keskiviikko 19. syyskuuta 2012

The Infernal Devices

Pyrin taas pitämään tekstin mahdollimman puhtaana massiivista spoilereista.


Kirjoittanut: Cassandra Clare. Sarjaan kuuluu kolme kirjaa, joista viimeinen, Clockwork Princess, ilmestynee ensi maaliskuussa. Suomennoksista ei mitään tietoa.

Päädyin lukemaan tätä sarjaa hieman mutkan kautta. Luin Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan ensimmäisen kirjan, mutta koska kirjastossa ei ollut toista osaa saatavilla, sarjan lukeminen jäi siihen. Meri oli kuitenkin ostanut Varjojen kaupunkien prequel-sarjan ensimmäisen osan Tukholmasta. Olin tehnyt sopimuksen että saan lukea vain englanninkielisiä kirjoja ennen englannin ylioppilaskokeen uusintaa, mutta kun mikään hyllyssä olevista englanninkielisistä kirjoista ei sillä hetkellä innostanut, pyysin Meriltä Clockwork Angelia lainaan.

Minulla oli aika alhaiset odotukset. Varjojen kaupunkien ensimmäinen osa ei ollut mielestäni ollut erityisen maata mullistava, mutta halusin antaa prequelille mahdollisuuden, sillä kyseessä on viktoriaaniseen englantiin sijoittuva sarja joka sisältää kellokoneistoja. Steampunkia! Olen kuullut että Cassandra Clarea pitäisi lukea pikemminkin julkaisu - kuin kronologisessa järjestyksessä, mikä tarkoittaisi että Clockwork Angeliin olisi pitänyt tarttua vasta Varjojen kaupunkien kolmannen osan jälkeen. Luin sitten väärässä järjestyksessä. Ainakaan vielä The Infernal Devices ei ole kuitenkaan paljastanut mitään mielestäni merkittävää Varjojen kaupunkien tulevista osista, joten ole sitä mieltä että kirjoja voi lukea ihan miten vain. Suosittelen kuitenkin edes VK:n ensimmäisen osan lukemista ennen TID:iin tutustumista, sillä Clockwork Angel lähtee oletuksesta että lukija tuntee jo ennestään kirjassa esiintyvien varjometsästäjien ja alamaailman asukkaiden elämäntavat ja termistön.

Sarja sijoittuu 1880-luvun Lontooseen ja kertoo 16-vuotiaasta Tessa Graysta, joka muuttaa sinne New Yorkista tätinstä kuoleman jälkee. Hänen veljensä on asunut Lontoossa jo jonkin aikaa, ja nyt veli Nate on pyytänyt Tessan Lontooseen. Saapuminen ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, vaan Tessa kidnapataan ja hän päätyy Dark Sistersien vangiksi. (Kutsun heitä Synkiksi siskoiksi tästä eteenpäin taivutussyistä) Synkät siskot tuntuvat tietevän Tessasta enemmän kuin Tessa itse ja pakottavat Tessan tottelemaan heitä tai muuten he satuttaisivat Natea. Tessa saa tietää olevansa muodonmuuttaja. Siskot opettavat Tessan vaihtamaan muotoaan toiseksi ihmiseksi, ja heti kun Tessa on oppinut taidon, hän saa kuulla että hänet aiotaan naittaa salaperäiselle Magisterille. Tessa onnistuu kuitenkin pakenemaan ja päätyy muutaman sattuman kautta Lontoon varjonmetsästäjien instituuttiin. Varjometsästäjät ovat eräänlaisia sotilaita jotka taistelevat demoneja vastaan jotta maallikot eivät joutuisi ongelmiin. Instituutissa hän pääsee tutustumaan hänelle vieraaseen elämään: liberaaliin varjometsästäjien kommuuniin jota johtaa nainen ja jossa tytöt ja pojat saavat viettää aikaa keskenään ilman esiliinaa. Instituutissa asuvista ihmisistä tulee pian hyvin läheisiä Tessalle. Varsinkin Willistä, joka auttoi häntä pakemaan, ja Jemistä jota vaivaa outo sairaus.

Varjojen kaupungien tapaan The Infernal Devices keskittyy lopulta paljon enemmän valtapeliin, sukujuonitteluun ja romantiikkaan kuin demonien metsästämiseen. Se että suurimmalla osasta hahmoista on jotain yliluonnollisia kykyjä on pikemminkin mauste kuin itse idea. Hahmot käyvät aina välillä taistelemassa demoneja vastaan, mutta yleensä ne ovat vain välikohtauksia joita tapahtuu pääjuonen seassa.

