keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Glee - Syystauon ajatuksia

Näköjään aina kun alan kirjoittaan jotain blogiin, siitä tulee superpitkä megapostaus. No, nauttikaa. Tai kärsikää. Jälleen kerran spoilervaara.


Amerikkalaisten TV-sarjojen kirous on se, että ne ovat enemmän tauolla kun TV:ssä. Glee jäi viime torstaina viiden viikon syystauolle ja siksi ajattelin että tähän väliin olisi hyvä tehdä pieni väliaikakatsaus. Lainatakseni elokuussa kirjoittamaani juttua syksyn TV-sarjoista: "Aion olla rento sarjan suhteen ja katsoa jaksoja sen enempää nipottamatta."

Ja niin teinkin. Koska en rakentanut mitään odotuksia jaksoja kohtaan, sarja tuntui yhtäkkiä paljon paremmalta. Vai onko käsikirjoitus oikeasti hieman parantunut? Vaikea sanoa. Neljännen kauden aloitus on kuitenkin ollut hyvin lupaava. Mistä siis pidin? Ja mistä en? Mitkä laulut jäivät mieleen?

Ensimmäinen jakso The New Rachel on tapansa mukaan lukukauden aloitus. Tänä vuonna Glee club on todella suosittu edellisvuoden valtakunnallisen mestaruuden voitton seurauksena. Ensimmäisessä jaksossa keskitytään uusiin hahmoihin jotka liittyvät clubiin ja Racheliin joka tasapainoittelee uudessa koulussa NYADA:ssa. New Directions yrittää samaan aikaan päättää kuka heistä täyttää Rachelin jättämän aukon.

Melkein aina uuden kauden aloitusjakso on hyvä, oli kyseessä mikä tahansa sarja. Tässä jaksossa käsiteltiin sitä, kuinka Glee clubilaisilla on vähän noussut päähän heidän äkillinen suosionsa koulussa. He saavat kuitenkin kylmän palautuksen todellisuuteen uusien hahmojen kautta.

Muutama sana uusista hahmoista. Marley Rose on sophomore joka on vaihtanut koulua McKinleyyn koska edellisessä koulussa hommat eivät sujuneet. Hänen äitinsä on koulun ruokalassa työskentelevä keittäjä josta suositut oppilaat keksivät kokoajan jotain ikävää sanottavaa. Marley vaikuttaa mukavan suloiselta, mutta samalla hän on ehkä hieman vaisu ja tylsä hahmo. Hän on kumman pakkomielteinen vaatteidensa merkistä ja muista seikoista jotka saisivat hänet vaikuttamaan kiinnostavammalta. Toisaalta, hän on vasta suunnilleen 16-vuotias, ja tuon ikäisille tytöille tuollaiset jutut voivat olla hyvinkin tärkeitä. Ensimmäisessä jaksossa nostetaan esille merkkivaatteiden tärkeys, mikä tuntuu minulle todella kaukaiselta ongelmalta. Mutta asiat voivat olla hyvin toisenlaiset Amerikassa.

McKinleyn käytävillä astelevat nyt myös Kitty ja Jake. Kitty on ilkeä cheerleader joka muistuttaa hyvin paljon Quinnia, joten en olisi kiinnostunut uudesta Quinnista. Jake taas on herkkä runoilijapoika joka on kuitenkin leimaantunut pahikseksi. Ehkä hänen asenteensa koulutuslaitosta kohtaan tekee hänestä pahiksen. Jakson aikana paljastuu, että Jake on Noah Puckermanin velipuoli.

