keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Varjojen kaupungit 1-3

Tästä tuli spoilaava kirjoitus. Suosittelen lukemaan jos olet itse lukenut tai et välitä spoilereista.



Ensimmäisestä kirjasta ei ole kuvaa koska olen palauttanut sen jo kirjastoon. Tässä kuitenkin kuva jos olet kiinnostunut.

Varjojen kaupungit (The Mortal Instruments) on Cassandra Claren kirjoittama kirjasarja, joka koostuu tavallaan kahdesta trilogiasta. Sain luettua ensimmäisen puoliskon, joten kirjoitan nyt siitä. Sarja kertoo Clary Fraysta, joka outojen sattumien kautta ajautuu mukaan varjonmetsästäjien menoihin vetäen samalla mukaansa parhaan kaverinsa Simonin. Matkan varrella paljastuu vaikka mitä eikä kenenkään elämä palaa tuosta seikkailusta enää ennalleen. Clare kertoo saaneensa idean sarjaan nähtyään tatuointiliikkeen joka näytti siltä että sinne olisi hyökännyt demoni. Yksi varjometsästäjien ominaisuuksista on tästä johtuen ihoon piirrettävät riimut jotka antavat heille ominaisuuksia demoneita vastaan taistellessa.

Nyt haluaisin varoittaa, että jos olet kirjasarjan suuri fani, tämä teksti ei ehkä sovi sinulle. Pidin kirjasarjaa viihdyttävänä, mutta viihdyttävyyden syy oli aivan jotain muuta kuin vaikka juonen nokkeluus. Olen lukenut paljon hyvä nuorille suunnattuja kirjoja (Nyt ei tietenkään tule mieleen mitään esimerkkejä... no, vaikka Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna tai John Greenin Looking for Alaska) joten tiedän, ettei hyviä nuortenkirjoja lukiessa tule sellainen olo että olisi liian vanha niitä lukemaan. Varjojen kaupungeissa kuitenkin tuli moneen otteeseen sellainen olo.

Haluaisin sanoa Varjojen kaupunkeja huumorisarjaksi. Uskon kuitenkin, ettei kirjailija niin tarkoittanut. Mielestäni sarja on kuitenkin todella hauska, sillä juonenkäänteet ja kuvailut olivat välillä sen verran huvittavia että nauroin ääneen.

Mielestäni sarjan suurin ongelma on kummallinen kerronta. Päähenkilö Clary on mielestäni hyvin epämääräinen hahmo. Vaikka hän on päähenkilö, hänen ajatuksistaan on vaikea saada selvää. Hän pikemminkin toimii ilman ajattelua, ja lukijalle jää epäselväksi hänen motiivinsa. Joko se oli kirjailijan temppu tai sitten vain huonoa kerrontaa. Kallistun hieman jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä olisi aika riskialtista valita päähenkilölle tuollainen ominaisuus kun sarjassa olisi niin paljon reagoitavaa.

Sarjan toinen ongelma on juuri tuo reagointi. Siinä tapahtuu monia vakavia asioita jotka vaikuttavat monien elämään, kuten perheenjäsenten kuolemia ja alamaailman asukeiksi kuten vampyyreiksi ja ihmissusiksi muuttumista. Kun eräs hahmo kuolee, sen olisi voinut kirjoittaa paljon tunteellisemmin, mutta jotenkin kohtaus onnistui olemaan täysin tunteeton ja asia tunnuttiin unohtavan sen jälkeen kokonaan.

Kaikesta vakavuudesta huolimatta sarja pysyy kevyenä. Kun Simon muuttuu vampyyriksi, lukija ei saa tietää mitään Simonin päänsisäisestä elämästä. Simonista vain tulee kuolematon teinipoika jonka ulkonäkö kohentuu huomattavasti. Missään vaiheessa ei syvennytä siihen, mitä mieltä Simon on siitä, että on nyt kuolematon ja hänen on joko kerrottava perheelleen vaikea asia tai lavastettava oma kuolemansa koska ei enää kasva fyysisesti. Plussaa tulee kuitenkin siitä, että Claryn isähahmo Luke antoi Simonille "kuinka kertoa vanhemmille olevansa homo" esitteen auttamaan vaikean asian kertomisessa. :D

Vaikka Simonin vamppyyrius kuvataankin meko twilightmaisesti romantisoituna, koituu siitä hänelle kuitenkin jotain ongelmia. Koko varjometsästäjien yhteiskunta on todella konservatiivinen ja sen tapa hoitaa asiat on ihan mätä. Edellisessä postauksessa kerroin kuinka Tessa tutustuu liberaaliin varjometsästäjien yhteisöön. No, se oli liberaalia 1800-luvulla. Varjometsästäjien maailma ei ole edennyt juuri ollenkaan Tessan ajoista. Ainoa muutos ehkä on se, ettei naisvarjometsästäjät ole enää harvinaisia. Kaikessa muussa ollaan kuitenkin ahdasmielisiä. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on tabu, mistä koituukin ongelmia Alec-paralle.

