keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Käsilaukkutiedettä ja The Casual Vacancy

Kävin tänään kaupungilla, ja matkalla autolle aloin joistain syystä miettiä, mitä käsilaukkuni kertoisi minusta. Sanotaan, että käsilaukun sisältö kertoo paljon naisesta, joten katsotaanpas minkälainen nainen minä sitten olen.

  1. Laukkuni on ulkonäöltään hyvin neutraali ja mustaa nahkaa.
  2. Jos laukkuun kurkistaisi, siellä olisi sillä hetkellä ollut GRRM:in Miekkamyrsky osa 2, jonka lukemisen aloitin eilen. Jos kirja jota olen parhaillaan lukemassa on suhteellisen kevyt painos tai se sattuu mahtumaan muuten laukkuun ongelmitta, kuljetan sitä melkein kaikkialla pukana tylsien hetkien varalta.
  3. Toisena laukkuun kurkistaja saattaisi kiinnittää huomiota varsin epätavallisiin tavaroihin: ultramariinin siniseen akrylliväripötköön ja palettiveitseen. Olin alunperin lähtenyt kaupungille ostamaan juuri noita tuotteita, sillä jostain syystä ostin maalaustuntejani varten väärän värisen sinisen ja hukkasin palettiveitseni.
  4. Pohjalla ajelehtii yksinäinen suklaanruskea kynsilakka jonka ostin tänään. Voisin kutsua sitä myös hipsterinruskeaksi sävyksi.
  5. Jos lompakkooni kurkistaisi, huomio kiinnittyisi Helene Schjerfbeckin Toipilas-tarraan, jonka lätkäisin lompakon sisäpuolelle sen jälkeen kun olin maksanut sisäänpääsymaksun taiteilijan näyttelystä.
  6. Laukussani on myös avainnippu jonka avaimenperinä toimivat muun muassa luihuisen tupamerkki, lego-ukko, vanha tietokoneen näppäin ja leikkiase.
  7. Laukusta löytyy myös korvatulpat jotka hankin Lagy Gagan keikkaa varten. 
Jos en tuntisi itseäni ollenkaan, sanoisin että olen fantasiaa lukeva taiteilijasielu joka ei kuitenkaan ole suurin aktivisti sillä käytän kosmetiikkaa. Onko tämä totta? Ehkä vähän, mutta en kyllä oikeasti ole kauhean taiteellinen. Tykkään vain piirrellä kivoja kuvia. Ilmottauduin tänä syksynä maalauskurssille jotta oppisin vähän enemmän myös maalaamaan.

Toinen asia josta aion vielä puhua on J. K. Rowlingin uusi kirja The Casual Vacancy, jonka minäkin vihdoin sain haltuuni.


Tilasin omani CDON.comista mistä sain sen noin kympin halvemmalla kuin mitä Akateemisessa näytettiin myyvän. Oman kappaleeni edullisuus tosin johtui osin alennuskoodista jonka sain kun valitin edellisen tilaukseni toimituksen hitaudesta.

Nyt on aika hieman kirjanörtteillä. En tiedä käyttääkö kukaan muu tuota termiä, mutta itse aina tarkoitan kirjanörtteilyllä kaikkea mistä kirjallisuutta harrastava saa erityisiä kiksejä. 

The Casual Vacancy on aika iso kirja (halkaisija 29cm), mutta se on silti melko kevyt, mikä on hyvä ominaisuus. Kirjassa on irtokannet, joiden suuri fani en ole oikein koskaan ollut, mutta pystyn elämään niiden kanssa. Irtokansien materiaali on todella mukavan pehmeän ja hieman mattaisen tuntoista, mutta sormenjäljet näkyvät siinä helposti. Irtokannen alla on neutraali musta kansi mutta kirjan selässä oleva nimi on tyylitelty samalla tavalla kuin kannen nimi. Värit ovat ehkä hieman liian kirkkaat, mutta en tiedä, ehkä se kuvastaa jotenkin kirjan sisältöä. Itseäni ainakin kiinnostaa tuo rasti ja miten se liittyy sisältöön. Muuten kansi on kyllä aika tylsä, vaikka fontti tuokin mieleen vanhat kirjat. Takana olevasta kuvasta joku on sanonut että se muistuttaa vähän Tylypahkaa. Itse tietenkin unohdin ottaa siitä kuvan, mutta tästä linkistä pääset katsomaan senkin. Kirja kuitenkin sijoittuu perinteiseen englantilaiseen kylään, joissa varmaan kaikissa on jonkinlainen kirkko, joten todennäköisesti takakansi vain kuvastaa kylän profiilia.

