tiistai 11. syyskuuta 2012

Merlin

Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että ei kannata tuomita ennen kuin tutustuu.

Olin ollut jo hyvin pitkään tietoinen Merlinin olemassaolosta, mutta en vain ollut kiinnostunut. Keväällä minulla oli kuitenkin  tylsää, joten päätin alkaa katsomaan jotain uutta TV-sarjaa. Ainoat TV-sarjat mitä silloin keksin olivat Merlin ja Torchwood. Aloin katsoa Torchwoodia, mutta koska olin tavallaan jo luvannut Merille ja Annikalle että katsoisimme joskus Torchwoodia yhdessä (olemmehan katsoneet kaikki Doctor Who -jaksotkin yhdessä ja Torchwood on Doctor Whon spin-off sarja) sain kuulla moitteita kun he kuulivat että olen aloittanut sarjan katsomisen ilman heitä. Siispä minulle muodostui tavaksi katsoa aina jakso Merliniä kun teki mieli katsoa Torchwoodia.

Merlinin katsominen ei siis alkanut mitenkään hohdokkaasti. Olin kuullut juttua sarjasta, lähinnä negatiivista. Monet sanovat sitä BBC:n Gleeksi: sarjaksi jossa ei joskus ole mitään järkeä ja jonka käsikirjoittajat unohtavat edellisten jaksojen tapahtumat. Olen myös lukenut/katsonut historiallisesti suunnilleen oikeaoppisia fantasiakirjoja tai elokuvia sen verran paljon, että kun aloin katsoa sarjaa jonka pitäisi sijoittua feodaaliseen yhteiskuntaan jonnekin Englanin tai Pohjois-Ranskan seuduille, minun oli hyvin vaikea sulattaa liian modernilta kuulostavaa kieltä ja aivan liian räikeitä meikkejä. Useimmat fantasiaelementitkin olivat mielestäni todella laimeita eikä sarjassa oleva lohikäärme, jonka olisi tarkoitus neuvoa Merliniä, antanut yhtään oikeasti hyödyllistä neuvoa.



Silti jatkoin sarjan katsomista. Aina kun oli todella tylsää, katsoin yhden jakson. Jatksot kuitenkin olivat sen verran kiinnostavia, etten luovuttanut heti kättelyssä. Näin hahmoissa potentiaalia ja toivoin että ehkä tulevilla kausilla erikoistehosteet parantuisivat. Loppupuolella oli muutama oikeasti mielenkiintoinen jakso, ja sain kuin sainkin ensimmäisen kauden katsottua.

Meri lainasi minulle toisen kauden DVD-boxin suomenkielisillä teksteillä, mikä tuntuu ihan luksukselta. Nykyään katson niin paljon TV-sarjoja ilman tekstityksiä koska tekstejä ei vain saa suomeksi (tai olen liian laiska etsimään fanikäännöksiä). Ilman teksityksiä katsominen ei tietenkään tuota enää mitään ongelmia, paitsi erittäin haastavan aksentin kohdalla, mutta kyllä joskus on rentoa katsoa jotain tekstien kanssa, ihan vain vaihteen vuoksi. Ei tarvitse volyymiakaan vääntää isolle koska ei tarvitse kuulla tarkkaan joka sanaa.

DVD-boxi lojui huoneeni pöydällä muutaman viikon. Yritin aloittaa toista kautta mutta motivaationi oli matalalla. Ensimmäisellä kerralla laitoin DVD:n soittimeen mutta vanha soittimemme oli nirso eikä päättänyt sinä päivänä soittaa juuri sitä levyä. Toisella yrityskerralla sisko halusi katsoa Doctor Whota joten en jaksanut alkaa väittämään vastaan ja katsoin sitten kolmannennen kerran sen päivän jakson. Vasta kolmannella kerralla pääsin aloittamaan kunnolla. Ensimmäinen jakso ei edelleenkään vakuuttanut, mutta jakson jälkeen tuli hämmentävän kiinnostavalta vaikuttava traileri koko kaudesta. 

Mutta eihän trailereihin koskaan kannata luottaa. Niihin laitetaan tietenkin kaikki kiinnostavimmilta vaikuttavat juonenkäänteet ja hauskimmat vitsit.