Varjojen kaupungeissa yhtenä teemana onkin rasismi. Varjometsästäjät eivät melkein voi sietää silmissään alamaailman asukkeja He ovat siis esimerkiksi vampyyrit, ihmissudet ja velhot. Varjometsästäjät kuitenkin tarvitsevat alamaailman asukkien apua ja ovat siksi luoneet rauhansopimuksen, jonka noudattaminen on kuitenkin vähän niin ja näin. He eivät myöskään tunnu arvostavan maallikkoja. Vaikuttaa että he kokevat olevansa jonkinlaista ylempää rotua (Hmm, valkoiset eurooppalaiset imperalismin aikaan, kuulostaako tutulta?) Sarjassa on käytetty paljon sivuja tälle teemalle, mistä tykkäsin todella paljon. Lisävivahdetta mukaan tuovat alamaailman hahmot joita on nostettu päähenkilöiksi: velho Magnus Bane, ihmissusi ja entinen varjometsästäjä Luke ja Simon joka on entinen maallikko.

Sarjan kolmantena ongelmaksi voisi nimetä kuvailun. Kuten The Infernal Devicessä, minulla on nytkin vaikea kuvitella joidenkin hahmojen ulkonäköjä, sillä niistä kerrottiin hyvin vähän. Mikä on tämä teineille suunnattujen kirjojen trendi jonka mukaan on sopivaa kertoa vain hahmojen hiusten ja silmien väri ja mainita kuinka hyvännäköisiä he ovat? Haluan rumia hahmoja! Myös paikkoja oli kuvailtu huonosto. Kirjailija varmaan oletti että lukija kuvittelee itse New Yorkin? Olenhan minä monta New Yorkiin sijoittuvaa elokuvaa nähnyt, mutta minulle ei sano mitään jos Clary kävelee kadulla x.

Toisaalta, sitten kun kuvailtiin, se saattoi olla jotain älytöntä. Tässä onkin sarjan yksi huumoripuoli: älyttömät kuvaukset. En tiedä oliko suomennos huono vai eivätkö minun ja Cassandra Claren käsitys esteettisyydestä vain kohtaa, sillä aina kun Clare kuvaili jotain mielestään kaunista, minä en voinut muuta kuin pyöritellä silmiäni. Minkä sille voi jos ensiksi sanotaan vaikka että joku hahmo oli todella seksikäs, mutta sitten hänen kerrotaan pukeutuneen aamutakkiin ja verkkopaitaan. Verkkopaitaan? Se vaatekappale on hyväksyttävää vain Uuno Turhapuron päällä. Tai kun hahmon sanotaan muistuttavan Sonic-siilen homoversiota. Jos minun olisi pelkkien vaatekuvausten perusteella pitänyt päätellä mihin aikaan kirjasarja sijoittuu, olisin veikannut 90-luvun loppua. Toisaalta, Clare on itse 39-vuotias, joten ehkä hänestä noin 8 vuoden heitto muodissa ei ole niin paha.

Neljäs ongelma onkin sitten se juoni. Mikä tässä edes oli se juoni? Varjometsästäjillä on synkkä lähihistoria, sillä noin 16 vuotta sitten toimi Piiri, jota johti Valentine joka halusi luoda paremman varjometsästäjärodun. Valentine kuitenkin kukistettiin ja hänen luultiin kuolleen, mutta ensimmäisessä kirjassa hän tekee paluun ja alkaa punoa ilkeitä juoniaan. Kolmessa kirjassa keskitytään Valentinen uudelleenkukistamiseen, mutta mielestäni paljon suurempi rooli on saippuasarjamaisella ihmissuhdedraamalla. Kuka onkin kenen lapsi ja kuka kenen veli ja kuka onkaan rakastunut kehenkin.

