torstai 30. elokuuta 2012

Syksyn TV-sarjat

Idean tähän postaukseen olen saanut Youtubesta, missä olen nähnyt useampia videoita joissa youtuberit kertovat mistä ovat olleet kiinnostuneita sen kuukauden aikana tai mitä odottavat tulevalta kuukaudelta niin television, kirjojen, videopelien, tai vaikka meikkejen tai ihan vain uuden harrastusten parista. Näistä videoista sain idean kirjoittaa jutun TV-sarjoista joita aion seurata tänä syksynä. Tämä ei ole spoilervapaa juttu, joten jos et halua tietää mitään etukäteen, älä lue eteenpäin.

1. Doctor Who



Lopetin kuudennen kauden katsomisen heinäkuun alussa, joten alkaa olla jo sellainen olo että olisi uusien jaksojen aika. Seitsemännestä kaudesta on kiirinyt kaikenlaista kiinnostavaa tietoa. Ehkä merkittävin on Doctorin companionin vaihtuminen. Amy on ollut Doctorin seurassa kaksi kautta, Rory hieman vähemmän. Kuudennella kaudella Rorykin pääsi viralliseksi companioniksi ainakin alkutekstien perusteella. Amy on ollut mielestäni ihan mukava companion, olen tykännyt siitä että hän on ollut todella vahvatahtoinen. Rory on kuitenkin ollut ehdoton suosikkini.

Doctor Whon yksi hienouksista kuitenkin on se, että vaikka pitäisikin vanhoista hahmoista, ei malta odottaa uusia. Amyn ja Roryn tarina päättyy viidennessä jaksossa, johon liittyvät myös Weeping Angelsit. Olenkin miettinyt että mitä nuo enkelit onnistuvat aiheuttamaan niin, ettei Doctor voi enää ottaa Pondeja mukaansa. Vaihtoehtoisesti voi käydä myös niin, että vaikka Doctor voisi ottaa heidät mukaansa, he eivät enää halua. Voisin ehkä pitää tuosta vaihtoehdosta, sillä aiemmat New Who companionit Marthaa lukuunottamatta ovat joutuneet jättäytymään Doctorin seurasta ilman vapaata tahtoaan.

Nyt syksyllä näytetään viisi jaksoa joiden nimet ovat Asylum of the Daleks, Dinosaurs on a Spaceship, A Town Called Mercy, The Power of Three ja The Angels Take Manhattan. Jaksoissa on kiinnostavia vierailevia tähtiä. Toisessa jaksossa riittääkin tuttuja naamoja, sillä siinä vierailevat Rupert Graves joka tunnetaan Sherlockin Lestradena, Mark Williams joka on tuttu muun muassa Weasleyn isänä ja toisena roistona 101 dalmatialaisesta ja David Bradley joka on näytellyt muun muassa Pottereissa Voroa ja Game of Thronesissa Walder Freytä. Heidän rooleistaan minulla ei ole mitään tietoa, mutta huomasin että Mark Williams esiintyy myös neljännessä jaksossa. Innolla odottaen.

Viidennen jakson jälkeen saadaankin hieman taas odottaa. Seuraavan kerran Doctor Whota nähdään ruudussa jouluna joulujakson muodossa. Tässä jaksossa myös esitellään uusi companion jota näyttele Jenna Louise Coleman. Hänen hahmonsa nimi on wikipedian mukaan Clara Oswin ja hänen on sanottu olevan jollain tavalla merkittävä. Tuosta nyt ei voi vielä päätellä mitään sillä kaikki companionit ovat aina olleet jollain tavalla merkittäviä. Olen kuitenkin nähnyt kuvia kuvauspaikalta jossa joulujaksoa on kuvattu todella viktoriaanisissa merkeissä. Olisi todella kiinnostavaa jos uusi companion olisikin menneisyydestä! No, vaikka ei olisikaan, luvassa on kuitenkin paljon silmäruokaa hienojen vaatteiden merkeissä.

2. Merlin

Onneksi en joudu pulaan vaikka Doctor Whota näkyykin vain viisi jaksoa! Samalla kun Doctor Who menee tauolle, Merlinin viides kausi alkaa 29.9.



En ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa loppuun juttua Merlinistä, mutta eipäs tuo haittaa. Merlin on hieno sarja kunhan vain katsoo läpi sormien muutaman virheen ja hyväksyy faktan että se muistuttaa hyvin paljon kevyttä teinifantasiaa. Kausien edetessä jaksot ovat kuitenkin muuttuneet hieman synkemmiksi ja aiheet vakavimmiksi. Odotan viidettä kautta innoissani sillä nyt vasta tuntuu että tarina pääsee kunnolla vaihtiin. Arthurista on tullut kuningas edellisessä kaudessa, pyöreän pöyrän ritarit on luotu, miekka on vedetty kivestä, Morganasta on tullut noita, Gwenistä kuningatar ja Merlinin voimat sen kuin kasvavat.

Luin jostain Colin Morganin haastattelusta, että Merlinistä tullaan näkemään hieman synkempiä puolia tulevalla kaudella. Siitä saatiinkin jo vihjauksia neljännen kauden lopussa jossa hän loitsun vaikutuksella tappoi Arthurin enon Agravainen. Olen lukenut myös pohdintoja siitä paljastaako Merlin vihdoin taikavoimansa Arthurille. Yksi kauden turhauttavimmista puolista on se, ettei Arthur koskaan tajua vaikka Merlin taikoo vähän väliä melkein Arthurin nenän edessä. Haluaisin että Arthur saisi selville Merlinin salaisuuden, sillä se loisi paljon uusia mahdollisuuksia, ja haluan myös nähdä sen kohtauksen missä Arthur todennäköisesti raivostuu. Neljännen kauden kohtaus jossa Arthur keskusteli Gwenin kanssa Gwenin syrjähypystä Lancelotin kanssa oli mielestäni loistava kohtaus. Odotan jotain samankaltaista viidennestä kaudesta. Tietenkin on mahdollista, ettei Merlinin salaisuus vieläkään tule julki, mikä olisi harmi sillä haluaisin nähdä suuren taikavoimien mittelön Merlinin ja Morganan välillä. Se ei onnistu ilman että ihmiset saavat tietää Merlinistä.

