoputken, mutta koska se ei kuulu lukuhaasteeseen, en sano siitä sen enempää.

Nick Vujicicin Ra(a)jattomaan elämään tartuin sillä ajattelin sen olevan todella nopealukuinen. Se olikin, luin sen yhdessä päivässä. Suurin syy ei tähän kuitenkaan ollut helppo kerronta, vaan se että päädyin skippaamaan aika paljon. Vaikka kirja olikin kiinnostava ja elämänasennetta parantava, se oli myös hieman liian Jeesuksen sanaa julistava minun makuuni. Vaikka kirjailija ei edes ole syntyperäinen amerikkalainen, joistain kohdista tuli mieleen amerikkalaiset julistavat. Olen oikeassa elämässä päätynyt kuuntelemaan amerikkalaista saarnamiestä, eikä se oikein uponnut minuun. Muuten kyllä kirja oli ihan mukava.

Luin Anne Ricen Veren vangit juuri ennen Tampereen pääsykokeita. Muistan lukeneeni sen ensimmäisen kerran lukion toisella luokalla ja olleeni hyvin tyytyväinen Twilightin jälkeen että olin vihdoin löytänyt hyvän vampyyrikirjan. Siirryin siitä pian lukemaan Vampyyri Lestatia, josta en sitten tykännyt juuri ollenkaan. Joskus kirjasarjoja ei kannattaisi jatkaa eteenpäin (mutta koskaan ei voi tietenkään aavistaa etukäteen) ja tämä sarja ainakin minun kohdallani oli sellainen. Nyt kun olen Vampyyri Lestatin lukenut, se haittasi tietyllä tavalla Veren vankien uudelleenlukemista. Ajattelin kokoajan kuinka pieni osa koko Louisin elämäntarina oli Lestatin tarinaa, vaikka Lestat on vain muutaman vuoden vanhempi vampyyri kuin Louis. Myös Veren vangeissa ollut tietty hieno mysteerisyys Lestatin kohdalta oli kadonnut kokonaan. Kirja on edelleen hyvä, mutta tietty viehätys tuntui kadonneen. Bongasin kirjasta myös tietyllä tavalla kerrottuja kohtauksia joista en ollut tykännyt Vampyyri Lestatissa, ja jotka nyt siis pistivät pahasti silmään. Puhun kohtauksista joissa on mielestäni aivan liikaa pohdintaa ja ajatuksia monen sivun verran eikä se pohdinta tunnu oikein johtavan mihinkään.

Viimeisein kirja jonka tästä haasteesta olen saanut luettua on Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Lähdin rippileirille yövalvojaksi ja otin kirjan mukaan yölukemiseksi. Olin lukenut kirjan jo kerran ja muistin sen olevan hyvä, joten pystyin turvallisin mielin ottamaan mukaan jotain sellaista luettavaa jota oikeasti jaksaa leirioloissa lukea.

Tätä kirjaa lukiessa minulla oli melkein sellainen olo, etten olisi oikeastaan koskaan lukenut kirjaa, mutta olisin lukenut jonkinlaisen lyhyehkön juoniselostuksen. Muistin kaikki tärkeimmät juonenkäänteet ja loppuratkaisun, mutta olin unohtanut todella paljon, esimerkiksi en muistanut erään sivujuonen olemassaoloa ollenkaan ja odotin oikeasti innoissaan sen juonen loppuratkaisua. Minusta oli ehkä jopa hauskempaa lukea kirjaa nyt kun tiesin loppuratkaisun, sillä pystyin kiinnittämään tiettyihin asioihin huomiota tainan edetessä. Kirja oli ehkä jopa parempi kuin ensimmäisellä lukukerralla. Luin kirjan muistaakseni 16-17 -vuotiaana, joten nyt noin neljä vuotta vanhempana kiinnitin huomiota erilaisiin asioihin. En ollut aiemmin esimerkiksi huomannut että päähenkilö on selkeä introvertti. Koko kirja myös oli eräänlainen oodi kaikille jotka rakastavat lukemista tai hyviä tarinoita yleisestiottaen. Saatan nyt ehkä ylikehua kirjaa, mutta mielestäni Kolmannessatoista kertomuksessa on aineksia lähes täydelliseen kirjaan. Tai ainakin juuri sellaiseen mistä minä tykkään.

Muistan kuinka kahdelta yöllä oli pakko ilmaantua rippileirin poikien majoituspuolelle hehkuttamaan toiselle yövalvojalle kuinka hyvä kohta lukemassani kirjassa oli juuri ollut. Hän luki leirillä Game of Thronesia ruotsiksi. Hatunnosto sille.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...