Silti minusta tuntui, että kaikki juoneen liittyvä oli tapahtumassa jossain muualla kuin siellä missä päähenkilömme oli. Clary useinmiten sai vain kuulla asioista jälkeenpäin tai nähdä tapahtuvat sivusta, kun taas minä olisin halunnut olla paikalla näkemässä kun se tapahtuu. Onneksi sarjan edetessä useammat hahmot ottivat kerronnan haltuunsa. Ensimmäinen kirja oli melkein kokonaan Claryn näkökulmasta, mutta toisessa kirjassa mukaan astuivat myös Simon ja Jace. Kolmannessa kirjassa kerrottiin jotain myös Alecin silmien kautta, mikä antaa minulle toivoa että Alec olisi isommassa roolissa.

Ja lempihahmoni? Simon ehdottomasti. Vaikka valitinkin Simonin liian rennosta suhtautumisesta kuolemattomaksi olennoksi muuttumisesta, hän silti onnistui säilyttämään asemansa lempihahmonani. Simon on nörtti. Hän pelaa Dungeons&Dragonsia ja Nintendo DS:ää, pukeutuu fanipaitoihin ja heittää hauskoja populaarikulttuuriin liittyviä kommentteja. Hän on juuri sellainen suloinen hahmo josta minä tykkään.

Toinen lempihahmoni on edelleen Magnus. Hän on edelleen random, mutta vihdoin sain selville miksi hän on niin random. Hän ei pahemmin välittäisi varjometsästäjien elämästä, mutta tuntuu olevan heikkona kauniisiin poikiin. The Infernal Devicessä hän auttoi Instituuttia koska tuntui olevan mieltynyt Williin, kun taas Varjojen kaupungeissa hän autaa muita miellyttääkseen Alecia. Vaikka Magnus säilyttääkin sijani lempihahmona, en silti suostu kuvittelemaan häntä sateenkaarenvärisissä nahkahousuissa ja glitteröidyssä piikkikampauksessa. (Vinkki: älkää tehkö DeviantARTiin hakua Malec (Magnus+Alec) ellette halua nähdä yaoi-henkistä fan artia.)

Pidän edelleen enemmän The Infernal Devicestä. Pystyn ottamaan sen hieman vakavammin. Toisaalta, tietynlainen älyttömyyden mukana tuleva huumori jää siitä kokonaan pois. Tai ehkä se johtuu vain kielestä. Englanniksi lukiessa on helpompi ignoorata juttuja.

En tiedä kenelle suosittelisin tätä sarjaa. Sanoisin, että tämä on hyvä portti fantasiakirjallisuuteen. Sarjassa on fantasiaelementtejä mutta se ei ole liian mielikuvituksellinen. Jos olet vielä teini-ikäinen, saatat tykätä sarjasta todella paljon, mutta toivon että tämän sarjan jälkeen tutustuisit muihinkin sarjoihin ja siirtyisit pikkuhiljaa vähän vakavamminotettavien kirjojen puoleen. En sano että kaikki teineille suunnatut kirjat ovat huonoja, sanon vain että haluaisin lukea kirjoja jotka ovat suunnattu teineillä mutta jotka eivät aliarvioi teinityttöjen älykkyyttä.

Tagaan tämän postauksen uudelle tagilleni "teinifantasia: guilty pleasure", sillä sitä se minulle on. Tiedostan että se on monesti aika keskinkertaista, mutta en silti voi lopettaa sen lukemista. Jotain hauskaa siinä on pakko olla.

Monesti on myös helpompaa kirjoittaa asioista joissa on vikoja. Tämän vuoksi en ole kirjoittanut mitään Georhe R. R. Martinin Tulen ja jään laulusta. Pitäisikö? Olisiko kukaan kiinnostunut kuulemaan mielipiteeni siitä? Sain muuten tänään melkein nolouden asteelle kohoavan fanikohtauksen kun huomasin, että uusimman osan, A Dance With Dragonsin, suomennoksen ilmestymisajankohdasta oli vihdoin tullut tietoa. Aion tosin ostaa ja lukea sen englanniksi jos suomennos ei ole vielä ilmestynyt silloin kun pääsen sinne asti.

2 kommenttia:

  1. Onks jace ja clary lopuks yhessä? Mä luen noita kirjoja tällä hetkellä ja oon ettiny tosi monesta paikasta mutta missään ei lue ni voisitko kertoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, että jostain shadowhunter-wikistä löytää helposti... Joo, on ne yhdessä ainakin siihen asti mitä olen lukenut. Viimeistä osaahan ei ole vielä ilmestynyt.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...