3. Glee



Kun kolmas kausi loppui, samalla loppui myös minun innostukseni Gleehen. Koko sarjaa on aina vaivannut se, että Rachel on päähenkilö ja Rachel on todella ärsyttävä hahmo, mutta kolmannella kaudella Rachelin ja Finn'in suhde alkoi toden teolla ärsyttää. Minun mittani alkoi olla täynnä, kun päätösjakson viimeinen kohtaus oli erittäin pitkä kohtaus jossa Rachel ja Finn erosivat ja Finn joutui pakottamaan Racheliin junaan New Yorkiin Rachelin unelmakouluun jonne hän pääsi vaikka unohti laulun sanat pääsykokeessa (ja jonne Kurt ei päässyt vaikka oli lähestulkoon täydellinen. Loogista?) On hyvin selvää että joko Finn ja Rachel palaavat yhteen aivan ensimmäisten jaksojen aikana, jolloin cliffhanger oli aivan turha, tai sitten he jahkaavat puoli kautta, mitä en todellakana jaksaisi seurata.

Silti odotan neljättä kautta. Gleessä on aina jotain hyvääkin. En kuitenkaan enää ole yhtä innostunut sarjasta kuin olin joskus ennen. Ennen olin aivan hysteerinen, etten vain vahingossa spoilaantuisi mistään etukäteen, nyt en enää jaksa välittää. Aion olla rento sarjan suhteen ja katsoa jaksoja sen enempää nipottamatta. Tiedostan sen että Rachel tulee olemaan isossa osassa sillä neljännellä kaudella osa sarjasta sijoittuu New Yorkiin missä seurataan Rachelin elämää uudessa koulussa. Se voi kuitenkin olla kiinnostavaakin, sillä ainakin muutaman videopätkän perusteella Rachel ei tule loistamaan uudessa koulussa.

Tietenkin eniten minua kiinnostaa mitä Kurtille ja Blainelle kuuluu. Olen nähnyt jotain spoilaavia kuvia kuvauspaikalta, mutta en kyllä tee mitään johtopäätöksiä ennen kuin olen jakson nähnyt.

Neljännellä kaudella on mahdollista tehdä jotain uutta. Haluan nähdä miten sarjan tekijät ovat siinä onnistuneet. Tietenkin olen myös aina kiinnostunut siitä mitä lauluja coveroidaan ja minkälaisia viittauksia tehdään tämän hetken pinnalla oleviin ilmiöihin. Seuraan niin monta sarjaa jotka ovat irrallaan tästä maailmasta, joten edes jotenkin realistista maailmaa jäljittelevä sarja on mukavaa vaihtelua. Toinen kausi on silti edelleen paras. Toivon että neljännellä kaudella olisi samankaltaisia teemajaksoja.

4. The New Normal



Tämän uuden suloiselta vaikuttavan TV-sarjan pilootti on jo katsottavissa netissä, mutta virallisesti se alkaa 11.9. Kyseessä on uusi sarja Ryan Murphylta. Piloottia katsoessani huomasin siinä tiettyjä gleemäisiä elementtejä. Mikä juttu Ryanilla on Ohioon? Pilootissa vilahti Gwyneth Partlow, joka on vieraillut Gleessä, ja NeNe Leakesilla näyttää myöskin olevan rooli. Dialogi oli jossain määrin tutun kuuloista, mutta se ei haittaa sillä aihe vaikuttaa niin mahtavalta että tälle sarjalle on pakko antaa edes mahdollisuus. Lisähuvia tuo Justin Bartha joka näytteli National Treasureissa Rileytä. Nuorempana fanitin hetken noita kahta elokuvaa ja Riley oli ehdoton suosikkini.

5. Downton Abbey

En vielä ole ihan varma million oikeastaan alan katsoa tätä sarjaa, sillä välillä englanti on sen verran haastavaa että kaipaisin tekstitystä. Yle on tuntunut tykkäävän tästä sarjasta ja sen vuoksi on näyttänyt aina uuden kauden aika nopeasti. Minulla ei ole mikään kauhean kova kiire päästä katsomaan Downton Abbeyta koska nyt näkyy muitakin sarjoja, joten saatan hyvin odottaa siihen että Yle näyttää kolmannen kauden.

En edes oikein osaa sanoa mikä minua Downton Abbeyssa viehättää. Ehkä se vanhanaikaisuus. Vaikka todellisessa elämässä raivostun jos joku käyttäytyy aivan liian vanhanaikaisesti, fiktiivisessä maailmassa on hauska seurata vanhanaikaisia ongelmia. Downton Abbeyssa on sotaa, avioliitto-ongelmia, sen ajan feminismiä, luokkayhteiskuntaongelmia, hieman politiikkaa, kivoja maisemia ja kauniita pukuja. Draama on melko hienovaraista, mutta sarja on samaan aikaan hauska ja traaginen. Sarja ei esitä asioita täysin mustavalkoisesti, vaan siinä seurataan Crawleyn perheen lisäksi myös palvelusväen tapahtumia tasapuolisesti.

Olen aika hyvin välttynyt kolmannen kauden spoilereista. Tiedän vain että luvassa on ehkä häät. Sarjan yksi hyvä puoli on se että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvinkin suuressa roolissa oleva henkilö saattaa kuolla



Viimeaikaisen päivitystiheyden perusteella minulla on ollut tylsä elokuu. Tai sitten vaihtoehtoisesti olen vain keksinyt paljon lisää kirjoiteltavaa.