New Yorkissa taas tapaamme kaksi uutta hahmoa, joista toinen on Rachelin tanssiopettaja Cassandra July, joka ottaa Rachelin silmätikukseen. Toinen hahmo on Brody Weston, vanhempi NYADA:n opiskelija joka alleviivaa Rachelille olevansa hetero. Fincheliin lopen kyllästyneenä minua ei ollenkaan haittaisi jos Brodylle ja Rachelille tulisi juttua. Näiden neljän jakson perusteella Brody on niin sanotusti hyvä jätkä kaikin puolin miten hyvä jätkä vain voi olla. Aluksi pelkäsin, että Brody paljastuu jossain vaiheessa kusipääksi, mutta ainakaan neljässä jaksossa sitä ei ole vielä tapahtunut.

Ensimmäinen jakso yllätti hyvillä lauluvalinnoillaan. Tietenkin heidän piti laulaa Call Me Maybe, joka ei edes ollut niin paha kuin pelkäsin. Viimeisenä lauluja laulettiin Adelen Chacing Pavements, joka oli hieno coveri mutta ehkä turhan masentava päätöskappale näin alkukaudesta. Ehdottomasti lempikappaleeni oli kuitenkin Blainen laulama It's Time. Saatan ehkä olla hieman puolueellinen sillä Kurt ja Blaine ovat lempihahmojani ja Klaine on paras juttu Gleessä ikinä, mutta puolueettomasta näkökulmasta puhuen minun on pakko myöntää että Blaine vain aina saa ne parhaimmat laulut laulettavaksi. Minkäs sille voi. ;)



Toisaalta, New York State of Mind on myös erittäin kiva kappale.



Toinen jakso, Britney 2.0, on ehkä vähiten suosikkini tästä kaudesta. En voi sanoa että se olisi inhokkini, koska se ei ollut huono, pidän siitä vain vähiten. En ole koskaan ollut suuri Britney-fani ja mietinkin miksi ihmeessä he tekevät toisen Britney-jakson. Mikään lauluista ei ollut mitenkään loistava, mutta jakso on mielestäni aika hauska ja minun piti pysäyttää se moneen kertaa pitääksi naurutauon. Marleysta, Jakesta ja Kittystä on pelottavasti tulossa Finn/Rachel/Quinnin kaltainen kolmiodraama, mikä ei jaksaisi kiinnostaa minua ollenkaan.

Uudet hahmot tuotiin todella hyvin mukaan ensimmäisessä jaksossa, mutta toinen jakso jo osoitti että kyllä minua edelleen kiinnostaa enemmän vanhat hahmot. Ymmärrän kuitenkin tämän uusien hahmojen mukaan tuomisen. High Schooliin sijoittuvaan sarjaan pitää jatkuvasti tuoda uusia hahmoja koska kauden lopussa osa hahmoista kuitenkin valmistuu. Vaikka Glee yrittää parhaansa pitääkseen valmistuneet hahmot mukana, tämä on toteutunut parhaiten ainoastaan Kurtin ja Rachelin kohdalla. Osa hahmoista ovat päässet vain vilahtamaan jaksoissa, kuten Puck, Santana ja Finn, mutta osaa ei ole näkynyt ollenkaan.

Kolmannessa jaksossa, The Make Overissa, saadaan tietää lisää mitä Kurtille kuuluu. Koska Kurt ei päässyt NYADA:an, hän on jäänyt viettämään jonkinlaista välivuotta Limaan, mutta ensimmäisessä jaksossa sekä Blaine että Kurtin isä lähettävät Kurtin New Yorkiin etsimään unelmaansa. Kolmannessa jaksossa Kurt on sitten päättänyt, että hakee työharjoitteluun Vogue.comiin. (Haluaako joku fiksumpi valaista minua, ovatko Vogue ja Vogue.com kaksi eri asiaa?) Päätoimittaja Isabella Wright on heti kiinnostunut palkkaamaan Kurtin.

