tiistai 4. syyskuuta 2012

Lady Gaga 27.8.2012

Kun kuulin Poker Facen ensimmäistä kertaa radiosta, en pystynyt sietämään sitä korvissani. Siitä on tultu pitkä matka eteenpäin, sillä viime huhtikuussa kerroin kuinka myöhästyin jonotuksesta mutta silti sain hankittua permantolipun Lady Gagan keikalle. Sillä kertaa pystyin hieman huijaamaan jonotuksessa, mutta kun itse konserttipäivä tuli, en päässyt luistamaan siitä mitenkään.

Saavuin Helsinkiin lauantaipäivänä, vaikka keikka olikin vasta maanantaina. Helsingissä voi kuitenkin tehdä kaikkea muutakin, joten nyt oli hyvä hetki käyttää tilaisuutta hyväksi. Heti kun olin käynyt heittämässä tavarat kaverin kämpälle, jossa aion yöpyä, lähdin takaisin keskustaan ja menin Ateneumiin Helene Schjerfbeckin näyttelyyn, koska olenhan niin kultturelli ihminen. Minulla oli loistava ala-asteen opettaja joka piti meille hyviä kuvistunteja joihin yleensä kuului teoriaa jostain taiteilijasta jonka jälkeen maalasimme jotain tämän taiteilijan teoksista inspiroituen. Ala-asteella tuli maalattua niin Van Goghin auringonkukkia kuin Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla ja Schjerfbeckin Toipilaita. Ala-asteella sain kiinnostuksen taidetta kohtaan, joten tietenkin halusin mennä katsomaan Schjerfbeckin teoksia livenä, vaikka tuota sukunimeä en vielä kertaakaan ole saanut kirjoitettua oikein ensiyrittämällä.

Paikan päällä ei saanut ottaa kuvia, mutta eihän niitä kuvia edes tarvitse kun kaikki maalaukset voi katsella uudestaan googlen kuvahausta jos haluaa. Mielestäni näyttely oli mielenkiintoinen vaikka taisin kiertää sen vahingossa väärään suuntaan. Oli hienoa nähdä omin silmin niitä maalauksia joista on puhuttu kuviksentunneilla. Opin myös Ateneumissa näkyvästä dokumentista että Schjerfbeck oli kihloissa tuntemattoman englantilaisen miehen kanssa mutta mies purki kihlauksen koska tämän vanhemmat uskoivat Schjerfbeckin lapsuuden onnettumuudesta johtuvan lonkkavian olevan merkki tuberkuloosista...

Kun olin kiertänyt päänäyttelyn, eksyin ylinpään kerrokseen jossa olikin mukavasti esillä Albert Edelfetin, Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin maalauksia. Monta kärpästä yhdellä iskulla!

Sunnuntaina menimme Gaga-porukalla Itäkeskukseen, jonka totesin ahdistavan suureksi ja sokkeloiseksi paikaksi. Kaiken lisäksi melkein joka kauppa tuntui olevan muuttomyynnissä. Liekö ne muuttavat vain paikkoja keskenään että saavat syyn pitää alennuksia?

Seppälässä oli myynnissä hyvin Glee-mäisiä takkeja. Melkein ostaisinkin, ellen jo omistaisi Warblers-inspiroitunutta tummansinistä blazeria. Too much glee.

Tapasin Itäkeskuksessa kaveriani jonka kanssa juttu luisti varsin hyvin vaikka emme olleet koskaan ennen kasvokkain tavannetkaan. Internet-tuttuja on aina jännä tavata. Minulla olisi yhteiskuva, mutta meillä molemmilla on niin kauniit ilmeet, ettei blogini ehkä kestäisi sitä. Ehkä on parempi säilyttää se kuva yksityisessä kansiossa.

Maanantaina oli konserttipäivä. Järjestäjät olivat kieltäneet paikalla jonottamisen yön yli, mikä oli helpotus minulle sillä en olisi millään suostunut nukkumaan yötäni kadulla. Menimme sinne sitten aamukahdeksaksi. Muut heräsivät paljon aikaisemmin kuin minä sillä he halusivat laittautua. Minulle ei ollut tullut edes mieleenkään, että sinne pitäisi jotenkin laittautua. Mukavuus, ennen kaikkia. Matalapohjaiset kengät ja meikit jotka eivät suttaannu päivän kuluessa. Taivuin kuitenkin aamulla sen verran että lainasin kaverilta glitterhiuslakkaa jota suihkutin hiuksiini.