Fontti on juuri sopivan kokoista kirjan sivuihin verrattuna. Tykkään marginaalien koosta ja fonttivalinnasta. Huomasin myös, että kirjassa on useita osia, tai ainakin vähintään kaksi, ja että uudet luvut eivät ala uudelta sivulta. Koska en ole kustannuksen ammattilainen (vielä) en tiedä tarkkaa syytä miksi näin tehdään. Useinmiten tähän ratkaisuun törmää vanhoissa kirjoissa. Ehkä tässä kirjassa on päädytty tähän ratkaisuun jotta kirjasta ei tulisi sivumäärällisesti liian paksua, sillä 503 sivun mittainen kirja on jo hyvän mittainen. En tiedä kuinka monta sivua tuolla lukuratkaisulla säästettiin. 20? 30? Ehkä juuri sen ratkaisevan määrän verran. Tai ehkä vanhaa maailmaa kuvastava kannen fontti on tuotu myös taittoon mukaan. 

Kaiken kaikkiaan kirjan ulkoasu saa ihan hyvän arvosanan. Kirjasta huomaa heti että se on aikuisemmille suunnattu. Mutta onko siinä yritetty korostaa aikuisuutta hieman liikaakin, jotta Rowling saisi jonkinlaisen pesäeron lastenkirjoista? Hän kyllä sanoi jossain haastattelussa että aikoo seuraavaksi kirjoittaa taas lapsille. Myös hänen lupailemansa poliittinen romaani lapsille on edelleen työn alla, mutta julkaisun ajankohdasta hän ei anna mitään lupauksia.

Hauska fakta: kirjan on kustantanut Little, Brown, sama kustantamo joka kustansi Chris Colferin The Land of Storiesin.

Etulehdillä oleva kirjaluettelo kyllä nosti hymyn huulille.

Minun tämänhetkinen ongelmani on se, että aloitin eilen lukemaan Miekkamyrskyn toista osaa. Olin ajoittanut lukemiseni siinä luulossa, että The Casual Vacancy olisi minun hallussani jo maanantaina, mutta koska posti hituroi jälleen kerran, sain paketin vasta tiistaina ja sen seurauksena minun piti alkaa lukea jotain muuta iltalukemisena. Onneksi Miekkamyrsky on ainakin ollut tähän mennessä hyvin tapahtuarikas, joten tuon lukemisessä ei kovin montaa päivää kuluisi. 

Pakko laittaa pieni purkautuminen Miekkamyrskystä vielä tähän. Se löytyy maalaamalla.

En halua usko että Robb on kuollut! Ihan kauhea juonenkäänne! Se oli kyllä hienosti kirjoitettu, mutta en vain halua että Robb olisi kuollut! Robbin kuoleman kyllä sulattaisin paremmin, mutta vielä Catelyn! Ei! En hyväksy uskomaan Catelynia. Koko sarjan ajan mulla on ollut ongelma Catelynin kanssa ja kun vihdoin sen luvut alkoivat sujua, se meni ja kuoli! Yritän olla selaamatta eteenpäin, sillä jos näen että Catelynin luku on tulossa, silloin hän ei voi olla kuollut... GRRM teki kyllä saman tempun Branin ja Rickonin kanssa, antoi luulla että he ovat kuolleita. Miksi tässä vaan kuolee kokoajan hahmoja nyyh. Mua myös turhautti että ensiksi Jon, Bran ja Rickon olivat tosi lähellä toisiaan, mutta eivät kohdanneet, ja nyt Arya, Catelyn ja Robb olivat tosi lähellä toisiaan eivätkä kohdanneet. Alan menettää toivoni tän sarjan kanssa, eikö mikään voi koskaan mennä hyvin. Ainoa hyvä juttu oli se että Edmuren tuleva vaimo oli nätti, mutta ei sekään hääjuhla hyvin päättynyt.
Musta olisi kiinnostavaa jos Tyrion laittaisi avioliittonsa Sansan kanssa täytäntöön, vaikka Sansalle se ei olisikaan mukavaa. Tilanne on kuitenkin kiinnostava, lisää Tyrionin lukuja ja pian. Haluaisin myös että Jeyne olisi kuin olisi raskaana, Jon saisi tietää Talvivaaran perimisestään ja että Danylle tapahtuisi edes jotain jännää. Alkaa kyllästyttään se jo liian pitkään jatkunut armeijan lukumäärän kasvattaminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...