Oho. Katsoin toisen jakson. Ja kolmannen. Ja neljännen. Kun ensimmäinen DVD loppui, tajusin että kello on jo reilusti yli puolen yön ja on ehkä aika lopettaa, varsinkin kun seuraava jakso oli tuplajakso. Seuraavana aamuna katsoin kolme seuraavaa jaksoa, iltapäivällä seuraavat kolme.


Merlin on sarja, joka kertoo Camelotista, jonka kuningas Uther on kieltänyt taikuuden lailla. Syyt taikuuden kieltämiseen tulevat pikkuhiljaa ilmi. Merlin osaa kuitenkin taikoa, joten hänen äitinsä lähettää Merlinin Camelotiin Utherin hovilääkärin Gaiuksen oppiin. Virallisesti Merlin opiskelee Gaiuksen luona parannustaitoja. Merlin kohtaa pian prinssi Arthurin, ja monien tapahtumien kautta hän pelastaa Arthurin hengen. Palkkioksi siitä Uther nimittää Merlinin Arthurin henkilökohtaiseksi palvelijaksi. Prinssi-palvelija suhteesta kehittyy kuitenkin pian ystävyyssuhde, jota vaikeuttavat monet taikavoimia osaavat olennot. Merlin joutuu kävelemään nuoralla, josta pudottuaan joko Arthur saa tietää että Merlin osaa taikoa tai taikaolennot onnistuvat kukistamaan Camelotin. Kukaan ei koskaan tajua kuinka Merlin joka kerta pelastaa päivän.

Nykyään olen sitä mieltä, että jos selviät ensimmäisestä kaudesta, olet oikealla tiellä. Ensimmäisen kauden jälkeen sarja tuntuu vain paranevan kausi kaudelta. Joka kautta sävyttää aina vain synkempi pääjuoni, mutta mukaan mahtuu todella komediapohjaisia jaksoja. En muista milloin viimeksi olisin nauranut ääneen niin paljon katsoessani yhtä sarjaa joka ei ole sitcom.

Minusta tuntuu, että kunhan olin päässyt yli siitä, että sarja muistuttaa miljööltään niitä kaikki teinifantasiakirjoja joita luin yläasteella (kuten vaikka Anu Holopaisen kirjat) ja on monin paikoin hyvin romantisoitu ja modernisoitu, voi alkaa keskittyä itse sarjaan. Aluksi yritin kuvitella että kaikki olisi oikeasti voinut tapahtua Arthurin legendoissa, mutta sarjaa oli lopulta helpompi katsoa kun hyväksyi että kaikessa on otettu vapauksia.


Koska Merlin perustuu Arthurin legendaan, sarjaa katsoessa oli tosi hauskaa bongata viittauksia legendoihin. En muista niitä kaikkia, sillä viimeksi tutustuin kuningas Arthuriin yläasteella kun luin muutaman kirjan häneen liittyen. Tiedän kuitenkin kaikki perusasiat, kuten miekan kivessä, pyöreän pöydän ritarit, sen kenen kanssa Arthur meni naimisiin, että Arthurin miekan nimi on Excalibur, ja että Lancelotilla ja Guineverellä oli suhde. Vaikka sarja ei noudattanutkaan ledengaa orjallisesti, siinä on muutama todella hauska tulkinta.

