maanantai 26. marraskuuta 2012

Kärpästen herra

Kirjoittanut William Golding, sivuja 264
Julkaistu: 1954, suom. 1960

Monet ovat lukeneet Kärpästen herran koulussa, mutta minun kohdalleni ei tätä velvollisuutta koskaan sattunut. Muistan yhden pojan pitäneen kirjasta esitelmän ala-asteella, mutta sen enempää siitä ei koskaan koulussa puhuttu. Olen kuitenkin ollut pitkään tietoinen kirjan olemassaolosta, ja joskus jopa se oli listallani johon laitan ylös kirjoja joita haluan ostaa omaksi. En enää muista, miksi kirja lähti listaltani pois. Ehkä olin vain pihi.

Törmäsin kuitenkin tumblrissa vähän yli viikko sitten tällaiseen juttuun:


Se antoi minulle idean, että ehkä minun pitäisi hieman sivistää itseäni ja lukea tämä kirja jonka kaikki muut tuntuvat lukeneen. Huomasin sen olevan lähikirjaston hyllyssä, joten lainasin sen saman tien. Kerrankin oli kirjastossa edes jotenkin pätevä olo, sillä minusta tuntuu että lainaan sieltä aina vain noloja teinikirjoja joita tällainen sivistynyt 20-vuotiashan ei ikinä lue. *Köh*

En oikein tiedä, pidinkö kirjasta vai en. Se oli kiinnostava, mutta oletin että siinä olisi tapahtunut enemmän. Ensimmäinen puolisko oli enimmäkseen pelkkää tutkimusmatkailua, ja vasta puolen välin jälkeen alkoi oikeasti tapahtua sitä mistä takakansi oli lupaillut. Olen kuullut sanottavan, että Kärpästen herra on hirveän raaka kirja, joten olin jopa hieman pettynyt, että vain kaksi poikaa saivat surmansa.

Näin käy minulle aina kun kuulen jostain paljon, mutta en ole itse tutustunut siihen. Muodostan päässäni niin sanotunut headcanonin kirjan tapahtumista (tai elokuvan/tv-sarjan/vastaavan) ja kun vihdoin tutustun teokseen, se melkein aina tuottaa jonkinlaisen pettymyksen. Ehkä mielikuvani ovat liian mahtipontisia.

Mutta kuten sanoin, kirja oli kiinnostava. Kun olin päässyt yli siitä, ettei se vastannut mielikuviani, pystyin keskittymään itse tarinaan. Loppujen lopuksi tarina oli sitä mitä luvattiin: joukko englantilaispoikia, jotka joutuvat autiolle saarelle, jossa heidän englantilainen sivistyksensä alkaa pikkuhiljaa kadota. Villiintyminen tapahtui niin hienovaraisesti, etten tajunnut sitä kuin vasta loppupuolella. Aluksi heillä oli tarkkoja ja hieman huvittaviakin sääntöjä, jotka kuitenkin kadottivat merkityksensä sitä mukaan kun oikea taistelu elämästä ja kuolemasta alkoi.

Ainoat hahmot joiden luonteesta sai kunnolla kiinni, olivat Ralp, Jack ja Possu. Muihin viitattiin vain pikaisesti nimillä, mikä oli kyllä ihan hyväksin, sillä näin lyhyessä kirjassa ei tarvita paljon hahmoja.

Ja kyllä, kirja kertoi vähintään sen 101 syytä miksi kannattaisi aina kantaa taskussa sytytintä, ihan vain sen takia jos sattuu joutumaan autiolle saarelle. Pojilla ei ollut minkäänlaisia tulentekovälineitä, eivätkä he osanneet tehdä sitä alkeellisin tavoin, minkä takia tuli oli lopulta se mikä aiheutti isoimmat riidat. Ainoa keino sytyttää tuli oli Possun silmälasit. Kyllä, kalliot ja niiltä putoilut aiheuttivat ongelmia. Ja kyllä, loppujen lopuksi tilanne saarella yltyi varsin nopeasti. Aikajanallisesti on vaikea arvioida, kuinka kauan pojat viettivät saarella, mutta ainakin hiusten kasvusta päätellen he viettivät siellä vähintään muutaman kuukauden.