En oikein tiedä minkälainen päivitystiheys edes olisi hyvä. Luin juuri että joidenkin mielestä suuren suosion saavuttamiseksi kannattaa päivittää useasti päivässä, seurata jokaista takaisin ja kommentoida muiden blogeja paljon jotta saisi lisää seuraajia.

Itse kuitenkin ärsyynnyn jos joku päivittää useasti päivässä sillä kaikkien muiden blogien päivitykset hukkuvat yhden spämmin sekaan. Olen lopettanut joidenkin blogien lukemisen koska ne päivittivät useasti päivässä. En myöskään halua seurata jokaista takaisin, sillä haluan seurata vain sellaisia blogeja joita oikeasti haluan lukea. Kommentoinnin tarkoituksen ymmärrän koska totuus on että jos jättää itsestään jälkiä ympäri blogimaailmaa, ihmiset todennäköisemmin löytävät blogisi. En kuitenkaan itse bloggaa lukijamäärän ja "feimin" takia, vaan sen takia että minulla on liika ajatuksia ja haluan jonkun kanavan jonka kautta vuodattaa ne pois pyörimästä päästä. Lukijat ovat kuitenkin plussaa, sillä kommentit kannustavat jatkamaan.

Mitä mieltä itse olette?

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tukholma 9.-12.7.2012

Tukholmanmatkasta on ehtinyt kulua jo yli kuukausi. Olen pantannut tätä postausta koska Merillä olisi muutama kuva joita en ole vielä saanut, mutta en ikinä muista pyytää niitä kuvia kun näemme, enkä edes tiedä onko siellä jotain julkaisukelposta, joten parempi kirjoittaa tämä nyt pois alta. Vähän yli kuukauden myöhästyminen ei ole mitään kun verrataan siihen etten ikinä kirjoittanut mitään Lontoosta vaikka niin lupasinkin.

Verrattuna Lontoon jäätävään aamulentoon, tuntui todella rennolta että lensimme Tukholmaan vasta puolenpäivän jälkeen. Odotellessamme lennon lähtöä löysimme lentokentältä hierontatuoleja joiden parissa aika kului hyvin.

Ensimmäisenä päivänä emme tehneet oikein mitään erikoista. Kun olimme saapuneet Tukholmaan, otimme taksin hotellille. Yövyimme Långholmenissa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä itse keskustasta ja on entinen vankila joka on kunnostettu hotelliksi. Alue oli todella idyllinen eikä se edes ollut kauhean suuri turistirysä. Paikka oli pikemminkin yöpymispaikka ruotalaisille perheille jotka olivat kotimaanmatkalla. Hintaansa nähden se oli myös tosi laadukas. Ehkä edullinen hinta johtui siitä, ettei se sijainnut suosituinpien matkailukohteiden vieressä.

Tavoitteenamme oli etsiä vain joku ruokapaikka, mutta lopulta päädyimme kävelemään koko matkan keskustaan asti käyttäen epäloogisia kiertoteitä. Hankimme metroliput ja päädyimme syömään T.G.I. Friday'siin. En ollut koskaan aiemmin kuullut paikasta mutta kuulemma se on melko suosittu amerikkalainen ketju.

Tämä taitaa olla ainoa julkaisukelpoinen kuva ensimmäiseltä päivältä, otettu juuri ennen metroon menoa.

Toisena päivänä pidimme shoppailupäivän. Itse en ole mikään suuri shoppailija, mutta oli silti mukavaa kierrellä Tukholman kauppoja. Oli kuitenkin niin kuuma päivä etten jaksanut sovittaa mitään joten en myöskään ostanut uusia vaatteita. Onhan minulla niitä ennestäänkin jo vaikka kuinka paljon. Ostin kuitenkin huulivoidetta Lush-nimisestä liikkeestä jossa Annika halusi välttämättä käydä ja kynsilakan jostain liikkeestä jonka nimeä en enää muista. Kynsilakan sävy on hieman syksyinen, joten alan käyttää sitä varmaan sen jälkeen kun säät vielä vähän kylmenevät.



Suloinen karkkikauppa jonka nimeä en enää muista. Ostin tuolta tuliaisia ja Jelly Beanseja.

Jälleen yksi kauppa jonka nimeä en muista. Tässä kaupassa oli hyvin hypnoottinen tunnelma johtuen keltamustasta sisustuksesta ja lukuisista peileistä.

Kävimme syömässä Hard Rock Cafessa joka oli yllättävän kaukana. Erehdyin ottamaan aivan liian ison jälkiruoan. Omenakakku oli todella hyvää, mutta menun kuvassa se oli näyttänyt noin kolme kertaa pienemmältä.

Kolmantena päivänä menimme Gröna Lundiin ja Djurdårdeniin. Olin alunperin luullut että Djurgården on eläintarha, mutta sitten sain selville että se onkin vain iso puistoalue. Myöhemmin sain kuulla että kyllä Tukholmassa olisi ollut myös eläintarhakin. No, ei tullut sitten nähtyä häkkieläimiä, mutta tuli nähtyä muuten ihan näyttävää puistoaluetta. Olisimme menneet Vasa-museoon jos jonot eivät olisi olleet niin järkyttävän pitkät. Kuljimme Vasa-museon ohi ja päädyimme vanhan näköiselle hautuumaalle.



Tämä kuva on jo jollain tasolla taiteellinen. Jonkun indiebändin levykansikuva?


Suurin juttu sinä päivänä oli ehkä Gröna Lund jossa kävimme vuoristoradassa ja peilitalossa. Luulimme myös että Annikan lompakko varastettiin Ben&Jerry jäätelöbaarissa, mutta lompakko löytyi myöhemmin repun vuoren sisältä.


Panoraamakuvaa Gröna Lundista


Vuoristoradan jonossa.