Tykkään tästä sarjasta ehkä hieman enemmän kuin Varjojen kaupungista, vaikka kokemukseni siitä sarjasta onkin vasta yhden kirjan mittainen. TID tuntuu napsahtavan kohdalle hieman paremmin. Olen aina pitänyt enemmän kirjoista jotka eivät sijoitu nykyaikaan. Nykyaikaa saan elää joka päivä. Haluan kirjoissa päästä muihin aikoihin ja paikkoihin. Kirja tuntuu paljon kotoisammalta jos siinä ei ole kännyköitä ja tietokoneita. Viktoriaaninen Englanti on mielikuvituksellista aikaa, joten tietenkin olin aivan mielissäni kuvitttelemassa heille ajanmukaisia vaatteita päälle. Sarjan alkuasetelma on myös hieman kiinnostavampi: Tessa on aivan tyhjän päällä ja hänen on aloittettava kokonaan uusi elämä maailmassa jossa on hyvin tiukkoja sääntöjä vaikka ei sisälläkään hyvin tiukkoja viktoriaanisia tapoja. Tessa katsotaan alamaailman jäseneksi muodonmuutostaitonsa takia, ja yleensä alamaailman jäsenet ja varjometsästäjät elämät aika erillään. Tessa ei kuitenkaan koe olevansa alamaalainen vaan haluaa jäädä varjometsästäjien pariin.

Tietenkin, koska kyseessä on pääsääntöisesti teinitytöille suunnattu kirjasarja, tässä sarjassa keskitytään myös aika paljon romantiikkaan. Minulle on jäänyt aivan kamala kolmiodraaman kammo Twilightin jälkeen ja aina kun kirja antaa vinkkejä orastavasta kolmiodraamasta, jatkan lukemista kauhun vallassa. Kertooko se jotain Stephenie Meyerin taidosta luoda ihmissuhteita kirjoihinsa, että minä en tunnu enää kestävän minkäänlaista kolmiodraamaa? Kun TID osoitti merkkejä kolmiodraamasta, mieleni olisi tehnyt paiskata kirja seinään, mitä en kuitenkaan tehnyt sillä se on lainakirja eikä Meri ehkä arvoistaisi jos turmelisin hänen kirjansa ennen kuin hän edes itse ehtisi lukea sitä.

Melkein aina teinifantasiaa lukiessani tyttö päätyy juuri sen pojan kanssa yhteen josta en niin välittäisi. En edes tiedä miksi jatkan teinifantasian lukemista. Loinkin tuonne uuden tagin ja nimesin sen "teinifantasia: quilty pleasure"ksi ihan vain sen takia että juuri tällaista kirjallisuutta on joskus niin hauska lukea. TID:ssa kuitenkin tapahtui jotain ihmeellistä: asia ei ollutkaan niin yksinkertaista. Tyttö ei saanut poikaa ihan tuosta vain, muka joidenkin pienien vaikeuksien kautta. Kaiken lisäksi Tessa osoittaa kiinnostusta siihen poikaan jonka toivoinkin kiinnittävän Tessan huomion.

Positiivisena puolena tästä kirjasarjasta voin sanoa, että vaikka se kuuluutiin tavallaan samaa kategoriaan Twilightin kanssa, tässä sarjassa sentään tapahtuu jotain. Sain luettua Clockwork Princen tänään loppuun ja kun mietin mitä kaikkea siinä noin 500 sivussa ehti tapahtua, minusta tuntui että olisin lukenut yhdessä kirjassa kokonaisen kirjasarjan. Silti joitain asioita on vielä paljastamatta. Clockwork Princen loppu oli myös mielestäni aika mainio. Valitan monesti cliffhangereista, mutta tietynlainen cliffhanger on hyväksyttävää kirjasarjalle: sellainen joka antaa ymmärtää että jatkolle on tarvetta, mutta sellainen joka ei saa kiljumaan kun jatko-osan ilmestymiseen on vielä puoli vuotta aikaa. Kolmas positiivinen ominaisuus on se, että sarja ei ole täysin heteronormatiivinen. Clockwork Princen yksi parhaista minidraamoista on kohtaus jossa velho Magnus Bane haluaa loukata entistä rakastajaansa Camillea huijaamalla että Magnuksella on suhde Williin, eikä Will pysty sillä hetkellä sanomaan mitään vastaan koska on huumaavien särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Lempihahmojani sarjassa ovat ehdottomasti Jem ja Magnus. Jem ehkä siksi että hänet on kirjoittu juuri niin että minä alan tykkäämään hänestä. Jem on todella sympaattinen hahmo, mutta hänen sairautensa varjostaa häntä. Minua häiritsee, ettei kirjoissa ole koskaan kunnolla kerrottu kuinka paljon Jemillä on elinaikaa. Kirjoissa on useampaan otteeseen mainittu parannuskeinon löytäminen, mutta minä ehkä jopa toivon että parannuskeinoa ei löydettäisi. Kaiken ei tarvitse loppua onnellisesti. Olisin tyytyväinen jos vaikka he keksisivät keinon saada Jemille lisävuosia, mutta ei määrättömästi, vaikka 5-10 vuotta. Magnuksesta tykkään siksi että hän on niin random ja hänen motiivinsa ovat hyvin epämääräiset. Hän vain tulee välillä hiippailemaan tarinaan taustalle ja katoaa taas yhtäkkiä.


