keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Elämän viidakossa

Kirjoittanut: Sabine Kuegler, sivuja: 199

Olin pääkirjastossa kartoittamassa sen lukusalitiloja tulevaa opiskelurupeamaa varten ja päätin jäädä sinne hetkeksi lukemaan Markku Turusen Vaeltajaa. Kun katselin sohvalla istuessa ympärilleni, silmiini osui tämä kirja. Yläasteella satuin löytämään kirjastosta Kueglerin kirjan Viidakkolapsen ja luin myös sen jatko-osan, Paluun viidakkoon. En ollut tiennyt, että kirjailijalta on ilmestynyt uusi kirja, joten lainasin sen saman tien ja luin alle vuorokaudessa läpi.

Sabine Kueglerin kaikki kolme kirjaa käsittelevät hänen elämäänsä. Kueglerin vanhemmat ovat kielentutkijoita ja lähetystyöntekijöitä, minkä seurauksena Sabinella on ollut erikoinen lapsuus. Hän syntyi Nepalissa ja muutti 7-vuotiaana Länsi-Papuaan, missä hänen vanhempansa asettuivat tutkimaan vastalöydettyä fayu-heimoa. Sabine oppi elämään viidakossa ja hänestä kasvoi lähes täysvertainen fayu-heimon jäsen, joka sai molempien kulttuuriensa edut: fayu-heimon elämänkatsomuksen ja saksalaisten vanhempiensa länsimaalaisuuden hyvät puolet. Kun hän 17-vuotiaana päättää mennä tutustumaan Eurooppaan elämänsä ensimmäisen kerran opiskelun merkeissä, hän huomaa törmäävänsä suureen kulttuurishokkiin.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan aiemmat kirjat. Viidakkolapsi kertoo iloisen tarinan Sabinen lapsuudesta ja lukija saa tutustua kiinnostavaam heimoon ja heidän elämäntapoihinsa. Sabinen lapsuudessa on sattunut ja tapahtunut kaikkea kiinnostavaa, joka saa oman hyvin tavanomaisen lapsuuden kuulostamaan todella tylsältä. Paluu viidakkoon -kirja kertoo siitä, kuinka Sabine useiden vuosien jälkeen päättää palata kolmeksi viikoksi lapsuudenmaisemiinsa ja törmää siellä sekä hyviin että huonoihin asioihin. 

Elämän viidakossa oli mielestäni kiinnostava kirja, sillä se kertoi kaiken sen, mitä aiemmat kirjat eivät kertoneet. Useat kirjan tapahtumat olivat jo ennestään tuttuja, aiemmin mainittuja, mutta nyt kirjailija uskaltautuu kertomaan niistä paljon tarkemmin ja selittämään syy-seuraussuhteita. Aiemmissa osissa hän on ohittanut elämänsä vaikeat kohdat, mutta tämä kirja kertoi niistä rehellisesti, tai ainakin tarpeeksi rehellisesti. Kirja kertoo tarinan nuoresta naisesta, joka ei tunne saksalaista kulttuuria, mutta jonka passissa kotimaana lukee Saksa. Kun kirjan loppupuolella Sabine asuu hetken Tokiossa, hän toteaakin, että Tokiossa hänellä oli helpompaa, sillä kaikki näkevät hänen olevansa ulkomaalainen joten kukaan ei oleta hänen tuntevan maan tapoja. Saksassa häntä ei ymmärretä, sillä hänen oletetaan tuntevan länsimaalaiset tavat.

Vaikka kirja kertookin tarinan naisesta joka masentuu ja kokee ahdistusta, siinä on myös paljon hyvin hauskoja kohtia. Erityisesti minua nauratti kertomus Sabinen ensimmäisestä raskaudesta ja ensimmäisen lapsen hoidosta. Hän hoitaa kaiken kuten on fayu-heimon nähnyt hoitavan, eikä esimerkiksi tajua, että länsimaissa suositellaan tarkkaa seurantaa raskauden aikana. Hän menee esimerkiksi ensimmäisen kerran lääkäriin vasta ollessaan kuudennella kuulla raskaana ja lapsiveden tullessa alkaa selata kaverinsa kanssa opaskirjoja selvittääkseen mitä ihmettä pitäisi tehdä.

Elämän viidakossa sai minut ajattelemaan paljon erilaisia kulttuureita ja sitä, mitä tapahtuu kun kumpikaan osapuoli ei ymmärrä toista. Kirja on lyhyempi kuin aiemmat Kueglerin kirjat ja paljon nopealukuisempi, mutta se ei haitannut. Silloin kun lukeminen tökkii, haluan löytää käsiini kirjan, joka parantaa minut siitä tunteesta että aivoni ovat liisterissä. Anne Ricen Veren vangit oli yksi sellainen kirja, samoin Suzanne Collinsin Nälkäpeli. Tämä kirja oli myös yksi sellainen. Vaikka olenkin tässä kuussa lukenut jo monta kirjaa, minusta on tuntunut, että minun on pitänyt pakottaa itseni lukemaan. Tätä lukiessa teksti kuitenkin kiisi kuin itsestään eteenpäin.

5 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut aiemmat osat ja tämäkin kiinnostaisi! Ihme, että itseltäkin mennyt ihan ohi, vaikka ekat kaksi olivat ihan suosikkejani kun ne luin. (Tai okei, taisin tästä kolmannesta ajatella, että silkkaa rahastusta ja jättää lukematta haha.)

    Mutta kiva lukea tästä! Ehkä voisin unohtaa aiemmat mietteeni ja lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin oletin, että tarina on jo kerrottu. Mutta totta - rahastus kävi itsellänikin mielessä, mutta lainasin sen silti, sillä eihän se minulle mitään maksa jos lainaan ja muistan palauttaa ajallaan :) Kannatti lainata, vaikka tietenkin se ensimmäinen kirja oli kaikista kiinnostavin.

      Poista
  2. Minä pidin hirvittävän paljon Viidakkolapsesta, mutta toinen ja nyt tämä kolmas osa eivät olleet niin mieluisia. Varsinkin tässä uusimmassa oli aika paljon toistoa ja muutenkin kerronta tökki. Rahastus vilahti minunkin mielessäni. En silti olisi missään nimessä jättänyt lukematta.

    VastaaPoista
  3. Hei! Mulla olisi sulle tunnustus blogissani haasteen kera! :D

    VastaaPoista
  4. Tää viimeinen ei ollut mun mielestä enää niin kiinnostava, kun se ei tapahtunut siellä oikeassa viidakossa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...