Kaupunkilomilla jalat joutuvat koetukselle runsaan kävelyn vuoksi. Päätimme pitää illan vapaata kävelystä ja kävimme ostamassa pikniktarpeet. Menimme Långholmenin puistoalueelle piknille vain hengaamaan, nauttimaan lämpimästä illasta, kirjoittamaan postikortteja ja lepuuttamaan kipeitä jalkoja.

Piknikeväisiimme kuuluivat Oreot koska Oreoita ei myydä täällä ja pitihän niitä maistaa.

Someone might recognize this post card ;)



Torstai oli viimeinen päivä Tukholmassa. Olimme jo aiemmin poikenneet Gamla Stanissa kuninkaanlinnan yhteydessä, mutta nyt päätimme mennä kiertelemään sitä hieman enemmän. Meriä taisi muistaakseni kiinnostaa joku Tintti-kauppa. Vaikka Tintti ei edes ole ruotsalainen juttu, siellä näkyi yllättävän paljon Tintti-aiheisia juttuja. Ehkä Ruotsissa ollaan kovia faneja?

Teekauppa.

Tintti-kauppa unohtui varsin pian kun huomasimme tämän Sciense Fiction Bokhandelnin.

Se näyttii melko pieneltä ulkoapäin katsottua, mutta oikeasti se oli todella iso ja kaksikerroksinen. Sisällä näkyvät tilat olivat varattu ainoastaan englanninkielisille uutuuksille, mutta syvemmällä oli vielä vaikka kuinka monta osastoa.

Tämä osasto oli varsin mieluinen. Mukaan lähti ylimmällä hyllyllä aika huonosti pilkottava Tardis-muki ja keskimmäisellä hyllyllä pilkottava Sonic Screwdriver joka on täysin hyödytön lelu josta kuitenkin koitui hyötyä kirjahyllyni pystytykselä sillä tarvitsin taskulamppua ja Sonic Screwdriveriin syttyy valo. Kuvassa näkyvä Tardis-pehmolelu päästeli Tardis-ääniä.

Harry Potter -osasto oli myös loistava. Siellä myytiin elokuvaversioita monien hahmojen sauvoista, tosin todella korkeaan hintaan. En ostanut mitään muuta kuin luihuisavaimenperän sillä Pottermore lajitteli minut sinne.




Salaisuus: tuo purkki oli oikeasti täysin tyhjä.

Erittäin söpö mainos GRRM:n uusimmasta kirjasta. Kaupassa oli myynnissä todella monta erilaista painosta herran kirjoista, monenlaisia pokkareita ja järkyttävän kokoisia kovakantisia painoksia, englanniksi ja ruotsiksi, ja joka puolella kauppaa. 

Gamla Stanin katukuvaa. Alue oli yllättävän pieni mutta siellä oli todella mukava tunnelma. Ahtaita kujia ja ovia yllättävissä paikoissa, paljon ylä- ja alamäkeä sekä puita paikoissa joissa luulisi etteivät ne kasvaisi.



Hmm, ilme ei kyllä ole paras mahdollinen, mutta onnistuinpa ostamaan scifikirjakaupasta Doctor Who Magazinen. Huomaa kaksi muovikassillista tavaraa samasta kaupasta. Tulin ostaneeksi esimerkiksi kovakantiset englanninkieliset Potterit 2-4 lastenkansilla, sillä en vielä omistanut niitä.

Jälleen hieman panoraamakuvaa. Vierailevana tähtenä minun sormeni kartan kanssa.

Kun vanha kaupunki oli nähty, päätimme lähteä lentokentälle. Vietimme siellä aikaa muun muassa shoppailemalla Milka-suklaata. Miksi sitä ei myydä täällä? Parasta suklaata ikinä. Istuimme myös Starbucks-kahvilassa. Ensimmäinen Starbucks-kahvila on avattu myös Suomeen, Helsingin lentokentän 2-terminaaliin. Ehkä se sieltä levittäytyy pikkuhiljaa muuallekin Suomeen.

Minun kahvivalintani määräytyi sen mukaan kuinka paljon minulla oli kruunuja jäljellä. Minulla oli muistaakseni 35 kruunua jäljellä, millä sai Americano-kahvin isoimman vaihtoehdon. Myöhemmin otin selville että Americano on espressoa joka on laimennettu veteen.

Lähettyvillä oli myös jonkinlainen lasten leikkipaikka jonne me tietenkin menimme.


Mitä vielä voisin sanoa Tukholmasta? 

Se ei tuntunut niin eksoottiselta kuin esimerkiksi Lontoo, sillä olimme kuitenkin vielä Pohjoismaissa. Kaupoissa myytiin ihan yhtä paljon Fazeria kuin Suomessakin ja suomalaisiin turisteihin törmäsi ihan koko ajan. Vaikka suoritinkin ruotsin lukiossa hyvin alhaisilla arvosanoilla enkä edes kirjoittanut ainetta, huomasin että jotain oli kuitenkin jäänyt päähän. Minua kuitenkin turhautti että vaikka ymmärsin mitä kassalla sanottiin, en osannut vastata ruotsiksi.

Ruotsista tulee aina lapsuus mieleen, sillä kun lauantaina lastenohjelmat loppuivat, vaihdettiin ruotsinkieliselle kanavalle missä ne vielä näkyivät :D

tiistai 21. elokuuta 2012

Hirveätä rahantuhlausta



Viime viikon perjantaina kävin Annikan kanssa Ikeassa. Minulla on jo pitkään ollut vakavia ongelmia kirjahyllyni kanssa, joten päätin vihdoin ostaa uuden.