Mielestäni kirja kuitenkin loppui aika lyhyeen. Olisin kaivannut edes muutaman sivun lisää.


Olen laittanut tänne muutaman kuva maalauksesta jota olen opiston maalaustunneilla tehnyt. Tänään päätin vihdoin, että se on valmis.




Olin myös viime lauantaina jonottamassa lippuja Hobitin ensi-iltaan.


Loppujen lopuksi jonotus ei ollut kauhean pitkä operaatio. Heräsin aamulla kahdeksalta, ajoin keskustaan ja olin paikalla noin viittä vaille yhdeksän, jolloin Finnkinon edessä oli pienoinen jono. Oikeastaan oletin, että jono olisi ollut lyhyempi. Jonottamisen tarvetta on aina vaikea arvioida, joten olin päättänyt perjantai-iltana, että menen hakemaan lipun Hobittiin heti yhdeksältä ihan vain varmuuden vuoksi.

Kun minun ostovuoroni tuli, suurimmasta salista oli mennyt noin puolet paikoista. Sain kuitenkin Annikan ja Merin kanssa hyvät paikat yönäytökseen. Tiedänpähän missä olen 12.12.12. klo 00:12.


Lippujen oston jälkeen menimme Annikan kanssa kahvilaan aamiaiselle ja totesin että kahvila-aamiainen on todella fancy asia. Päätin, että sitten kun olen menestynyt ja rikas kirjailija, muutan jugend-linnan kauniiseen ullakkohuoneeseen ja käyn joka aamu aamiaisella vakiokahvilassani, jonka muut vakioasiakkaat löytävät pian itsensä minun seuraavista menestyskirjoistani.

6 kommenttia:

  1. Mä hihittelen täällä ihan hölmönä noloille teinikirjoille ja kahvila-aamiaiselle, joka muuten on aika fancy juttu! Sitä ne Aikuiset varmaan aina tekee.

    En muista enää paljoakaan Kärpästen herrasta, mutta hui kauhistus, jos olisin lukenut tämän ala-asteella! Ei ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Hobitti vielä! Varasin lauantaiaamuna heti kymmeneltä itselleni lipun ja kävin tänään lunastamassa sen. 12.12. kello 13.30, ihana päivänäytös! Maksaa vain 6 euroa ja sain varmasti just sen istumapaikan kuin halusin, kun ei nuo päivänäytökset ole suosituimpia.

      Ihan tyhmää kun Porissa ei ole koskaan mitään kivoja jonotusjuttuja. Mä en ole koskaan nähnyt ekaa ja tokaa Sormusten herraa leffassa, niin olisin ihan kamalasti halunnut päästä katsomaan niitä valkokankaalta, mutta ei sitten ;( En mä kyllä tiedä, että olisinko oikeasti jaksanut valvoa yöllä ja katsoa leffoja.

      Poista
    2. Tänne tulee aina jonkinmittaisia jonoja. Gagaa oli jonottamassa ehkä 20 ihmistä.

      Mulle kävi sen verran hassu juttu, että yönäytös sopi aikatauluuni parhaiten töiden takia! :D Kätevää.
      Itse kävin katsomassa Kaksi tornia elokuviateatterissa. Se on ehkä jännittävin elokuvakokemukseni ikinä, sillä olin juuri ja juuri sen ikäinen että pääsin katsomaan elokuvan. Muistan kuinka jännitin jalkojani koko elokuvan ajan ja kun oli aika lähteä, kävely oli hetkellisesti vaikeaa.

      Poista
  2. Maalauksesta tuli kyllä kaunis! :)

    VastaaPoista
  3. Mun blogissa on sulle jotain! :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin odotin Kärpästen herralta jotain enemmän. En nyt ehkä pettynyt, mutta en ihastunutkaan. Kuuluu ehdottomasti sarjaan "no tulipa tämäkin klassikko luettua".

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...