Mielestäni Kurt pääsi työharjoitteluun aivan liian nopeasti ja päätoimittaja on liian tuttavallinen Kurtin kanssa liian nopeasti, mutta toisaalta, kaiken sen kolmoskauden alamäen jälkeen on mukana nähdä että Kurtilla pyyhkii kerrankin hyvin. Vaikka Vogue.comin osuus kolmannessa jaksossa oli hieman liian sokerinen, se oli kuitenkin ihan mukavaa katseltavaa joten pystyn ignooramaan sen epärealistisuuden. Ainoa mikä minua ehkä oikeasti häiritsee on se, että Isabellaa näyttelevä Sarah Jessica Parker on selvästi yhden roolin näyttelijä, joten minusta tuntui kokoajan että olisin katsonut kummallista Sex and The City/Glee cross overia jossa Carrie Bradshawista on tullut Vogue.comin päätoimittaja.

The Make Overissa näemme hieman lisää Rachelia ja Brodya. Brody on osoittanut olevansa jo niin hyvä tyyppi, että aikoo kunnioittaa Rachelia eikä yritä mitään niin kauan kun Rachel on vielä epävarma suhteestaan Finn'iin. Finn ja Rachel selkeästi erosivat kolmannen kauden lopussa, mutta jotenkin kummasti heidän suhteensa tuntuu olevan epävarma näin neljännen kauden alussa. Jännää. Muistavatkohan käsikirjoittajat mitä kirjoittivat? No, vaikka Finchelistä ei ole tietoa, niin sanottu Brochel jatkaa kehittymistään. The Make Overissa Rachel huomaa että muut oppilaas dissaavat häntä hänen vaatteidensa takia, joten hän päättää laittaa tyylinsä uusiksi. Brody ja Kurt auttavat, minä seurauksena Rachel hylkää tyylinsä joka on yhdistelmä musikaali-Mariaa ja katolilaista koulutyttöä. Sen sijaan hän alkaa näyttää paljon enemmän... Lea Micheleltä. Brody on erittäin vaikuttunut tästä uudesta Rachelista, ja he päätyvät laulamaan yhdessä dueton joka on ehkä ensimmäinen Rachel/kuka-tahansa-muu-kuin-Kurt duetto joka nosti hymyn huulille.



Samaan aikaan McKinley highissa on meneillään senioreiden presidentinvaalit. Blaine-parka, joka yrittää täyttää päivänsä useilla erilaisilla aktiviteeteilla Kurtin ollessa New Yorkissa päättää pyrkiä presidentiksi. Hän käy hyvin kummallisen kamppailun ainoan vastustajansa Brittanyn kanssa ja lopulta voittaa vaalit. Vaalien voitto ei kuitenkaan tunnu tuovan iloa Blainelle, joka vihdoin myöntää että vaihtoi koulua pelkästään Kurtin takia ja on nyt yksinäinen Kurtin valmistuttua. Olin tässä vaiheessa jo spoilaantunut neljännestä jaksosta, joten pystyin hyvin selvästi näkemään miten tässä jaksossa pohjustettiin tulevaan. Blaine yrittää soitta Kurtille, mutta Kurt on liian kiireinen nauttiessaan glamour-elämää Vogue.comin parissa ehtiäkseen vastata puheluihin.

Kolmas jakso päättyy cliffhangeriin, jossa Finn yllättää Rachelin eräänlaisilta treffeiltä Brodyn kanssa. Iiks.

Melkein heti sen jälkeen kun Ryan Murphy teki twitter-tunnuksen, hän kertoi faneille että neljännen jakson nimi on The Break Up. Siinä vaiheessa tietenkin jokainen joka tykkäsi yhdestäkään sillä hetkellä yhdessä olevasta pariskunnasta alkoi panikoida. Entä jos se onkin heidän lempipari joka eroaa? Loppujen lopuksi jaksossa nähdään neljä pariskuntaa ongelmiensa parissa.