Minun pitäisi ryhtyä yleiseksi asioiden parantajaksi, sillä hyvin usein kun menen jonnekin tai katson/luen jotain huonoa, alan heti miettiä miten siitä saisi paremman. Huomasin heti, että Ikeassa oli ongelmia palvelun kanssa. Alussa oli työntekijä toivottavassa tervetulleeksi, mutta eivät pohjoismaalaiset sellaista turhaa palvelua kaipaa. Sen sijaa olisin kaivannut parempaa palvelua varaston puolella, jossa oli todella huonosti erilaisia kärryjä saatavilla. Emme olleet Annikan kanssa arvanneet että kirjahylly veisi niin paljon tilaa että siihen tarvittaisiin erilainen ostoskärry, joten jouduimme kuljettamaan hyllyn kassalle leveänä kuljetuksena.

Eihän sitä poikakaveria mihinkään tarvitse, mutta olisi ollut mukava jos olisi ollut joku voimakas apuna kantamassa tuota hyllyä. Myyjä esimerkiksi. Myyjiä kyllä istuskeli lähistöllä, mutta heillä oli näköjään kaikilla tauko meneillään sillä apua ei annettu. Sosiaalisesti ujona en sitten uskaltanut pyytää apua, varsinkaan kun ei tiennyt puhuuko myyjä suomea vai ruotsia.

Kuvassa Annika. Pitäisikö minun joskus postata tänne kuvia itsestäni? Tuntuu, että laitan tänne kuvia vain kaikista muista.

Jo toinen reissu Ruotsiin tänä kesänä! Minun pitäisi kirjoittaa blogiin siitä edellisestä. Voisin jopa oikeasti tehdä sen. Lontoon kirjoitus jäi kokonaan tekemättä :/ Minulla on muistilista asioista joista haluan blogata ja Tukholma-postaus lukee siinä, jotta varmasti muistaisin.

Vanha kirjahylly. Hylly on aivan täynnä ja silti sinne on tungettu vielä lisää kirjoja. Jotkut naiset ostavat liikaa kenkiä, jotkut laukkuja. Kirjat ovat näköjään ne minun juttuni.

Hyllyn sisältö tyhjennettynä.

Ikean huonekalu. Haaste vastaanotettu!

Ja hylly kokonaan koottuna ja täytettynä. Tuntuu luksukselta että on näin paljon tilaa.

Järjestelmisen yhteydessä loin joka hyllylle oman teeman. Sisko sanoikin että kohta minulla on oma kotikirjasto. Houkutteleva ajatus.

Ylhäältä lähtien ylin: Kaikki lastenkirjat. Enimmäkseen Pottereita. Käytännössä hyllyn teema on Potterit ja Astird Lindgrenin kirjat.
Toisiksiylin: Fantasia ja scifi. Mukana myös kaksi lastenkirjaa joita en halunnut laittaa ylimpään hyllyyn koska mariskooli ei olisi silloin mahtunut.
Kolmanneksi: Pätevät klassikkokirjat joilla voin esitellä kuinka sivistynyt ihminen minä oikein olenkaan, plus yksi random kirja joka ei mahtunut random-osastolleni. Vaakatasossa olevat ovat kirjaston kirjoja, ja loppu tavara on vain tyhjän tilan täyttöä.
Neljänneksi: Nostalgisiasyistä hyllyyni jääneet Anna-sarja ja Viisikot. Sen jälkeen kaikki samassa koossa olevat pokkarit jotka sisällöltään kuuluisvat muihin hyllyihin, mutta ulkonäöllisesti hylly näyttää paremmalta jos samankokoiset kirjat ovat samassa rivissä. Pokkarien jälkeen tulee kaikki random, joka koostuu elämäkerroista, runokirjasta ja lahjakirjoista joita en viitsi antaa poiskaan mutta joista en ole niin kauhean kiinnostunut. Siellä ovat myös kaksi Raamattuani.
Viidenneksi: Lempi DVD:t, mukeja täyttämässä tyhjää tilaa ja englanninkielinen kirjallisuus.
Alimmaiseksi: Witch-lehdet, muut lehdet, Don Rosan sarjakuvat ja muut sarjakuvat.

Nyt kun minulla oli noin paljon tilaa hyllyssä, ainoa oikea ratkaisu oli kirjamessuille suuntaaminen ;D Yli tunnin pengottuani löysin kahdeksan kiinnostavaa kirjaa ja maksoin niistä yhteensä 40 euroa.

Ehkä huumorintajuni on joskus outo, mutta kun löysin 70-luvulla julkaistujen jännityspokkarien joukosta tämän, ostopäätös oli heti tehty.

Jere-sarjakuvat eivät ikinä jätä nauruitta, ja tuolta sattui löytymään albumi jota en vielä omistanut. Olin myös valmis maksamaan 5e Sir Arthur Conan Doylen pojan ja jonkun John Dickson Carrin kirjoittamasta Sherlock Holmes kirjasta johon on koottu tarinoita tapauksista joita on mainittu canonissa mutta joita ei koskaan kerrottu.

Tämä kirja ei edusta poliittista näkemystäni mihinkään suuntaan, mutta olin aina historiantunneilla silmät ja korvat tarkkana kun puhuttiin Maosta, joten olihan tämä pakko ostaa. Myyjä katsoi ostoksiani hetken aikaan ja ihmetteli ääneen että onko heillä tällainenkin myynnissä.


Loput neljä kirjaa. Vähän fantasiaa ja satuja ja pikkaisen jotain melkein pätevääkin.

Kävin vielä tänään Citymarketissa muilla asioilla mutta mukaan tarttui kaksi DVD:tä.


Game of Thronesista olin jo katsonut kaksi ensimmäistä jaksoa Merin kanssa ja olin ajatellut että voisin ostaa koko kauden. EBaysta olisi ehkä voinut saada halvemmalla, mutta olin lopulta valmis maksamaan jonkin verran enemmän siitä että saan DVD:n jossa on tekstitykset suomeksi eikä minun tarvitse siirtää rahaa Paypalille, odottaa sen siirtymistä, tilata se ja odottaa paketin saapumista.