Esimerkiksi Excalibur. Miekan tarina lähtee liikkeelle jo ensimmäisessä kaudessa, jossa Arthurin on voitettava tärkeässä taistelussa ja siihen kelpaa ainoastaan miekka jolla voi voittaa kuolemattoman. Merlin pyytää lohikäärmeeltä apua ja saa tältä taikamiekan johon on puhallettu lohikäärmeen tulta. Arthur saa miekan, mutta Merlinin on hankkiuduttava miekasta eroon koska Arthur ei noudattanut sääntöä jonka mukaan vain hän saa käyttää miekkaa. Merlin heittää miekan järveen. Toisessa kaudessa Merlin auttaa Freya-nimistä noitaa joka kuitenkin kuolee, joten Merlin hautaa hänet tuohon samaan järveen. Kolmannella kaudella Morgana on luonut kuolemattoman armeijan, jollon Freya ilmestyy lähteessä Merlinille ja neuvoo Merlinin järvelle, jossa naisen käsi nostaa Excaliburin järvestä. Jälleen kerran, voitettuaan kuolemattoman armeijan, Merlinin on vietävä miekka pois. Hän vie sen tällä kertaa metsään ja iskee sen kiveen. Neljännellä kaudella Arthur on menettänyt uskonsa kuninkuuteensa, jolloin Merlin ajattelee että Arthur tarvitsee vähän kannustusta. Hän sepittää tarinan miekan historiasta ja käskee Arthurin vetää miekan kivestä yleisön edessä.



Yksi kaverini totesi, että jos ikärajaa nostettaisiin hieman, sarjalla voisi olla suurempikin fanikunta. On totta, että välillä sarja on ehkä liiankin perheystävällinen. Mieleeni tulee vain yksi kohta jossa näkyy verta, vaikka sarjassa miekkaillaan jatkuvasti. Tietynlainen lapsiystävällisyys on kuitenkin myös hauskaa, sillä se takaa tietynlaisen huumorin joka varsinkin Colin Morganin näyttelemänä on todella viihdyttävää. Ja vaikka juoni ei kiinnostaisikaan juuri sillä hetkellä, aina voi keskittyä katsomaan kauniita asuja ja kauniita näyttelijöitä. Olen monta kertaa unohtanut seurata juonta kun olen harhautunut seuraamaan Colin Morganin poskipäitä tai Katie McGrathtin hiuksia.

Katie McGrathin Morgana ja Colin Morganin Merlin ovatkin lempihahmojani. Harvoin lempihahmoni ovat päähenkilö ja se hemmoteltu tyttö. Morganalle tapahtuu sarjan aikana paljon kiinnostavia asioita. Hänen elämäntilanteensa muuttuu ehkä kaikista merkittävimmin. Alussa hän on hemmoteltu prinsessa, mutta neljännen kauden viimeisessä kohtauksessa hän vaeltaa metsässä kaiken menettäneenä noitana.

Yksi Morganan kohtaloon suuresti vaikuttava tekijä on Merlinin yritys myrkyttää hänet. Tämän takia Merlinkin on noussut lempihahmokseni. Vaikka Merlin on todella suloinen ja viattoman oloinen hahmo, hänestä löytyy hienoa synkkyyttä. Mikään ei ole parempaa kuin synkkä hahmo. Merlin on kausien aikana myrkyttänyt, haudannut rakkaansa, joutunut tekemään todella ristiriitaisia päätöksiä koska hänen on pidettävä kulissit yllä, ja neljännen kauden lopussa hän myös tappoi. Merlin ei toimi loogisesti koska hänen on yrittävä vain jotenkin selvitä.

Tähän väliin onkin hyvä laittaa fanivideo jossa on angstia Merlinin ja Morganan kamppailusta valtakunnassa jossa taikuus on kielletty.



Kaiken kaikkiaan, suosittelen Merliniä lämpimästä ihan jokaiselle. Eniten se kuitenkin ehkä vetoaa ihmisiin, jotka ovat viettäneet suuren osan lapsuudestaan erilaisten satujen parissa. En tiedä kummasta tykkään enemmän, Merlinistä vai Doctor Whosta. Olen aina ollut enemmän fantasiaan päin kallistuva, mutta en ole sulkenut scifiä pois. Doctor Who onnistuu aina räjäyttämään mielen monimutkaisella juonellaan, kiitoksia vain Steven Moffat, mutta kukapa ei pystyisi vastustamaan romantisoitua keskiaikaista fantasiaa? ;D Jos vielä satut innostumaan ajatuksesta Merlin/Arthur, sarja antaa mielikuvitukselle tilaa.

Loppuun vielä fan artia. En ole virallisesti alkanut fanittaan uutta asiaa, ellen ehdi tehdä siitä fan artia.





Miksi aina kirjoitan yöllä?

And someone who reads my blog from Russia, who are you? I can see you.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...