Finn ja Rachel eivät tiedä mitä oikein tekevät, ovatko he yhdessä vai eivät, ja miten Brody liittyy asiaan. Kurt ja Blaine kärsivät kaukosuhteesta sillä Blaine kokee olonsa yksinäiseksi ja tekee peruuttamattomia tekoja. Santana ja Brittany potevat myöskin kaukosuhteen tuskaa, tosin mitään peruuttamatonta ei ole kuitenkaan ehtinyt tapahtua. Will ja Emma taas ajautuvat erimielisyyksiin, sillä Will on saanut jotain töitä jostain joka ei jaksanut minua kiinnostaa ja hän vain olettaa että Emma lopettaa oman työnsä ja lähtee hänen peräänsä.

Vaikka jakso olikin aika angstinen, minun on pakko myöntää että se oli hyvä jakso. Ehkä paras tältä kaudelta. Gleellä on usein vaikeuksia tasapainoitella hyvien ja huonojen jaksojen välillä, mutta aika ajoin se onnistuu tekemään loistavan jakson. Tätä jaksoa kutsuisin yhdeksi niistä loistavista jaksoista.

Todennäköisesti suurin syy miksi käsikirjoittajat laittoivat hahmoja eroamaan, on se että hahmot sijaitsevat nyt eri kaupungeissa ja olisi vaikeaa laittaa heitä kokoajan hyppäämään toistensa luona tai skype-keskustelemaan. Tykkäsin kuitenkin siitä, miten jokaisen pariskunnan ongelmaa oli pohjustettu jo aiemmissa jaksoissa.


Jakso alkaa siitä, kuinka sekä Finn että Blaine ovat hyvin surkeita sillä heidän parisuhteensa eivät voi hyvin. Rachel on todennäköisesti pettänyt Finn'iä ja Finn kokee olevansa riittämätön niin täydelliseksi muuttuneelle tyttöystävälleen. Blaine taas kokee, ettei Kurt ole paikalla kun häntä tarvittaisiin ja ajautuu pettämään Kurtia mysteerisen Eli.C:n kanssa.

Katsoja ei tietenkään vielä tiedä kunnolla mitä on tapahtunut, mutta kun Blaine saapuu yllätysvierailulle New Yorkiin, on selvästi nähtävissä että kaikki ei ole kohdallaan. Blaine päätyy laulamaan Kurtille akustisen version Teenage Dreamista, jonka tunnelataus saa Kurtin hämilleen ja hänkin vihdoin huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Myöhemmin Kurt, Blaine, Finn ja Rachel ovat ulkona kävelemässä ja he kaikki keskustelevat missä nyt oikein mennään. Blaine myöntää pettääneensä Kurtia, mikä taitaa olla Kurtin mielestä kamalinta mitä Blaine voisi ikinä tehdä, ottaen huomioon että edellisenä keväänä Kurt melkein petti Blainea ja Blaine loukkaantui siitä todella pahasti.

Vaikka neljää paria uhattiin erolla, lopulta Finchel ja Brittana ovat ainoat jotka (toivon mukaan) lopullisesti eroavat. Jakson toiseksiviimeisessä kohtauksessa Rachel vihdoin päättää, ettei jaksa Finn'in kummallista käytöstä ja haluaa tehdä jutulle lopun. Vaikka olet varmaan huomannut etten ole Finchelin fani, pidin kohtauksesta sillä sekä Lea Michele että Cory Monteith näyttelivät sen hyvin uskottavasti. Jälleen kerran, kun Glee onnistuu jossain, se onnistuu siinä hyvin. Finchelin eroaminen pisti loppujen lopuksi syvemmältä kuin olisin koskaan arvannut, sillä pystyn samaistumaan todella hyvin sekä Racheliin että Finn'iin. Osasyy siihen, miksi en tykkä Finn'stä enkä Rachelista johtuu siitä, että näen molemmissa hahmoissani liikaa niitä puolia itsestäni joista en ole ylpeä enkä haluaisi että niitä piirteitä heiteltäisiin naamalleni koko ajan. Pystyn erittäin hyvin samaistumaan Finn'n elämäntilanteeseen ja pystyn erittäin hyvin ymmärtämään miksi Rachelin on niin vaikea hyväksyä, ettei juttu Finn'n kanssa toimi.