Jonotus aamukahdeksalta oli jäätävää. Kirjaimellisesti ja kuvannollisesti. Silta jonka alle meidät määrättiin jonottamaan oli hyvin kylmä paikka enkä ollut tajunnut ottaa tarpeeksi vaatetusta koska edellisenä päivänä oli ollut melkein helle. Olin myös syönyt aamulla huonosti enkä ollut tajunnut ottaa mukaan eiväitä, joten jouduin odottamaan ruokaa monta tuntia. En ole koskaan ennen jonottanut mitään konserttia näin pitkään, enkä siksi ollut tajunnut varautua ollenkaan. Näin jonon etupäässä hyvin viisaan miehen jolla oli mukava retkituoli jossa oli käsinojat ja kaikki. Onneksi olin tajunnut pukeutua shortseihin tavanomaisen hameen sijaa, joten maassa istuminen oli edes hieman mukavampaa.

Kun jonotuspaikka oli taattu, uskalsimme pikkuhiljaa liikkua niin että osa porukasta jäi aina pitämään paikkaa. Kävin jossain vaiheessa Pasilan asemalla ostoksilla, ja kun kädessäni oli iso kuppi kuumaa teetä, oli koko maailman taas paljon kauniimpi.











Demistä opin että olen tunnetasoltani kuin 1700-luvun valistuneet. Loistavaa! 

Ihmiset olivat pukeutuneet hyvin gagamaisesti, mikä oli loppujenlopuksi hyvin oletettavaa, enkä tajua miksei minulla tullut se aiemmin mieleen. En kuitenkaan onneksi ollut ainoa joka oli mennyt siitä mistä aita on matalin, joten en tuntenut oloani täysin alipukeutuneeksi.

Joskus puolen päivän jälkeen ei ollut enää sateen uhkaa, joten jonotettavat siirrettiin siltojen alta sateensuojasta viralliselle jonotuspaikalle. Sain silloin kuulla, että jotkut ulkomaalaiset fanit olivat kiellosta huolimatta jonottaneet yön yli. Se ei kuitenkaan meidän muita haitannut, sillä järjestäjät sanoivat että kaikki klo 8 tulleet jonottajat pääsevät Monster Pittiin, joka on siis paikka kaikista lähimpänä lavaa.

En ole koskaan mikään suurien tapahtumien fani, sillä minulle tulee hölmö olo kun suuria ihmismassoja liikutellaan paikasta toiseen. Aivan kuin olisimme karjaa. Nytkin minusta tuntui todella hassulta kun järjestäjät siirsivät jonoa järjestelmällisesti Hartwall-areenan lähelle. Siirron jälkeen aika kuitenkin tuntui kuluvat paljon nopeammin kuunnellen ympärillä olevien ihmisten juttuja ja vakoillen ihmisten erilaisia asuja. Lähellä olevat tytöt alkoivat pelätä pullonpyöritystä pelkällä totuudella ja nyt minusta tuntuu että tiedän vähän liikaa täysin tuntemattomien ihmisten henkilökohtaisista asioista.


Jonottavaa kansaa! Minä näytän erittäin iloiselta xD

Kun vihdoin pääsin sisälle, tajusin yhtäkkiä kuinka lähellä Monster Pit oikeasti oli! Se oli tavallaan lavan keskellä, sillä päälavasta lähti catwalk joka kiersi koko Pitin. Kun asetuin vähän reunemmas, pääsin todella lähelle päälavaa. Pitin hienouksiin vielä kuului se, että pääsi käymään vessassa ennen konsertin alkua ilman että menetti paikkaansa. Tuollaisen paikan takia kannattikin herätä kuudelta.


Ensimmäinen lämppäri, Lady Starlight, ei ollut kauhean erikoinen. En oikeastaan edes tajunnut hänen olevan lämppäri ennen kuin joku huomautti siitä minulle. Hän esitti jonkinlaisen tanssin käyttäen naamareita apunaan. Hän myös tuli Monster Pittiin hengaamaan ennen toisen lämppärin alkua ja sain ottaa kuvan hänestä ja niistä tytöistä jotka pelasivat pullonpyöritystä.

Toinen lämppäri, The Darkness, oli enemmän minun mieleeni. En ollut koskaan ennen kuunnellut The Darknesia, mutta kunnon rock-meininki oli tarttuva ja olen jälkeenpäin kuunnellut heidän kappeleitaan lisää.

Viimeisen lämppärin jälkeen sitten kaikki drinkeilläkin olijat ilmaantuivat istumapaikoilleen.


Ja vasta silloin tajusin kuinka paljon paikalla on porukkaa. Niin edessä ei tajunnut kuinka isosta konsertista on kyse. Toisaalta, Lady Gagalle tämä taisi muistaakseni olla koko kiertueen pienin konserttitila.

