lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kiinnostavia kirjastolöytöjä

Olin menossa hakemaan postista GRRM:n kolmatta kirjaa Miekkamyrskyä kun päätin poiketa matkan varrella pitkästä aikaa kirjastossa. En ole vähään aikaan käynyt kirjastossa sillä olen toteuttanut kesälukuhaastettani enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä Minun on pakko myöntää että vaikka ryhdyin haasteeseen reippaasti, kompastuskiveni oli Valtaistuinpeli jonka jälkeen oli pakko alkaa hankkia jatko-osia käsiini. Nykyään muutenkin tulee harvoin vain vaelleltua kirjaston hyllyjen välissä hyväntuntuisia kirjoja etsien. Viime aikoina olen jo etukäteen päättänyt mitä kirjoja haluan lainata ja tilannut ne lähikirjastooni tai mennyt kysymään kirjastonhoitajilta. Siksi olikin mukava vähän tutkia mitä hyllyistä löytyy.

Olin yläasteella varsinainen lukutoukka, luin melkein kaikki lähikirjastoni teinifantasiakirjat. Pystyn edelleenkin kävelemään nuortenkirjaosaston läpi ja osoittamaan kirjan toisensa perään antaen lyhyen tiivistelmän kirjan juonesta. Sen jälkeen olen tullut hieman valikoivammksi lukemienin kirjojen suhteen ja olen siirtynyt hieman vanhemmille tarkoitettuihin kirjoihin, mutta edelleen on mukavan kotoisaa lymyillä nuorten scifi- ja fantasiaosastolla. Päätin kuitenkin mennä hieman vanhempien fantasiaosastolle takaa-ajatuksella vakoilla joskos GRRM:n Tulen ja jään laulua olisi hyllyssä. Valitettavasti ei ollut. Totesin vain, että hylly koostuu edelleen Tolkienin ja Stephen Kingin kirjoista ja Ajan pyörä -kirjasarjasta, mausteena muutama satunnainen fantasiateos. Eikö kirjaston kirjavalikoima ikinä uudistu? Tuntuu että samat vanhat kirjat ovat siellä aina.

Yksi kirja kuitenkin jostain syystä kiinnitti huomioni. Ehkä vain hieman kirjanörtteilin ja totesin että siinäpäs on mukavan näköinen painos jota on varmasti kiva pitää kädessä kun lukee.


Kun lukaisin takakannen, niin mikäs muukaan kirja se oli kuin Arthurin legendaan perustuva kertomus. Mikä sattuma, sillä olen vasta onnistunut koukuttamaan itseni Merlin-TV-sarjaan, josta minulla on itseasissa blogikirjoituskin työn alla. Pienen googlettamisen jälkeen minulle selvisi että kirja on omalla tavallaan aika paikkaansapitävä, joten voisi olla ihan kiinnostavaa lukea Arthurinin legendaa kertomamuodossa. Huono puoli tällä kirjalla on se, että se on trilogian avausosa eikä muita osia ole suomennettu, ja tämäkin suomennos on ilmestynyt jo vuonna 1998. Jos kirja on siis niin hyvä että haluaisin lukea muutkin osat, minun ehkä pitää ostaa englanninkieliset kirjat netistä, koska epäilen että niitä edes saa kirjastosta. *Huokaus*. Sitten tietenkin minun pitäisi ostaa myös ensimmäinen kirja, sillä kirjahylly ei ole täydellinen jos omistaa vain trilogian kaksi osaa.

Voi tietenkin olla että kirja toimii oikein hyvin myös itsenäisesti, minkä jälkeen minun ei tarvitse harkita muiden osien hankkimista. Nyt vain sormet ristiin että lopussa ei ole cliffhangeria!

Ehdin jo jonkin verran fanittaa kirjan alussa olevia liitteitä, sillä liitteet ovat aina kivoja. Tässä kirjassa on lista hahmoista ja tapahtumapaikoista sekä kartta. En vain onnistunut löytämään kartasta Camelotia. Ehkä Arthur perustaa sen myöhemmin jonnekin? Minulla menee nyt nämä legendat ihan sekaisin sillä Merlin-TV-sarjassa on joitain legendan faktoja vähän muokattu, ja viimeksi tutustuin Arthurin legendaan yläasteella kun luin kesälukemisena lapsille suunnatun kirjan Arthurin tarinoista.


Hetken aikaa karttaa tutkittuani tajusin yhtäkkiä jotain minkä monet ehkä ovat jo tajunneet ja mikä sai minut sitten tuntemaan oloni hieman hitaaksi. Kun katsoin karttaa, huomasin että se muistuttaa jotain.


