torstai 6. joulukuuta 2012

Turku 30.11.-2.12.



Kuten jo aiemmassa blogimerkinnässä mainitsinkin, kävin Turussa viime viikonloppuna. Minulla on ollut koko syksyn ajatuksena käydä siellä, sillä yhtäkkiä kolme kaveriani asuivat siellä. Koko syksyn ajan viivyttelin, aina tuli jotain muuta menoa tai Turun päässä ei ollut aikaa sinä viikonloppuna nähdä, mutta lopulta, hieman yhden kaverin painostamana, päätin tehdä pienen tuuletusreissun etelän kylmiin lumimaisemiin stressaavan tentin ja nanowrimon oltua ohi.

Täytyy heti sanoa, että olen huono turistikuvaaja, sillä yleensä keskityn enemmän asioiden näkemiseen ja kokemiseen kuin kameran kanssa heilumiseen. Minulla on siis erittäin heikosti kuvia, mutta kyllä tässä nyt jotain voi näyttää.


Matka alkoi kenkien ihailulla. Unohdan aina, että omistan nämä kengät, joten ne tuntuvat uusilta joka kerta kun muistan niiden olemassaolon. Edessä on kuuden tunnin junamatka.


Junamatkalla tapoin aikaa muun muassa piirtämällä tämän piirustuksen jossa Downton Abbeyn Thomas Barrowilla nähdään harvinasen iloinen ilme. Kuva on puheliman taustakuvanani. (Ei siis piirustukseni, en ole vielä niin ylpeä piirustuksistani että pitäisin niitä taustakuvina, vaan se alkoperäinen josta katsoin mallia.)

Perillä olin vasta myöhään illalla, joten perjantaina en käyttänyt aikaani mihinkään muuhun kuin kaverin kämpälle pääsemiseen ja siellä iltahengailuun. Olin aika väsynyt päästyäni kämpille, sillä olin saanut perinteisen joulukuun alun flunssan ja unohtanut eväät kotiin ja olin ollut liian pihi ostaakseni ylihinnoiteltuja leipiä junan ravintolavaunusta. Ehdin kuitenkin ihmetellä Turussa olevaa mystistä valkoista ainetta ja sitä tunnetta että siellä etelässä oli lämpötila nollan alapuolella. Harvinaisia sääilmiöitä pohjolassa.

Lauantaina leikin kaverini kissan kanssa jota kutsuin vuorotellen kummitätitin kissan mukaan Maijaksi ja nanowrimoni kissan mukaan Friaksi, vaikka kyseessä olikin poikakaissa nimeltään Ruuti. Mutta hieno herra oli niin samannäköinen kuin Maija ja Fria, joten virheitä sattuu.





Säilyin onneksi hengissä kissan hyökkäykseltä.

Lauantaipäivä kului kaupungilla pyöriessä, tosin en ostanut muuta kuin kaksi vuoden 2013 kalenteria. Miksi kaksi? Toisen laitan oikeasti seinälle, ja toisen ostin koska pidin sen kuvista niin paljon, että aion leikellä kalenterin ja laittaa kuvat seinille esille, kunhan vain keksin minne huoneeseeni enää mahtuu uusia leikekuvia.

Iltapäivällä joimme glögiviiniä ja katsoimme John Barrowmanin live-DVD:tä.


Jos kuka tahansa muu kuin John Barrowman vetäisi konsertin jossa hän laulaa imeliä balladeja koirilleen,  romanttisia duettoja jonkun toisen miehen kanssa ja medleyn 80-luvun discolauluista, pitäisi esitystä todella kornina, mutta John Barrowman jotenkin vain onnistuu tekemään siitä loistavan.


Kaverini kirjahyllystä löytyi myös tämä kirja. Olisi tehnyt mieli lainata se, mutta koska en tiedä milloin näemme seuraavan kerran, en sitten viitsinyt. Ehkä joku päivä ostan sen itselleni. Nyt veronpalautusten jälkeen on yllättävän varakas olo... Hmm.

Valitettavasti en ehtinyt katsoa koko DVD:tä, sillä minun piti rientää tapaamaan toista kaveriani. Osallistuin hänen sivuaineensa, museologian, pikkujouluihin. Aluksi minulla oli todella ulkopuolinen olo sillä en ole edes yliopistolainen (vielä) mutta illan mittaan meno parantui. Osallistiun myös pikkujoulujen tietokisaan, vaikka en museologiasta juuri mitään tiedäkään.


