perjantai 26. lokakuuta 2012

Langenneiden enkelten kaupunki

Se on tällä taas! Teinifantasia! Varjojen kaupunkien piti päättyä kolmanteen osaan, mutta kirjailija Cassandra Clare ilmoitti kirjoittavansa vielä kolme uutta kirjaa.

Langenneiden enkelten kaupunki on näistä kolmesta ensimmäinen osa ja aloittaa tavallaan oman trilogian samoilla vanhoilla hahmoilla. Kirjasarjoissa on aina se hyvä puoli, että vaikka juoni ei olisikaan kauhean erikoinen, joidenkin hahmojen pariin on aina mukava palata. Varjojen kaupungeissa juoni ei ole koskaan ollut mitenkään etusijalla, joten en edes odota mahdottomuuksia. Haluan kuitenkin tietää miten Simonin käy.

Kirjan alussa Simonin vampyyrius alkaa oikeasti aiheuttaa ongelmia hänen perheensä sisällä ja alkaa olla aika tehdä päätös kuinka kauan hän haluaa jatkaa normaalin ihmisen elämän esittämistä. Elämää vaikeuttavat myös salamurhaajat jotka tuntuvat olevan liian kiinnostuneita Simonista. Samaan aikaan Clary on vihdoin aloittanut varjometsästäjäkoulutuksensa ja rakkaus Jacen kanssa tuntuu kukoistavan siihen saakka kunnes Jace alkaa nähdä kummallisia painajaisia.

CassJayTuck sanoi yhdessä videossaan, että Cassandra Claren juonenrakennus rikkoo kaikki ne juoni- ja jännityskaaviot joita yläasteella on opetettu. Kun normaali juonikaavio näyttää suunnilleen tällaiselta


Cassandra Claren kirjojen juoni näyttää tältä


Tarina paukuttaa eteenpäin pysähtymättömä tapahtuman vyörynä, jossa ei saa hetkeäkään aikaa hengähtää, vaan jossa joka luvussa tuntuu vähintään yksi hahmoista olevan hengervaarassa. Ennen kuin huomaakaan, on lukenut 3/4 kirjasta melkein yhdeltä istumalta ja tajuaa että loppujännityskohtaus on täydessä vaiuhdissa, eikä edes huomannut milloin se on alkanut, koska tuntuu että koko kirja on ollut pelkkää loppujännistystä. Välillä seassa on jotain ihmissuhdejuttuja, mutta nekin ovat hyvin monimutkaisia.

Koska lempihahmoni on Simon, olen erittäin tyytyväinen Langenneiden enkelten kaupunkiin. Vaikka Clary väittääkin olevan sarjan päähenkilö, tässä kirjassa Simonilla on vähintään yhtä paljon, ellei jopa enemmän, sivutilaa. Kirja alkaa Simonilla ja melkein koko alkupuolisko keskittyy Simonin ongelmiin vampyyrina (Vihdoin! Olen odottanut kaksi kirjaa että Cassandra Clare muistaisi että vampyyrius ei ole keijukaiselämää.) kun taas Claryn suurimman huolenaiheet johtuvat Jacesta joka on alkaunut käyttätyä etäisesti. Kirjan lopunkin juonenkäänteet liittyvät hyvin vahvasti Simoniin. Ei siitä sen enempää. ;)

Tämä kirja onnistui yllättämään minut positiivisesti ainakin kahdessa asiassa. Toinen koskee muutamaan sivuhahmoa, jotka aiemmissa kirjoissa vaikuttivat melko turhilta mutta jotka saivat paljon lisää hahmokehityssä tässä neljännessä osassa. Sarjaan tuli kokonaan uusi hahmo, Kyle, josta paljastui muutama mielenkiintoinen asia ja jäin hetkeksi miettimään, oliko Clare päättänyt nämä asiat jo Tuhkakaupunkia kirjoittaessaan. Toinen positiiven yllätys oli kirjan pahis. Clare oli nostanut pahikseksi aika mielenkiintoinen raamatullisen henkilön. Olisin kuitenkin toivonut että hän olisi selittänyt hieman tarkemmin henkilöä sillä varauksella, että kirjaa todennäköisesti lukee myös ihmisiä jotka eivät ole raamatullisten henkilöiden kanssa niin tuttuja.

Kaiken kaikkiaan, kirja oli oikein luettava, mutta ei edelleen mikään mestariteos. Kuinka nautinkaan joskus hieman hupsusta teinikirjallisuudesta jossa ei edes tarvitse odottaa suuria elämäämullistavia filosofisia oivalluksia.

Siinä missä kirja jatkaa samaa tapaa kiitää juonessa hirveää vauhtia eteenpäin, kirja pysyy myös hyvin uskollisena monille claremaisille piirteille. Vakaviin asioihin suhtaudutaan liian kevyesti. Sukulaiskiemurat ovat edelleen suuressa roolissa. Jace angstaa menneisyydestään ja on kokoajan sitä mieltä, ettei ole tarpeeksi hyvä Clarylle. Kaikilla on karseat vaatteet. Sain jälleen kerran muutaman kerran huokaista ääneen kun luin vaatekuvailuja. Muutama Claryn asuvalinta sai minut melkein pahoinvoivaksi. Isabelle pukeutuneena hopeiseen metallirenkaista tehtyyn mekkoon joka hohtaa kuin majakka...? Clary punahiuksinen pukeutuneena vaaleanpunaiseen mekkoon, jossa on vihreitä rusettinappeja kahdessa rivissä. Toisaalta, tässä kirjassa Magnus Bane pukeutunui hyvin neutraalisti. Ei enää sateenkaaren värisiä nahkahousuja, verkkopaitaa ja piikkutukkaa jossa on glitteriä.

