keskiviikko 2. tammikuuta 2013

The Map of Time

Kirjoittanut Félix J. Palma, kieli: englanti, 694 sivua.

Tämä kirja on ollut ikuisuusprojektini kesän Tukholma-reissusta lähtien. Ostin kirjan siis Ruotsista, mutta olen nähnyt tätä myös Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa myynnissä, joten oma kappale on mahdollista löytää Suomestakin. Alointin tämän lukemisen jo silloin, mutta jätin kesken koska odottamani Kuninkaiden koitos tuli postista, enkä sen jälkeen saanut jatkettua The Map of Timea vasta kun nyt joulukuussa. Ei sillä, että kirja olisi ollut huono. Minulle vain tuli aina kiinnostavampaa lukemista vastaan.

Kirja sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen ja keskittyy kaikin puolin aikamatkustukseen ja sen oikkuihin. Haluan kuitenkin jo nyt alussa varoittaa, että kirja ei kerro yhtäjaksoisesti samasta henkilöstä. Suurin syy siihen, että minulla kesti kauan lukemisessa, on se, että ensimmäisen osan jälkeen päähenkilö tuntuu kokonaan vaihtuvan, joten en löytänyt motivaatiota jatkaa lukemisesta.

Kirjassa ei olekaan selkeää päähenkilöä. On iteasiassa erittäin vaikea sanoa, mikä kirjan pääjuoni edes on. Se keskittyy eräänlaiseen aikamatkustoimistoon ja kirjailijaan, joka on kiinnostavalla tavalla kytköksissä tähän toimistoon. Kirjan kolme osaa käsittelevät toimistoa hieman eri näkökulmasta: ensimmäisessä osassa se esitellään ja tehdään ensimmäinen aikamatka, toisessa osassa taas nuori nainen haluaa matkustaa ajassa eteenpäin löytääkseen itselleen sopivan aviomiehen, sillä ei ole tyytyväinen yhteenkään oman aikan mieheen, ja kolmannessa osassa Scotland Yard saa tapauksen, jossa murhattu mies on ilmiselvästi tapettu tulevaisuuden aseella.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka minulla olikin kynnyksiä sen lukemisessa. Siihen piti päästä aina kunnolla sisälle mutta joka kerta kuin luin eteenpäin, luin saman tien satoja sivuja kerrallaan. Kirjailijalla on todella lavea tyyli kertoa asioita, ehkä jopa liian lavea, joten joskus piti lukea vaikkapa 50 sivua ennen kuin paljastui, mistä todella on kyse. Toisaalta, se oli myös yksi kirjan hienoista puolista. Kirja viilaa lukijaa häikäilemättömästi linssiin. Ensiksi luulee yhtä, mutta yhtäkkiä paljastuu, ettei se olekaan niin. Tarina lähteekin yhtäkkiä täysin odottamattomaan suuntaan. Esimerkiksi viimeisessä osasta odotin jonkinlaista toiminnantäytteistä loppuhuipennusta, mutta yhtäkkiä vastaan käveli todella yllättävä juonenkäänne, eikä lopputulos ollut lainkaan sitä mitä odotin.

Kolme  melko irrallista tarinaa yhdistyivät ihan mukavasti aivan lopussa. Kirjalle on olemassa myös jatko-osa, mutta en ole suunnitellut lukevani sitä, sillä sitä ei saa kirjastosta ilmaiseksi, enkä halua laittaa pokkariin noin kymmentä euroa rahaa. Kirja ei loppunut suureen cliffhangeriin, ja uusi osa keskittyy jälleen kerran uusiin hahmoihin, jotka liittyvät jotenkin vanhoihin tapahtumiin, mikä hieman vähentää kiinnostustani sarjaa kohtaan. Yleensä tykkään kirjasarjoista sen takia, että saa viettää tuttujen hahmojen kanssa useamman kirjan verran aikaa. Minulla on niin paljon muitakin kirjoja joita haluan lukea, joten ehkä jätän jatko-osan nyt väliin. Loistavaa tarinankerrontaa, mutta yksi kirja taitaa riittää, ainakin joksikin aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...