Nimittäin Tulen ja jään laulun Seitsemää kuningaskuntaa! Olen aina tuota karttaa katsellessa pohtinut että onpas kummallista aluetta kun meri ympäröi maata joka puolelta ja rantaviiva on noin rikkonaista. Miksen aiemmin ole tajunnut että se muistuttaa hyvin paljon Iso-Britanniaa? Nyt kaikessa on paljon enemmän järkeä. Tietenkin se muistuttaa Iso-Britanniaa. Koko maailma on hieman samankaltainen kuin feodaalinen Britannia. Olen aina ajatellut että koko se toinen maailma minne sarjan tapahtumat perustuvat kattaa vain tuon yhden alueen plus ne alueet joissa Daenerys viettää aikaa, mutta tietenkin voi olla mahdollista että siihen universumiin kuuluu paljon muitakin alueita jotka eivät vain vaikuta tuon alueen tapahtumiin ollenkaan, aivan kuten varhaiskeskiajan Eurooppa ei vaikuttanut vaikka Amerikkaan. Nyt kun alkaa miettiä, Tulen ja jään laululla on aika paljon yhtäläisyyksiä Arthurin legendaan. Hitsit, tästähän voisi vaikka kirjoittaa esseen. Jonkun pitää pysäyttää minut.

Toinen kirja joka tarttui matkaani oli Hugo Cabret, josta olen aiemminkin kirjoittanut jotain.


Meinasin itseasiassa jo kerran ostaa kyseisen kirjan kun löysin sen Akateemisesta kirjakaupasta edulliseen hintaan, mutta Annika ehti estää aikeeni. Onneksi on olemassa joku joka rajoittaa joskus kirjojen ostelua, sillä jos ostaisin jokaisen kirjan joka tekisi mieli ostaa, minun kirjahyllyni tilaongelmat olisivat entistäkin vakavammat. Nyt kuitenkin pääsen lukemaan kirjan siitä huolimatta etten saanut sitä hyllyäni koristamaan.

Kirja on eräänlainen kuvaromaani, jossa tarinaa kerrotaan tekstin lisäksi hyvin lukuisilla kuvilla, jotka eivät liity tekstiin mitenkään vaan jatkavat kertomusta siitä mihin teksti loppui. Kirja on todella paksu mutta varmasti aika nopealukuinen, ja suunnittelinkin että voisin lukea sen kevyeänä välilukemisena sen jälkeen kun olen saanut Kuninkaiden koitoksen luettua ja toivun book hangoverista. Tulen ja jään laulu on sen verran raskas sarja että koen että minun on pakko pitää pieni tauko ennen kun siirryn seuraavaan osaan. Hugo Cabret ehkä tarjoaa loistavaa mahdollisuutta siihen.

Selasin kirjaa hieman ja otin muutaman esimerkkikuvan kuvituksesta. Kuvat täyttävän kokonaisia aukeamia, enkä ennen ole lukenut tämänkaltaista kirjaa, joten odotan innolla että pääsen tähän käsiksi.




Elokuvanhan minä olen jo nähnyt, joten taidan taas hieman vertailla miten elokuva ja kirja poikkeavat toisistaan. Elokuva oli hyvin pitkä ja siinä oli todella rauhallinen tempo, saa nähdä antaaka kirja samanlaisia tuntemuksia.

Loppuun vielä kaksi asiaankuulumatonta kuvaa koska en viitsi tehdä niistä erillisiä postauksia.


Satuin saamaan ilmaiseksi The Hound of the Baskervillesin. Mukana tullut lappu on säilyttämisen arvoinen. :)


Toissapäivänä takapihallemme saapui kaksi oravanpoikasta. Ne olivat todella villejä, todella söpöjä (olenko koskaan maininnut että orava on lempieläimeni?) ja niiltä puuttui kokonaan pelko ihmisiin. Ne ilahduttivat meitä aika pitkään. Takapihastamme on muodostunut varsinainen eläintarha, sillä aiemmin tällä viikolla siellä oli hirvi. Siitä en saanut kuvaa sillä se lähti melko nopeasti pois. Mutta kuitenkin, hirvi. Vaikka joskus vitsailen että asun hieman korvessa (keskustaan 7km, takapihalla metsää) en minä kuitenkaan niin korvessa asu että hirvet olisivat jokapäiväinen vieras. Voitte uskoa että oli hieman epätodellinen olo kun olin rauhassa lukemassa Kuninkaiden koitosta kun yhtäkkiä jotain liikkui silmäkulmassani, ja kun katsoin ikkunasta ulos, takapihalla seisoi hirvi.

1 kommentti:

  1. Jes. En etes muistanu olevani ollut kirjanostoestoapuna (lol mikä sana). Mutta ajattele kirjahyllyä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...