Aloitin tänään katsomisen jaksosta numero kolme ja ajattelin katsoa kaksi jaksoa, mutta sitten sarja olikin niin jännittävä että oli pakko katsoa vielä yksi jakso. Vaikka tiedänkin jo juonenkäänteet, sarja on silti erittäin mielenkiintoinen. Se tavallaan tiivistää kaiken tärkeimmän kirjoista ja palauttaa mieleeni mitä on tapahtunut. Minusta on myös hauska katsoa miten kohtauksia on muutettu, mitä jätetty pois ja mitä lisätty sen perusteella mitä kerrotaan tapahtuneen mutta ei kerrota reaaliajassa. Joitain pieniä yksityiskohtia on menty muuttelemaan, kuten esimerkiksi Lordi Renlyn ja ser Lorasin välille on luotu suhde, ja joitakin hahmoja tuodaan paljon enemmän jo ensimmäisessä kaudessa esille sillä he tekevät jotain merkittävää toisessa kaudessa. Olen ollut hieman hämmentynut siitä kuinka rikkaalta ja puhtaalta maailma näyttää. Minä näköjään kuvittelen aina kaiken paljon köyhemmäksi ja likaisemmaksi.

Game of Thronesin DVD on ehkä täydellinen. Se on yhtä kapea kuin normaali DVD, kuten vieressä oleva Pocahontas (jota häpeäkseni en vielä omistanut) mutta sinne on taidokkaasti onnistuttu tunkemaan viisi levyä. Kaiken lisäksi DVD-boxi on kauniin näköinen. Mukana tuli myös kartta koko Westerosista julisteen kokoisena ja selitykset jaksojen ohjaajista ja käsikirjoittajista sekä sukupuut. Olen todella positiivisesti yllättynyt kaikesta tästä lisämateriaalista, en nimittäin odottanut mitään. Muiden pitäisi ottaa mallia.


Loppuun vielä Amy Pond jonka piirsin taidekoulun lopputyöstä ylijääneelle mustalle pahville. Puuvärit eivät loista mustasta pahvista niin hyvin kuin olisin halunnut. Aina kuitenkin kannattaa kokeilla jotain uutta.


lauantai 18. elokuuta 2012

Fifty Shades of Facepalming

Vilkaisinpas tänään millä hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini.


... omapa on vikani. Ei minun olisi ollut pakko kirjoittaa blogiini tästä kirjallisuuden helmestä jonka päädyin ostamaan. On kuitenkin hauskaa huomata että ihmiset ovat googlettaneet "mitä tarkoittaa fifty shades", koska juuri sitä minäkin ihmettelin kun huomasin että yhtäkkiä kaikki puhuvat siitä.

Jos nyt katson muita hakusanoja, ensimmäinen nyt on todella itsestäänselvä hakusana. Aikuisten käsin virkattu mekko on taas hieman hämmentävämpi. En ole milloinkaan blogannut virkatuista mekoista! Taisin ehkä joskus lisätä tänne piirustuksen jossa naisella oli käsin virkattu mekko päällä, mutta en muista mainitsinko sitä kuvatekstissä. Introvertti myyjänä on kyllä kiinnostava aihe, mutta minun blogistani ei siitä juttua löydy, sillä introverttinä pyrin välttämään myyjän hommia. Uskon kuitenkin, että se onnistuisi, mutta se vaan voi tuntua rankemmalta kuin ektrovertillä. Lady Gagan liput kyllä ymmärrän. Keikkaan noin puolitoista viikkoa! Lähipostista puhuin postauksessa jossa valitin siitä kuinka minulla oli kestänyt ikuisuus saada Kuninkaiden koitos.

Nyt kun olen Fifty Shades of Greyn lukenut, ajattelin että voisin jakaa muutamian ajatuksia. Ehdin jo valittaa Annikalle kokonaisen automatkan Ikeaan kirjan sisällöstä, mutta kertaaminen on aina kivaa.
  • Kieli. En ole erityisen hyvä englannissa ja monesti skippailen varsinkin adjektiiveja kun en jaksa jokaista katsoa sanakirjasta, mutta sitä ei voi olla huomaamatta jos jotkut tietyn fraasit toistuvat kokoajan. Ensimmäisellä kerralla oli positiivisesti yllättynyt että päähenkilö käyttää ajatuksissaan kirosanoja, mutta kun holy fuck alkoi toistua kymmenennettä kertaa, se ei enää ollut positiivista. Olen löytänyt netistä jonkun laskeman listan kuinka paljon joitain sanoja esiintyy ensimmäisessä osassa.
“Oh My” - 79
 “Crap” - 101
“Jeez” - 82
“Holy (shit/fuck/crap/hell/cow/moses)” - 172
“Whoa” - 13 “Gasp” - 34 “Gasps” - 11
“Sharp Intake of Breath” - 4
“Murmur” - 68
“Murmurs” - 139
“Whisper” - 96
“Whispers” - 103
“Mutter” - 28
“Mutters” - 23
“Fifty” - 16
“Lip” - 71
“Inner goddess” - 58
“Subconscious” - 82

  • Sen lisäksi että sanavarasto oli erittäin suppea, kirja oli kaikenlisäksi kirjoitettu preesenssissä. En tiedä kuinka yleinen ilmiö englanninkielisessä kirjallisuudessa on preesenssissa kirjoittaminen, mutta ottaen huomioon että luen paljon käännöskirjallisuutta eikä aikamuoto muutu kääntäessä, en ole preesenssissä kirjoitettuihin kirjoihin törmännyt kovin usein. Suomen kielessä imperfekti on ihan helppo, sen kuin osaa laittaan i:n oikeaan paikkaan, mutta englannissa pitää muistaa epäsäännölliset verbit. Oliko kirjailija niin laiska, ettei viitsinyt alkaa muistella epäsäännöllisiä verbejä, vai yrittikö hän luoda välittömämpää tunnelmaa tällä aikamuotovalinnalla? Kirjan muun laadun takia saatan kallistua ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka kirjailija onkin brittiläinen, joilta kuulemma verbien taivutus onnistuu paremmin kuin amerikkalaisilta.
  • Aikamuodon ja huonon sanavaraston lisäksi kirjassa oli todella kummallista kuvailua. Tuntui kuin kirjailija ei aina muistanut kuvailla, mutta sitten yhtäkkiä päätti että hyvässä tarinassa pitää olla myös kiinnostavaa kuvailua ja lisäsi sinne yhtäkkiä jotain.




