perjantai 9. marraskuuta 2012

Skyfall

Koska ihan elokuvateatterin valkokankaallakin oli kehoitus jossa ehdotettiin, ettei elokuvan spoilereita jaettaisi sosiaalisessa medissa, pidän tämänkin jutun mahdollisimman turvallisena niille jotka eivät ole elokuvaa nähneet.

En ole koskaan ollut suuri James Bondien ystävä, mutta syy tähän on varmaankin se, etten vain ole tutustunut siihen tarpeeksi. Viime keväänä luin Charlie Highsonin Young Bond -kirjoja, jotka hieman valaisivat Bondin taustoja, mutta kyllä minun pitäisi joskus tutusta myös itse Ian Fleminingin kirjoihin.

Olen nähnyt sekä Casino Royalen että Quantum Solacen, joista ensimmäisestä pidin vaikka en pokerin sääntöjä ymmärräkään, ja joista toinen oli mielestäni vain kostoelokuva siihen mitä Vesperille tapahtui Casino Royalessa, ja tämän vuoksi vähän turha. En itseasiassa edes tiennyt milloin uusi Bond tulee, saatikka että olisin ollut kiinnostunut siitä. Yhtäkkiä se vain oli elokuvissa, kaikki ylistivät sitä ja sen uusi tunnuskappale oli aivan loistava.

Ehkä juuri tämän takia koin elokuvan niin loistavaksi: minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Pelkäsin, etten pysy juonessa mukana, sillä Quantum Solacen olen nähnyt tasan yhden kerran ja senkin elokuvateatterissa. Katsoin Casino Royalea puolella silmällä kun se tuli TV:stä viime viikonloppuna. Minun piti kouluttaa itseäni katsomalla Dark Knight ennen kuin menin katsomaan Dark Knight Risesin, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä pysyin juonessa paljon paremmin mukana. Nyt en kuitenkaan ehtinyt kerrata edellisten elokuvien tapahtumia.

Eikä olisi tarvinnutkaan. Riitti, että tiesi James Bondin olevan MI-6:sen agentti jolla on lupa tappaa ja jonka pomo on M. Kaikki muu tuli kyllä selitetyksi elokuvan aikana.

Minulla on usein ongelmia toimintaelokuvien kanssa, sillä koen hirveän useat toimintakohtaukset aivan turhiksi. Isälläni on sama ongelma, ja hän katsookin monia elokuvia kelaamalla takaa-ajokohtauksten ohi pysyen silti juonessa oikein hyvin mukana. Skyfall oli kuitenkin onnistunut todella loistavasti takaa-ajo kohtauksissa. Tietenkin jossain paikoissa räjähteli vähän liikaa, ja minua hirvitti kun aivan lopussa pistettiin yksi erittäin hieno talo matalaksi, mutta kaiken kaikkiaan jokainen action-kohtaus vei juonta aina eteenpäin. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että yksi takaa-ajo sijoittui Lontoon metroon. Kahdesti Lontoossa vierailleensa ne käytävät ovat jokseenkin tuttuja. Erittäin hyvin organisoitu verkosto, mutta kamalan helppo terrorismin kohde. Olikohan kohtaus kuvattu oikeasti metrotunneleissa, vai oliko heidän budjettinsa sallinut kopion rakentamisen studioon?

Skyfall oli mielestäni onnistunyt siksi, että siitä oli riisuttu kaikki ne bondmaiset elementit joista en ole koskaan tykännyt. Vaikka Bondilla olikin naisia, tässä elokuvassa ei ollut ketään selkeää Bond-naista joka kanssa hän olisi harjoittanut epätasa-arvoista suhdetta. Veneilykohtaukset (ja naiset uimapuvuissa) oli jätetty aika minimiin eikä mukana ollut enää niin monta kallista ja kiiltävää autoa. Kun autoja vilahti ruudussa, ne olivat kyllä oikein tyylikkäitä. Varsinkin se lopussa ollut.

Tässä elokuvassa tunnuttiin palaaman juurille. Siinä pohdittiin mitä agenttina olo 2000-luvun Englannissa tarkoittaa ja onko heille enää edes tarvetta. Tykkäsin myös todella paljon elokuvan "pahiksesta" jonka rooli oli kiinnostava eikä vain joku satunnainen venäjänmaalta kotoisin oleva konna. Silva oli mielestäni pelottavan suloinen ja pikkuriikkisen BBC:n Sherlockin Moriartymainen. Hänellä ja Bondilla oli loistava kemia, tykkäsin kaikista kohtauksista joissa he olivat yhdessä.

Ehkä en sano enää enempää. Paitsi sen, että musiikki oli loistavaa ja kuvaus kiinnostavaa. Loppukohtaukset miljöö oli oikein virkistävä vaihtoehto johon olin erittäin tyytyväinen. Suosittelen tätä elokuvaa oikeastaan kaikille, myös niille jotka yleensä jättävät action-elokuvat katsomatta.

Soundtrack on myös hyvää Nanowrimo kirjoitusmusiikkia.

Tässä alla on muutama spoileripitoinen ajatus valkoisella fontilla.

  • Vaikka tykkäsinkin lopusta, minusta oli hieman hassua, että M lopulta kuoli, sillä melkein koko elokuvan ideahan oli pelastaa M.
  • Harmitti hieman, etten tiennyt kuka neiti Moneypenny on ennen kuin leffaseurani valaisi minua. Minulta meni siis tämä "suuri paljastus" aivan ohi.
  • Q:n näyttelijä näyttää ihan siltä minkälaiseksi olen kuvitellyt Varjojen kaupunkien Simon Lewiksen.
  • Syanidin vaikutukset.. Hyi hitto. Pystyn katsomaan vaikka minkälaista teurastusta, mutta se yksi kohtaus jossa Silva paljasti mitä syanidi teki kasvoilleen tulee vainoamaan minua pitkään.
Kaikki varmaan ovat jo kuulleet Adelen tunnuskappaleen, joten jaankin Sam Tsuin hienon coverin kyseisestä kappaleesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...