Valaistus on karmaiseva, mutta tässä kuitenkin todiste siitä, että jaksoin jotenkin laittautua pikkujouluihin. En ole suurin joulun ystävä, mutta kyllä minulta yksi jouluiseksi laskettava mekko löytyy kaapista.


Sunnuntaina suuntasin Turun linnaan, mikä oli museologian pikkujoulujen jälkeen hauska yhteensattuma, sillä tapasin pikkjouluissa ihmisiä jotka ovat töissä Turun linnassa. Tapasin linnassa Siirin, jonka kanssa meillä on ollut mutual followship ikuisuuden varmaan jokaisessa sosiaalisessa mediassa joissa molemmat olemme osallisina (ensiksi vuodatus, nyt blogger, tumblr ja deviantart). 

Kengät Turun linnassa.

Osallistuimme joulupöytänäyttelyyn jossa opas esitteli meille erilaisia suomalaisia jouluperinteitä vuosisatojen varrelta. Opaskierros oli erittäin mielenkiintoinen. Siihen osallistui minun ja Siirin lisäksi vain kaksi muuta naista, joista toinen oli muistaakseni joku suomen kulttuurihistorian asiantuntija sillä hän kertoi välillä oppaan kanssa kilpaa asioita. Minäkin olen sattunut opiskelemaan lukiossa kaikki historiankurssit hyvällä menestyksellä, joten minulla on ihan hyvät pohjatiedot, vaikka tuntuukin että olen unohtanut paljon, joten mitä pidemmälle kierros eteni, sitä rohkeammin minä uskalsin kysyä tarkentavia kysymyksiä. Opas mainitsi kierroksen lopussa että meidän historiantietämyksemme yllätti hänet. Ehkä he ovat tottuneet opastamaan ihmisiä jotka eivät muista enää yhtään mitään koulun historiasta.

(Kun kuuntelin oppaan kertovan, että keitetyt kuorimattomat kananmunat olivat suosittuja koska niitä oli vaikea myrkyttää, ja kun kerrottiin kuinka anoppeja tapettiin entisaikaan, minulla tuli sellainen olo että tämähän on ihan kuin Game of Thronesista. George R. R. Martin on ilmiselvästi vähän tutkinut kuninkaallista menoa ennen kun on alottanut kirjoittamisen.)

Kierroksen jälkeen seikkailimme linnan muissa osissa. Tykkäsin erittäin paljon pienistä mutkikkaista käytävistä ja portaista, jotka todella saivat mielikuvituksen liikkeelle.





Ainoa turistikuva jonka otin linnassa. Vankityrmistä.

Turun linnan jälkeen oli lounaan aika jolloin valitimme yhdessä sitä kuinka Les Miserables tulee Suomen teattereihin vasta ensi vuoden puolella. Kuinka surullista! Ja olen odottanut sitä elokuvaa niin kauan. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut käydä katsomassa Åbo Svenska Teaterissa Les Misin kun kerta Turussa olin, mutta en olisi oikeastaan ehtinyt.

Paluumatkalla takanani istui sama mies joka oli istunut menomatkalla vieressäni. Olin ihan tyytyväinen, ettei hän tällä kertaa istunut vieressäni, sillä vaikka hyvännäköinen olikin, en pitänyt siitä kuinka hän ramppasi kokoajan tupakalla, joi olutta ja katsoi läppäriltään huonolta vaikuttavia toimintaelokuvia huonoilla kuulokkeilla joista kuului selvästi läpi.

Ruutin/Maijan/Frian innoittamana piirsin tämän kuvan, tosin hänen kaulassaan on anatomisia ongelmia, ja luin suomalaista fantasiakirjaa ja suunnittelin nanoa eteenpäin.


Nyt pitää jatkaa joulukorttitehtailua. Olen ihan innossani siitä, mitä olen tälle vuodelle keksinyt, mutta en aio julkaista kuvia ennen kuin korttien omistajat ovat vastaanottaneet omansa.

3 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis kissa!

    Kävin kesällä Turun linnassa ja siellä oli kyllä niin hienoa! Tykkään just eniten niistä pienistä mutkittelevista portaista, se on niin ihana valtava sokkelo koko paikka. Edellisestä käyntikerrasta olikin jo yli kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä kiva nähdä! :) (Mutta ÅSTin Les Misin voisi nähdä vain, jos hyppäisi vuoden ajassa taaksepäin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, mä jotenkin ymmärsin että se näkyy edelleen. No, eipähän harmita etten nähnyt jos ei kerta voinut nähdä ollenkaan!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...