Magnuksesta puheen ollen, vaikka olen hyvin tyytyväinen Simonin osuuteen kirjassa, Magnus jäi todella vähäiseksi. Noin puolet kirjasta Magnus ja Alec ovat lomalla Euroopassa jostain syystä, mitä ei muistaakseni koskaan mainittu. Kun he vihdoin saapuivat takaisin New Yorkiin, tapahtumat alkoivat käydä niin jänniksi, ettei Magnukselle jäänyt juurikaan aikaa. Magnus ehti vähän taistella ja haastatella ja käydä muutaman keskustelun Alecin kanssa.

Ja Alecista ja Magnuksesta puheen ollen, olen hyvin pettynyt että he olivat romanttisella lomamatkalla Euroopassa mutta siitä ei kerrottu juuri mitään lukijalle. Alecilla ja Magnuksella olisi niin paljon mahdollisuuksia olla hieno juttu, mutta jotenkin sarja vain epäonnistuu siinä. Langenneiden enkelten kaupungissa heidän suhteelleen oli varattu noin kymmenen sivua (jep, laskin) ja siinä ajassa ehdittiin käydä jokseenkin suuri kriisi siitä kuinka Magnus on kuolematon velho ja Alec kuolevainen varjometsästäjä. Liian isoja aiheita ja liian vähän sivuja.

Mutta vaikka Alecia ja Magnusta tunnutaan jätettävän taka-alalle, olen kuitenkin ihan tyytyväinen heidän olemassaolostaan. Luin erään Cassandra Claren haastattelu joka hieman valaisee asiaa.

RACEBENDING.COM: Did you also have to be adamant about the inclusion of the Alec and Magnus romance and their sexual orientations? 
 CASSANDRA CLARE: Yes, I got a lot of pushback about having gay characters in my books when my film agent was trying to sell the rights: “No one cares about your gay characters.” That’s the one I remember. I asked before I sold the rights to Unique/Constantin if the gay relationship would be preserved and they said yes. I was adamant from the start that Magnus and Alec’s romance and sexual orientation remain. So adamant that I can’t say what would have happened if I hadn’t been! I never saw a script where Alec and Magnus’ sexuality wasn’t preserved. I’d like to think that would have been the case no matter what I had done. Alec’s talk with Clary about his sexuality was one of the audition pieces for his character.

Vaikka tuossa puhutaankin enemmän kirjasarjan elokuvaversiota, siitä kuitenkin käy ilmi, että oletetaan, ettei lukijoita kiinnosta homohahmot ja näköjään joidenkin kustantajien mielestä ne olisi hyvä leikata pois, mutta Clare on taistellut että saisi pitää ne. Hatun nosto sille.

Koko haastattelun voit lukea TÄÄLTÄ. Se oli mielestäni oikein mielenkiintoinen ja siinä puhutaan paljon siitä kuinka kaikkea muuta kuin valkoisia heteroita pidetään edelleen kummana asiana ja joka katsotaan joskus myös myyntiä alentavaksi seikaksi.

Niin, sarjan ensimmäisestä osasta on tulossa elokuva. Se voi olla todella loistava, sillä taistelut demonien kanssa voi tehdä todella näyttäviksi. Tai sitten se voi olla aivan hirveä. En oikein tiedä mitä ajatella siitä. Simonin roolia näyttelee Robert Sheehan, mikä on tosi yllättävä mutta aika osuva valinta. Toivottavasti hän kuitenkin tietää mitä tekee. Kaikki näyttelijät näyttävät vähintään 5 vuotta liian vanhoilta, mutta jos elokuvassa ei kertaakaan mainita heidän ikiään, se ei haittaa niin paljon.

Loppuun vielä pieni spekulaatio kirjan kannesta, jonka pääset katsomaan TÄSTÄ. Mietin pitkään kuka tuo poika on. Tyttö on selvästi Clary, mutta en vain saanut päähäni kuka tuo poika voisi olla. Vaatteiden perusteella se on Simon, mutta hän on aivan liian vahvarakenteinen ollakseen hän. Mietin hetken Alecia, mutta se ei sopisi hänen vähäisen osuutensa takia. En keksinyt ketään hahmoa joka käyttäisi jousipyssyä. Pienen googlettamisen jälkeen sain kuitenkin selville että se on Simon.


Lisäys klo 15:56
Unohdin mainita, että kirjan lopussa oli pieni ekstra, nimittäin Jacen kirje jonka hän kirjoitti Clarylle Lasikaupungissa. Olin itse unohtanut koko kirjeen olemassaolon, mutta ilmeisesti fanit halusivat tietää sen sisällön. Lopulta en edes lukenut sitä kunnolla. Vaikka romanttinen runopoika voi olla oikein kiva ajatus, en jaksa lukea sellaista diipadaapaa.

Tässä neljännessä kirjassa mainittiin vihdoin hieman The Infernal Devicesin hahmoja ja tapahtumia. Oli ihan kiva että siihen viitattiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...