perjantai 11. tammikuuta 2013

Mustesydän

Kirjoittanut: Cornelia Funke, 505 sivua

Cornelia Funken Rosvoruhtinas on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani ja se on syy miksi koen viehätystä erilaisiin konnakertomuksiin. Aikoinaan aloin tutustua Funken muuhunkin tuotantoon. Silloin hänen Mustesydän-trilogiastaan oli suomennettu tämä ensimmäinen osa. En enää tarkkaa muista, milloin luin Mustesydämen ensimmäisen kerran, mutta wikipedian mukaan se on suomennettu vuonna 2004 ja seuraava osa vuonna 2006, joten joskus noiden kahden vuoden aikana. Olin silloin siis 12-14 -vuotias. Sitä mukaan kun suomennoksen ilmestyivät, luin myös nekin.

Päätin alkaa lukea sarjaa uudestaan kun sain kirjat helposti käsiini. Ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Meggie-nimisen tytön isä saa kummallisen vieraan, punahiuksisen Tomusormen jolla on lemmikkinään näätä jolla on sarvet. Tomusormi varoittaa Meggien isää Mo'ta vaanivasta vaarasta. Pikkuhiljaa Meggielle alkaa selvitä, mitä hänen varhaislapsuudessaan on tapahtunut, miksi hänen äitinsä on kadonnut, ja miksi hänen isänsä ei ikinä lue hänelle ääneen. Enempää en uskalla kertoa, sillä se pilaisi kirjan "mitä oikein tapahtuu?" hämmennyksen alkuvaiheessa.

Muistan, etten kauheasti pitänyt ensimmäisestä osasta, mutta luin myös toisen osan, ja se oli loistava, ja jatkoin kolmanteen osaan. Aloin miettiä, miksi en pitänyt ensimmäisestä osasta. Ehkä olin vielä hieman liian nuori lukemaan sitä, vaikka kirjan päähenkilö olikin 12-vuotias ja se on todennäköisesti suunnattu suunnilleen sen ikäisille. Muistan, että menimme kerran luokan kanssa kirjastoon, jossa kirjastotäti vinkkasi meille kirjoja (tätä kirjastonhoitajaa saan kiittää Cornelia Funkesta, sillä hän alunperin vinkkasi minulle Roscoruhtinaankin) ja hän esitteli Mustesydämen, jonka olin silloin jo ehtinyt lukea. Olin luokan ainoa, joka oli sen lukenut, joten minulta kysyttiin, että eikö ollutkin mukaansatempaiseva kirja jota ei malttanut laskea käsistä. Vastasin, että ei ollut. Olin ehkä odottanut Rosvoruhtinas kakkosta ja siksi hieman pettynyt.

Ehkä minuun ei uponnut kirjaan sisällytetty kirjapalvonta, vaikka lukemisesta pidinkin. 12-vuotias minä muistelee, että minusta oli kummallista, kuinka he omistivat  kaiken elämänsä kirjojen vaalimiseen ja haalimiseen, mutta nyt kyllä pystyn sen paljon paremmin ymmärtämään. Muistin myös, että Meggien lempikirjoihin kuului monia sellaisia kirjoja, joista en itse kauheasti pitänyt.

Nyt vanhempana kirja tuntui uppoavan paljon paremmin. Olin unohtanut todella paljon, joten minusta tuntui, että luin kirjaa jonka loppuratkaisusta ja muutamasta yksityiskohdasta olin spoilaantunut. Muistin kaikkea kummallista, esimerkiksi sen, että Meggie raaputtaa nimensä yhteen seinään, ja sen että pohdin pitkään onko kirjassa esiintyvä Raikuli eri käännös Helinä-keijusta vai onko Peter Panissa muitakin keijuja joita en tiedä koska olen katsonut vai Disneyn version. Olin jopa unohtanut muutaman hyvin tärkeän juonenkäänteen muun muassa Tomusormeen liittyen. 

Toisella lukukerralla kirja tuntui huomattavasti paremmalta, paransin jopa sen tähtiluokitusta Goodreadissa kolmesta tähdestä neljään. Kaikki se kirjapalvonta oli nyt paljon mielenkiintoisempaa, eikä Diane Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen jälkeen mikään kirjojen ylistys enää tunnu miltään. Tomusormi pysyi edelleen lempihahmonani ja Meggie pysyi edelleen hieman etäisenä.

Odotan seuraavan osan lukemista, kunhan saan sen lainaan, sillä muistan että tässä trilogiassa on harvinainen ilmiö, nimittäin keskimmäinen osa on kaikista parhain. Ensimmäinen osa sijoittuu nykypäivän Italian pieniin kyliin, mutta toisessa osassa päästään itse Mustemaailmaan sisälle. Muistan toisestakin osasta hyvin vähän, mutta odotan päästä hihittelemään uudestaan kaikelle sille kikkailulle, mitä siihen on sisällytetty.

