tiistai 18. joulukuuta 2012

Helsingin alla


Yritin olla taiteellinen kuvakulman kanssa, mutta nyt se vain näyttää hassulta. Ehdin jo palautata kirjan kirjastoon, niin en pysty ottamaan uuttakaan kuvaa.
492 sivua, kirjoittanut Maria Turtschaninoff, julkaistu 2013.

Luen nykyään paljon kirjoja tarkkaan suunnitellusti. Minulla on alati kasvava lista kirjoita jotka haluan lukea, joten joudun miettimään tarkkaan, mitä luen missäkin vaiheessa. Siksi joskus on mukava vain lainata joku satunnainen kirja kirjastosta ilman suunnittelua ja lukaista se. Joskus tulee mukavia yllätyksiä vastaan. Joskus taas hieman tylsempiä tapauksia. Helsingin alla on ehkä hieman tylsempi tapaus, mutta en kuitenkaan kadu sen lukemista.

Alunperin lainasin kirjan koska olen tajunnut että luen liian vähän suomalaista kirjallisuutta. Halusin lukea jotain kääntämätöntä tekstiä. Kirjan lainattua kuitenkin huomasin, että vaikka kirjailija on suomalainen, hän on suomenruotsalainen, joten kirjan alkuperäiskieli on ruotsi joka on käännetty suomeksi. Jopas sattui... No, ei kun lukemaan!

Aluksi minulla tuli sellainen olo, että kirja tuntui aivan suomeksi kirjoitetulta. Ehkä kääntäjä oli onnistunut työssään erittäin hyvin. Loppua kohden kuitenkin kielen tasolle tapahtui jotain. Minusta tuntui, kuin olisin lukenut omaa nanowrimoania. Lauseena saattoi olla pelkkiä sivulauseita ja monia lauseita oli pätkitty ärsyttävät, vaikka minun mielestäni kieli olisi ollut sujuvampaa jos ne olisi yhdistänyt pilkulla.

Helsingin alla kertoo Alvasta, joka on adoptoitu helsinkiläiseen perheeseen. En koskaan päässyt selville, oliko perhe suomenruotalainen, sitä ei koskaan mainittu. Nimistä päätellen se kuitenkin oli. Aluksi annetaan ymmärtää, että Alvalla on joku autismin kirjosta, sillä hän ei välitä sosiaalisuudesta ja pyrkii muistamaan aivan kaiken näkemänsä. Tai näin minä ainakin tulkitsin. Kirjan mennessä eteenpäin totesin että Alva on ihan normaali teinityttö. Alva on opetellut tiukkoja muistisääntöjä, sillä hän ei kykene muistamaan mitään ajastaan ennen adoptiota ja hän yrittää tästedes muistaa aivan kaiken.

Alva tapaa mysteerisen Niden (tämä nimi häiritsi minua suunnattomasti, sille nide on myös asiaa tarkoittava sana ja automaattisesti taivuttaisin sen Niteeseen) joka kertoo Alvan olevan oikeasti kotoisin Helsingin alla sijaitsevasta Alistadista, jota on hallinnut varjokuningas. Alva on kuninkaan tytär, kadoksissa oleva Umbra.

Juuri ennen kuin Alva päättää lähteä Niden seurassa Alistadiin, hän lupautuu mennä treffeille koulukaverinsa Joelin kanssa. Joel sattuu näkemään, kun Alva lopulta lähtee Niden mukaan ja lähtee seuraavaan tyttöä ja kummalliselta näyttävää vanhempaa poikaa. Joel joutuu Alistadiin ja päätyy pelastamaan ja auttamaan Alvaa seikkailun lomassa.

Kyseessä on aika puhdas seikkailu, mutta mukaan on ahdettu kolmiodraamaakin. Yleensä vihaan kolmiodraamaa. Se tuntuu aina tappavan juonen. Yleensä en pysty ollenkaan samaistumaan siihen, että kaksi poikaa palvoo yhtä tyttöä ;) Tässä kirjassa kolmiodraama oli kuitenkin toteutettu hauskasti. Alvaa kiinnostaa Nide, Joelia kiinnostaa Alva, Nidestä ei oikein tiedä. He päätyvät seikkailemaan kolmestaan, joten heidän ryhmädynamiikkaansa oli huvittavaa lukea.

Alunperin olisin olettanut, että kirja keskittyisi Alistadiin, maanalaiseen maailmaan jonne kaikki taruolennot ovat asettuneet asumaan modernisoituneen maailman tieltä, mutta loppujen lopuksi alle puolet kirjasta vietetään maan alla. Olisin kuvitellut, että juoni keskittyy pelkästään Alistadin historiaan ja sen epäkohtien korjaamiseen (sillä peikot olivat suorittaneet jonkinlaisen vallankumouksen Alvan ollessa kateissa), mutta lopulta tarina keskittyi suurimmaksi osin eräänlaiseen paholaiseen, joka on vangittu Alistadiin ja jonka Alva ja Joel onnistuvat vahingossa vapauttamaan,

Kaiken kaikkiaan kyseessä on ihan mukava kirja, mutta se on ilmiselvästi suunnattu hieman nuoremmille. Yläasteikäinen voisi tykätä tästä kovastikin.




Joku on ehkä huomannutkin, että olen lisännyt sivupalkkiin uuden jutun. Liityn jonkin aikaa sitten Goodreads-sivustolle, joka on kuin Risingshadow, mutta jossa on mahdollista löytää melkein kaikki maailman kirjat jotka on sivuston tietokantaan vain kirjattu. Vaikka pidänkin Risingshadowsista ja se on vinkannut minulle kiinnostavia kirjoja, minua on häirinnyt sen rajoittuneisuus pelkkään suomennettuun fantasia ja scifi -kirjallisuuteen. Vaikka pidänkin fantasiasta ja scifistä, se ei ole ainoa genre jota luen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...