Yleensä piirrän fan arttia vain jutuista joita fanitan aivan tosissani. TID ei ole yhtä vakavalla fanitustasolla kuin vaikka Sherlock, mutta koin silti tarvetta piirtää fan artia. Teinifantasian tapaan Cassandra Clare ei ole kovin innokas kuvailemaan asioita yksityiskohtaisesti, joten minulla oli hieman ongelmia muodostaa päähenkilöistä mielikuvia. Päätin siis piirtää heistän kuvat avukseni.

Ylimpänä on William "Will" Herondale. Hänen kerrotaan olevan poikkeuksellisen kaunis tummahiuksinen 17-vuotias poika jolla on korkeat poskipäät. Tummahiuksisuus ja korkea poskipäisyys toi ensiksi mieleeni Colin Morganin ja Merlinin, mutta pyrin kuitenkin välttämään suoraa Colin Morganin kasvonpiirteiden kopioimista. Willin silmät on kuvailtu sinisiksi. Pienellä goolettamisella sain selville että 1800-luvun lopussa oli tapana kammata hiuksia taaksepäin, joten päättelin että Will todennäköisesti tekee itsekin niin, mutta unohtaa huolehtia hiuksistaan päivän mittaan minkä seurauksena hiukset pääsevän valloilleen.

Ja tässä vaiheessa ihmettelen Cassandra Claren viehätystä mustiin hiuksiin ja sinisiin silmiin ja siihen että hän käyttää tällaista melko mahdotonta väriyhdistelmää kirjassa joka sijoittuu aikaan jossa hiusten värjääminen ei ollut yleistä,

James "Jem" Carstairs oli yhtä aikaa sekä vaikea että helppo. Jos olen ymmärtänyt oikein, hänen äitinsä on kiinalainen, joten hänessä on aasialaisia piirteitä.Sairauden takia Jem on kuitenkin todella kalpea ja hänen hiuksensa ovat vaaleat. Tein hänen hiustyylistään myös hieman modernimman koska hän on asunut Kiinassa, joten hän ei ehkä ole omaksunut kaikkia englantilaisia tapoja.

Theresa "Tessa" Greyn kasvonpiirteitä ei juurikaan kuvailla, mutta hänellä kerrotaan olevan ruskeat hiukset. Päättelin hän on ehkä hieman isokokoisempi kuin keskiverto tytöt sillä aina kun hän vertaa itseään johonkin toiseen naiseen, hän kommentoi olevansa isokokoisempi. Hän on myös melkein yhtä pitkä kuin Will ja Jem, mikä kertoo jotain hänen pituudestaan. Googlasin 1800-luvun lopun naisten tyyliä ja päädyin tuollaiseen yhdistelmään. Kaulassa tietenkin enkelikaulakoru, joka todennäköisesti tulee olemaan merkittävä asia kolmannessa kirjassa, ainakin jos Naten viimeisiä sanoja on uskominen.

En taaskaan pysty kauheasti sanomaan kirjan kielestä, sillä päätavoitteeni oli vain ymmärtää se. Yksi asia kuitenkin pisti silmääni. Koska Cassandra Clare on amerikkalainen, en voinut olla miettimättä kuinka uskottavaa brittienglantia hän kirjoittaa. Tessan ajatukset olivat melko selkeitä, mutta välillä hahmot puhuivat todella kummallisesti ja monimutkaisesti. Olisikin mielenkiintoista kuulla jonku englantia paremmin taitavan mielipide englannin uskottavuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...