Olen edelleen Funken kirjoitustyylin suuri ihailija, ja ihailen myös hänen kirjojaan, sillä ne on taitettu niin kauniisti. En tiedä, minkälaisia painoksia muilla kielillä on ilmestynyt, mutta ainakin suomennoksissa on mukana Funken omaa kuvitusta.

Kun olin lukemassa Mustesydäntä, tweettasin aiheesta ja sisällytin Cornelia Funken twittertunnuksen tweettiini. Seuraan hänen twitteriään, vaikka hän päivitteleekin useinmiten saksaksi. Hänen tunnustaan ei ole tarkistettu (pieni sininen "v" nimen kohdalla, niinkuin verify), joten en voi olla täysin varma hänen olevan itse kirjailija, mutta ainakin haluan uskoa niin.


Cornelia Funke vastasi tweettiini ja retweettasi sen! :D Sain aikamoisen fanikohtauksen.
Ja tietenkin tweetissäni on kirjoitusvirhe. No, ei voi enää mitään.


Parhaat kirjat ovat lastenkirjoja joita aikuinen voi lukea yhtä suurella intohimolla.




Lähikirjastosta saa ottaa ilmaiseksi mukaan julisteita joita tulee kirjastoon tilattujen lehtien mukana. Satuin huomaamaan tämän. Ainakin juliste on kaunis, tänä iltana saan selville, onko elokuva hyvä. 

7 kommenttia:

  1. Ihanaa, että lukukokemus parani uudelleen lukiessa! Minullakin on Mustesydän hyllyssä, ostin sen viime kesänä kirpputorilta parilla eurolla. Olen vähän arvellen sitä katsellut, mutta arviosi perusteella se ansaitsee tulla pian luetuksi:)

    VastaaPoista
  2. Minä luin Mustesydämen viime keväänä enkä oikein tykännyt. Samasta syystä en jatkanut sarjan lukemista mutta ilmeisesti olisi kannattanut? Anyway, kirja ei onnistunut tempaamaan minua mukaansa vaikka pidin hurjan paljon monista hahmoista, erityisesti Bastasta ja Tomusormesta. Kirja tuntui kuitenkin olevan kirjoitettu nuoremmalle yleisölle ja sivumäärä oli huikea verrattuna sisältöön ja siihen mitä sain tarinasta irti.

    Tulin alennusmyynneistä ostaneeksi Funken Reckless-sarjan ensimmäinen osan ja jos se onnistuu sytyttämään niin lienee sytä antaa tällekin sarjalle toinen mahdollisus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sivumäärä on pitkä verrattuna sisältöön, siinä oli ehkä muutama takaa-ajokohtaus liikaa. Funkella on tapana pysähtyä kuvailemaan ohilipuvia maisemia ehkä hieman liian yksityiskohtaisesti. Suosittelen kuitenkin jatko-osan lukemista.

      Meinasin itsekin ostaa Reckless-sarjan ensimmäisen osan, mutta päätin, etten osta, sillä en voi ostaa jokaista kirjaa jonka haluaisin ostaa. Ehkä lainaan sen kirjastosta.

      Poista
  3. Kerrankin jopa tiedän kirjan, josta kirjoitat... Komppaan Jamia, minäkin luin sen joskus (sain sen kai joululahjaksi aikanaan) mutten oikein tykännyt. Siitä on kyllä aikaa, en muista juonesta enää juuri mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietynlainen tyyli uppoaa tietynlaisiin ihmisiin. Ehkä se oli se kirjapalvonta ja jatkuva takaa-ajo? Toisella lukukerralla juonikin oli vähän mukavampi. Ehkä tämän on sellainen kirja, joka toimii parhaiten toisella lukukerralla?

      Poista
  4. Minulle kävi tämän sarjan kanssa aivan toisin, sain ensimmäisen osan lahjaksi täyttäessäni 13 vuotta ja pidin Mustesydämestä todella paljon. Kun toinen osa sitten ilmaantui, en jaksanut sitä lukea kuin puoleen väliin. Epäilen syyksi sitä, että olin juuri kasvanut ulos kohderyhmästä. En ole yrittänyt lukea trilogian toista tai kolmatta osaa sittemmin, ehkä voisi joskus harkita jos tulee sopiva tilanne. Minulle myös Mustesydän oli aina Rosvoruhtinasta läheisempi, kaiketi juuri siksi, että se oli ensimmäinen kirja, jonka Funkelta luin. Kun lukee muiden kokemuksia samoista kirjoista, ei voi olla välillä ajattelematta sitä hurjaa merkitystä, joka sattumalla on lukukokemukseen - toki lukijoiden erilaisten lähtökohtien lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän bloggauksen jälkeen luin toisen osan, mutta siihen meni ikuisuus. Jostain syystä toinen osa ei enää uponnut minuun lainkaan. Odotin tosi hyvää kirjaa, sillä muistin sen olevan hyvä, mutta nyt kaikki vain ärsytti ja tylsistytti. Kaipa aikoinaan olin pitänyt fantasiamaailmasta, mutta nyt se tunti sillisalaatilta.

      Lukuajankohdalla on todellakin paljon merkitystä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...