torstai 31. tammikuuta 2013

Vertailua

Olen tämän viikon ahertanut esseen parissa. Sain sen juuri valmiiksi, joten palkkioksi on tiedossa vähän bloggausta.

En ole tammikuussa blogannut kovin ahkerasti kirjoista, mutta se johtuu siitä, että minulla on kesken muutama opus joiden lukeminen on osoittautunut hyvin pitkäksi projektiksi. Kunhan saan George R. R. Martinin Korppien kestit luetuksi, luvassa on pitkä teksti, sillä minulla on paljon sanottavaa tästä sarjan neljännestä osasta.

Sillä aikaa voidaan keskittyä vähän taiteen saralle. Tätä blogia seuraavat voivat ehkä jo tietää, että harrastan myös kuvataidetta eri muodossa, enemmän ja vähemmän aktiivisesti, vähän silloin kun huvittaa. Tänä vuonna olen käynyt maalaustunneilla ja piirrän myös aika paljon vapaa-ajalla.

Nyt maalaustunneilla meillä on meneillään mustavalkoinen maalaus, jossa harjoitellaan valoa ja varjoa. Liityin maalauskurssille siksi, koska haluan oppia erityisesti maalaamaan. Meinaan helposti jämähtää lyijykynään ja puuväreihin, joten viikottainan "pakottaminen" tekee hyvää. En ole kuitenkaan muistanut ottaa kuvaa keskeneräisestä maalauksesta, joten tarjoan vain kaksi luonnosta jotka piirsin.

Mallina toimii kipsivalos Michelangelon Kuolevasta orjasta.



Halusin jakaa nämä kuvat, koska niissä näkee erittäin hyvin kumin tärkeyden. Olin unohtanut penaalin kotiin, enkä löytänyt luokkahuoneesta ylimääräistä pyyhekumia, joten piirsin alempana olevan kuvan ilman kumia. Sitten opettaja sattui löytämään kumin, jonka jälkeen päätin tehdä paremman luonnoksen. Molempiin meni ehkä yhtä paljon aikaa. Mielenkiintoisinta tuossa erossa on se, etten ylempään kuvaan edes tarvinnut pyyhekumia juuri lainkaan. Jo pelkkä tieto siitä, että pystyn pyyhkimään virheet pois jos siihen tulee tarvetta sai minut itsevarmemmaksi ja onnistuin piirtämään huomattavasti paremman version kuin aiemmin. (Ja alemmassa kuvassa loppui kärsivällisyys varjostuksen kohdalla, heh heh.)

Tappelen tällä hetkelle öljyvärien kanssa. Sain ne joululahjaksi ja vaikka jälki onkin mukavampaa kuin akrylleillä, on niiden käyttäytyminen erilaista mihin olen tottunut ja siksi täytyy melkein opetella uudestaan maalaamaan. Niin, ja kaikki on vaikeampaa kun ei voi pestä siveltimiä vedellä.

Ensimmäinen öljyvärikokeilu, yhden tunnin työ. Valitsin malliksi kerrankin jotain värikästä, kun tuppaa maalauksen muuten olemaan liian synkkiä.

2 kommenttia:

  1. Öljyvärit on suurin viholliseni kuvataiteen saralla :D En ehkä ikinä unohda sitä kuviksen öljyvärikurssia missä käytin elämäni tuskaisimmat 30 tuntia kolmen sipulin maalaamiseen. Ja maalauksen koko oli tosiaan about 15x25cm :D

    Minä suosin akryylivärejä. Samantyyppistä kuin öljyvärimaalaus, mutta maalit kuivuu huomattavan paljon nopeammin, peittää paremmin ja ne lantrataan veteen. Vähemmänkärsivällisen ihmisen unelma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkokommentti! Sulle löytyy tunnustus blogistani :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...