  • Kirjassa myös kuvailtiin paljon kaikkea turhaa, kuten minkälaiset yöhousut Anastasian kämppiksellä Katella on (housujen värillä ei ole mitään merkitystä juonen kannalta), tai minkälaisessa toimistossa Christian työskentelee (eivätkä he enää palaa toimistoon uudestaan) tai minkälainen lentomatka Anastasialla oli (lentokoneessa ei tapahtunut mitään erityistä). Sen sijaa unohdettiin kertoa minkä näköinen Anastasia on.
  • Adjektiivi "gray" oli naurettavan ylikäytetty.


  • Kirjoittajalla ei tunnu olevan mitään hajua minkälainen on nykyajan 21-vuotias nuori nainen. Kirjoittaja E. L. James on 49-vuotias nainen jolla on omia teini-ikäisiä lapsia, joten minusta tuntuu että hän on suhtautunut 21-vuotiaaseen hahmoon kuin lapseen. Itse olen 20-vuotias ja koen itseni joskus hyvinkin lapselliseksi, mutta Anastasia kyllä haastaa kaikki. Hän tykkää pitää hiuksiaan saparolla. Ei kukaan muu paitsi lolita pukeutuessaan lolitavaatteisiin käytä saparoita enää näin vanhana, varsinkaan jos on pitkät hiukset. Lyhyissä hiuksissa pienet saparot voivat olla todella söpöt.
  • Anastasian avuttomuutta oikein alleviivaa Christianin omistushaluisiin ja ajatusmalli, ettei nuori nainen pärjää ilman miestä. Christian ostaa Anastasialle läppärin ja BlackBerryn jotta voi olla yhteydessä Anastasiaan koko ajan ja hankkii hänelle vielä autonkin koska päättää että Anastasian oma auto on vaarallinen. Auton. Siinä vaiheessa heitin kirjan seinään. Tai, no en oikeasti seinään, koska minulla on hienot tapetit enkä halua pilata niitä tämän kirjan takia, mutta paiskasin kirjan pois ärsyyntyneenä. En tee sitä kovin usein.

  • Niin, Christianin piti ostaa Anastasialle läppäri siksi koska Anastasialla ei ollut sellaista. Ei vielä ole harvinaista ettei omista omaa tietokonetta, mutta on se silti hieman kummastuttavaa. Anastasia käyttää aina kämppiksensä läppäriä. Hän myös asuu kämppiksensä vanhempien omistamassa asunnossa eikä maksa minkäänlaista vuokaa. Kun Christian vielä osteli Anastasialle autoja ja muita kalliita juttuja, alkoi ärsyttämään se siivellä eläminen.
  • Läppärin lisäksi Anastasilla ei ole sähköpostia. Tietokoneen vielä ymmärtää, mutta sähköposti alkaa mennä jo vähän yli. Hän on opiskelija, miten hän selviää ilman sähköpostia? Nykyään hirveän moni asia hoidetaan sähköpostilla. Vaikka 90-luvulla syntyneille sähköposti ei ole sama asia kuin aikuisille, jotka lähettelevät toisilleen hupiviestejä, sitä tarvitaan kuitenkin. Vähintään silloin jos rekisteröityy jonnekin nettisivulle, ilmoittautuu jollekin kurssille/tapahtumaan tai tilaa jotain netistä.
  • Tylsyys. Kirja oli tylsä. Okei, noin puoleen väliin se vielä oli jonkin verran kiinnostava, sillä siinä esiteltiin Christianin elämän elämäntyyli ja päästiin siihen tilanteeseen että olisi Anastasian vuoro päättää allekirjoittaako hän bdsm-sopimusta Christianin kanssa. Loppukirja oli pelkkää jahkaamista, turhia kohtauksia ja sähköposteja (joiden päivämäärät, otsikot, lähettäjät ja vastaanottajat veivät paljon sivutilaa). Erityisesti minua ärsyttää se, että kirjan koko idea oli siinä, kirjoittaako Anastasia sopimuksen vai ei, mutta kirjan lopussa sitä ei vielä ollut päätetty. Minkälaista kerrontaa tämä oikein on? Mutta vaikka tätä suurta asiaa ei päätetty kirjan aikana, kirjassa ei ollut minkäänlaista cliffhangeria joka saisi minut kiinnostumaan seuraavasta osasta. Nälkäpelissä oli cliffhangerit. Yleensä valitan niistä, mutta sentään jonkinlainen cliffhanger pitää olla. Harry Potterit loppuivat aina selkeästi ja ilman suurta cliffhangeria, mutta ne silti jättivät asioita auki ja halusi tietää mitä seuraavassa kirjassa kerrotaan. Minua ei kiinnosta ollenkaan tietää miten Christianin ja Anastasian suhde jatkuu, ja vaikka asenteeni saattaa vaikuttaa hieman kirjan huono maine, minusta tuntuu että jos lukisin tämän tietämättä sen maineesta yhtään mitään, en siltikään olisi kiinnostunut jatkosta.
  • Jo kirjan alussa mainittiin Anastasian ystävän Josén valokuvanäyttelystä joka on muutaman viikon kuluttua, ja alun perin luulin että Anastasia törmäisi sattumalta Christianiin siellä (koska se olisi ollut paljon uskottavampi yhteensattuma kuin se että Christian tulee randomiin tavarataloon ostoksille ja Anastasia on siellä myyjänä) mutta vaikka valokuvanäyttely mainittiin muutaman kerran, he eivät vielä ensimmäisessä kirjassa ehtineet sinne. No, jotain odotettavaa jatko-osalta?
  • Ennalta-arvattavuus. Mikään ei jäänyt mysteeriksi, kaiken pystyi arvaamaan etukäteen. Kun Anastasia ilmoitti menevät tapaamaan äitiään, tiesin että Christian tunkee kohta sinne mukaan. Kun Christianin mainittiin soittavan pianoa, tietenkin hän mainitsee jossain vaiheessa että hänen lempielokuvansa on The Piano.