Jakso päättyy Coldplayn The Scientist -kappaleeseen, joka on mielestäni tähänastisen kauden hienon musikaalinumero. Bring me all the angst. Glee-nimiseksi sarjaksi tällä kaudella on ollut hyvin paljon angstia.



Tietenkin tämän jakson jälkeen Klaine-fanit sekosivat. Jakso jättää Kurtin ja Blainen kohtalon avoimeksi niin että on oikein tuskaisaa odotella seuraavaa jaksoa viisi viikkoa. Lupasin itselleni, etten odota uusia Glee-jaksoja, mutta nyt alan jo pakosta odottamaan. En ole huolissani Klainesta, olen melko varma että he pystyvät sopimaan. Sen sijaan että pohtisin sopivatko he, pohdin että missä jaksossa he vihdoin sopivat. Olen jopa kuullut teorioita, ettei Blaine oikeasti edes pettänyt siinä mielessä miten useimmat mieltävät pettämisen. Ehkä hän vain meni tämän mysteerisen Eli.C:n luokse pettämisaikeissa mutta tuli sitten toisiin aatoksiin.

Koska en ole niinkään huolissani Klainesta, olen huolissani Blainesta. Blainella ei ole kaikki kunnossa. Jo hahmon alkuvaihessa tuli selväksi, ettei hänellä ole ruusuinen menneisyys, ja pikkuhiljaa siitä on paljastunut aina vain lisää. En tiedä kuinka paljon käsikirjoittajat suunnittelevat hahmojen menneisyyttä etukäteen ja kuinka paljon he suunnittelevat tulevaisuutta (Gleen kohdalla on pakko sanoa että epäilen että he suunnittelevat ollenkaan) mutta Blainea on kokoajan viety yhä enemmän ja enemmän tähän suuntaan. Luin jonkun teorian siitä, kuinka Blaine saattaa olla masentunut. Ei pidä rakentaa taas liian suuria odotuksia tätä sarjaa kohtaan, mutta toivon että Glee onnistuisi jatkamaan tätä tarinaa jotenkuten onnistuneesti.

Huh huh. Mulla on ihan liikaa vapaa-aikaan... Lyhyenä yhteenvetona, Gleen neljäs kausi on onnistunut yllättämään minut tähän mennessä, ehkä sarjan tekijät alkavat oppia vihdoin. Rachel on muuttunut huomattavasti kiinnostavammaksi hahmoksi nyt kun hän asuu New Yorkissa, ja koko sarja tuntuu aikuistuneen nyt kun osa hahmoista on pois high schoolista. Musiikki on ollut erittäin loistavaa.

Lopputulos: Glee säilyy edelleen guilty pleasurenani. En vain voi sille mitään. Koko sarja inspiroi minua niin monella tavalla. Aivan kuin olisin puolitoista vuotta sitten hypännyt syvään kaivoon josta en vain ikinä onnistu pääsemään pois.

1 kommentti:

  1. Ah syvälläistä! Toi kaivo juttu siis! Mutta mietin että MIHIN RACHALIN VINTAGE MEKOT ON KADONNU?!? :C Ne oli hienoja! Ja ugh mua inhottaa nii sycästi Finchel ja oon vakuuttunu että Chris Colfer on koko sarjan paras näytteliä(ei millään pahalla muille näyyelijöille mutta mun mielipide!) Ite en nii hirveesti tykänny Chasing Pavementista koska se oli niin samanlainen entä Adelen, joskaan ei läheskään yhtä hyvä. Se vaan oli ihan VÄÄRÄN kuulonen kokoajan. Lol ehkä munki pitäis kirjotella blogimerkintä gleestä ajan kuluksi mutta en jaksais välttämättä kattua noita jaksoja uudestaa. :'''D Fail.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...