Aluksi lava oli peitetty melkein kokonaan. Mietimme Tonin kanssa, mitähän esiripun takaa paljastuu. Esilleolevien kaiteiden perusteella veikkasimme goottilinnaa, ja kun esirippu lopulta vedettiin ylös, olimme osuneet aika lailla oikeaan. Lavaste oli todella suuri ja näyttävä, mutta joissain kohdissa pohdin että olisikohan esitys ollut ehkä hieman toimivampi ilman noin näyttävää linnaa.



En oikein tiedä mitä voisin kertoa itse konsertista. Tietenkin minua jännitti alussa, koska kyseessä oli aika suuri tähti, mutta kun muutama kappale oli laulettu, en enää ajatellut että edessäni esiintyy Suuri Amerikkalainen Tähti, vaan pystyin nauttimaan itse esityksestä. Olihan se tietenkin hieman epätodellista, että edessäni todella esiintyi se nainen jonka olen nähnyt useissa haastatteluissa, kuvissa ja musiikkivideoissa, varsinkin kun välillä Lady Gaga esiintyi vain muutaman metrin päässä. Silloin kyllä iski melkein paniikki: apua, se voi nähdä juuri minut, enkä kuitenkaan näytä tarpeeksi innostuneelta koska lämpenen hitaasti enkä osaa hyppiä ja heilutella käsiä ja hurrata mukana keikan alkupuoliskolla.


Lady Gaga esitti varmaan kaikki uusimman levynsä kappaleet ja edellisten levyjen hitit. Pidin tästä järjestelystä, sillä näin kaikki kappaleet jotka soitettiin olivat minulle tuttuja. Pakko myöntää, etten ole kaikkia ensimmäisen levyn kappaleita koskaan kuunnellutkaan. Ilokseni huomasin että Gaga lauloi aika paljon livenä, vaikka joitakin kohtia soitettiin nauhalta todennäköisesti sen takia, ettei tanssiessa pysty aina laulamaan, tai ääniraitoja on niin monta päällekäin, ettei Gaga ehdi niitä kaikkia laulamaan.


Gaga esitti myös uuden kappaleen jonka nimi on Princess Die. Sanoja en muista ollenkaan, mutta ainakin se kuulosti hyvältä. Tapansa mukaan Gaga esitti muutaman kappaleen pelkästään pianosävellyksen kanssa. 





Kaiken kaikkiaan pidin keikasta todella paljon. Aamun jäätävä jonotus unohtui konsertin aikana, ja vasta kun se oli ohi, tajusin kuinka jalkoihini sattui. Ainoana miinuspuolena nimeäsin basson, joka oli aivan liian kovalla. Välillä basso hukutti alleen kaiken muun äänen, vaikka pidinkin korvatulppia. Toisena miinuspuolena taidan vielä nimetä sen pitkän tauan ennen encorea. Aloin jo oikeasti miettiä että oliko Schesse todellakin viimeinen kappale. Joku vieressäni kuitenkin huusi kaverilleen että "Edge of Glorya ja Marry The Nightia ei ole vielä soitettu!"

Ennen Marry The Nightia Gaga pyysi lavalle kaksi eturivissä olevaa tyttöä. Vaikka tytöt olivat minusta liian nuoria Lady Gagan keikalle, se oli kuitenkin todella suloista.



"I don't speak Finnish but I can if you like!"

Konsertin jälkeen kuulin yhden eturivin tytöistä puhuvan järjestyksenvalvojalle. Tytöllä oli ollut päällään nahkatakki, jonka selässä luki Bad Kid. Bad Kid -nimisen kappaleen aikana hän oli heiluttanut takkia ilmassa, jolloin Gaga oli huomannut takin ja poiminut sen itselleen. Hän piti takkia päällään koko kappaleen ajan ja piti sen itsellään. Nyt takin omistanut tyttö kyseli järkkäriltä olisiko mitenkään mahdollista saada takkia takaisin kun sitä ei ollut tarkoitettu Gagalla ja tytön avaimet ja rahat olivat takin taskussa...

Illan paras quote:
Olimme tulossa porukalla Pasilan asemalle, kun vastakkaiseen suuntaan tulevissa liukuportaissa vastaan tuli tyttöporukka. He puhuivat konsertista ja yksi tyttö sanoi todella yllättyneen kuuloisena: "Siellä oli ihan kauheasti gay-ihmisiä!"



Parempilaatuiset kuvat ovat kaverini Helin ottamia, joten kiitokset hänelle kuvien lainasta! :)

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...