  • Pituus. Kirja on 500 sivua pitkä! 300 sivua olisi riittänyt kertomaan saman tarinan. Pituutta oli onnistuttu tuomaan itseääntoistavilla tylsillä seksikohtauksilla ja sähköpostien useilla rivinvaihdoilla.
  • Ne kohtaukset. Olen melko siveyden sipuli enkä lue mature-ficcejä koska en oikeastaan lue fanfictionia juuri ollenkaan, mutta silti ne kohtaukset olivat vain todella tylsiä. Muutamassa ensimmäisessä oli jotain kiinnostavaa, mutta sitten homma alkoi toistaan itseään ja ainoat eroavaisuudet olivat se missä huoneessa he olivat ja minkälaisia vaatteita heidän täytyi ottaa pois. Puolen välin jälkeen aloin hyppiä yli.
  • Twilightin vielä ymmärtää jollain tasolla, sillä sitä lukevat enimmäkseen melko nuoret ihmiset, mutta aikuismaisen sisällön vuoksi tätä kirjaa lukevat vähän vanhemmat ihmiset. Nuoremmilla ihmisillä on heikompi arvostelukyky, mutta kun aikuisten ihmisten mielestä Christian on todellinen romantikko, on minun pakko ottaa muutama askel taaksepäin. Oikeasti? Se omistushaluinen ja karmiva käytös ei ole mielestäni millään tavalla romanttista. Minun käsitykseni romanttisista treffeistä olisi vaikka joku suloinen kahvila jossa santsikuppi on ilmainen ja joka jatkuisi pitkällä iltakävelyllä, mutta Christian päättää lyödä Anastasian eteen salassapitosopimuksen.
  • Se, miten Christian onnistuu hurmata Anastasian, on ihan epäreilua. Aivan kuin hän olisi laskelmoinut että näin saamme pienen viattoman Anastasian valtaamme. Hän ensiksi flirttailee, sitten ilmestyy "sattumalta" Anastasian työpaikalle, sitten pyytää kahville. Hän kietoo Anastasian pauloihinsa pienillä eleillä, joka oikein huipentuu siihen että hän suutelee Anastasiaa jättäen tämän haluamaan lisää mutta antaa ymmärtää, ettei halua jatkaa juttua. Sitten kun hän osoittaa uudestaan kiinnostusta, Anastasia on mielissään että Christian on sittenkin kiinnostunut hänestä. - Ja vasta sitten Christian kertoo että hänen seksuaaliset mieltymyksensä ovatkin vähän erilaiset.
  • Anastasian ja Christianin hahmokemia on aika heikko. Se oikein näkyy heidän dialogissaankin. He toteavat että heidän tulisi joskus puhua. Mutta eivät he sitten koskaan puhu.

  • Kirja oli myös todella heterokeskeinen. Aivan kirjan alussa Anastasia kysyy Christianilta onko hän homo, sillä Kate on määrännyt hänet kysymään, ja tuohon kysymykseen palataan monta kertaa myöhemmin muistuttamaan kuinka nöyryyttävää oli että hän oli mennyt kysymään sen.. Aivan kuin se olisi kaikista häpeällisin kysymys jonka miehellä voi ikinä esittää. Kaiken lisäksi Anastasia toteaa, ettei ole ollut koskaan ennen Christiania ollut kiinnostunut yhdestäkään miehestä. Eikö hänelle ole sitten missään vaiheessa edes pilkahtanut päähän ajatusta että ehkä miehet eivät olekaan se hänen juttunsa? Olisi ollut mukavaa jos siitä olisi ollut edes jonkinlainen maininta.
Mutta mitä minä oikein oletin? Ehkä halusin lukea kirjan vain jotta saisin jotain mistä valittaa, tai siksi että ei kannata tuomita ennen kuin tutustuu. On myös aivan eri asia lukea kirjoja hyvin vuoksi kuin että pitää niitä hyvänä kirjallisuutena. Kerroin myyjän sanoneen minulle että useimmat ovat ostaneet ensiksi yhden kirjan ja palanneet ostamaan jatko-osat myöhemmin. Silloin luulin että kirja päättyy jonkinlaiseen cliffhangeriin joka saa lukijat hankkimaan jatko-osat käsiinsä. Mutta ei. Miksi kukaan haluaa lukea lisää tätä?


Muutaman hyvän jutunkin pystyn mainitsemaan kirjasta. Anastasia kämppis Kate oli ihan mukava hahmo. Internet tuntuu pitävän häntä liian täydellisenä, mutta minua hän ei juurikaan haitannut. Ihan ok. Olisin ehkä halunnu lukea mieluummin Katesta kuin Anastasiasta. Anastasian ja Christianin sähköpostikeskustelut olivat ihan hauskoja ja nauroin ääneen muutamille otsikoille. Kirja oli nopealukuinen, mikä antoi tiettyä mielihyvää siitä että luki niin paljon kerrallaan.



Minun piti kirjoittaa loppuun teksti Merlinistä, mutta päädyinkin kirjoittamaan tätä... No, nyt kun tämä on saatu pois alta, pääsen kirjoittamaan sarjasta jonka viimeisen jakson katsoin tällä viikolla ja johon olen aivan rakastunut. En malta odottaa uuden kaudan alkamista!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...