sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Les Misérables

Kun kuulin, että Les Misérables näytetään Suomessa noi kaksi kuukautta sen maailmanensi-illan jälkeen, olin todella pettynyt, sillä olin odottanut elokuvaa todella paljon. Olen jo pitkään halunnut nähdä Les Misin mutta sitä ei koskaan elämäni aikana ole esitetty kotikaupungissani enkä ole halunnut matkustaa pelkän yhden musikaalin takia muihin kaupunkeihin tai peräti ulkomaille, joten elokuva on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi... Ja sitten sen ensi-iltaa vielä myöhäistettiin!

No, pääsin kuitenkin vihdoin katsomaan sen. Lyhyesti kerrottuna musikaali kertoo Jean Valjeanista ja ihmisistä joihin hän törmää elämänsä aikana. Juonesta on vaikea puhua ilman että paljastaa melkein kaiken. Kyseessä on musikaali Ranskan köyhistä ihmisistä jotka haluavat taistella paremman elämän puolesta ja tilanne kärjistyy vallankumoukseen. Suosittelisin kuitenkin ottamaan jotain selville etukäteen, sillä minua ainakin auttoi suunnattomasti juonen mukana pysymisessä se, että tiesin suunnilleen kuka hahmo on kukin ja kuka laulaa mitäkin.

Mottoni on: älä ikinä odota mitään likaa, koska petyt kuitenkin. Siksi koitin koko ajan pitää odotuksen todella matalalla. Olinhan kuullut juttua siitä, kuinka laulusuoritukset eivät ole puhtaita ja kuinka Jean Valjeanin roolissa oleva Hugh Jackman ei tee kaikille lauluille oikeutta, kuinka musikaali on oikeastaan ooppera, koska lähes kaikki vuorosanat lauletaan, ja että suomalaiset tekstitykset ovat kamalat.

Minua ei haitannut, että laulut eivät olleet täysin puhtaita, sillä se loi paljon tunnelmaa. Oli kuitenkin hyvä olla etukäteen varautunut siitä, sillä yleensä elokuvamusikaaleissa näyttelijät menevät studioon laulamaan laulut ja sitten vain liikuttavat liikuttavat suutaan kuvauspaikalla. Hugh Jackmanin äänestä minulla ei ole mitään sanomista, mutta ei se minua ainakaan haitannut.

Mutta oopperamaisuus. Se oikeasti haittasi. Kuulin, että elokuvaan on oikeastaan lisätty puhuttuja vuorosanoja, mutta minusta tuntuu, että siinä puhuttiin korkeintaan kymmenen lausetta. Jossain kohdissa laulu sopii tilanteeseen hyvin, mutta joissain kohdissa olisin paljon mielummin kuullut keskustelun aivan normaalina puheena. Oikeastaan, koska laulua on niin paljon, muutama puheosuus tuntuu todella irralliselta ja hieman oudolta.

Tästä päästäänkin teksteihin. Suomalaiset tekstit ovat aivan kamalat, joten piti luottaa englanninkielen taitoihin paljon enemmän mitä yleensä elokuvissa on tarvetta. Koska laulujen kieli on vanhahtavaa ja niissä on paljon sanoja joita en tunne, ja kaiken lisäksi laulut saattoivat olla nopeita ja kuoro-osuuksista on vaikea saada selvää, oli englantia välillä vaikea ymmärtää. Ja koska lähes kaikki lauletaan, jossain paikoissa en oikein pysynyt perässä mitä tapahtuu. Onneksi elokuva ei ole pelkän puhutan ja lauletun kielen varassa, vaan paljon pystyy päättelemään pelkästään katsomalla.

Tekstitykset on kirjoitettu runomuotoon. Ensiksi minulla meni kauan tajuta, että molemmat rivit ovat suomea, kun olen tottunut, että alempi rivi on aina ruotsia. Sitten jo huomasinkin, ettei teksti vastannut lainkaan sitä, mitä laulussa sillä hetkellä sanotaan, joten mukana pysyminen on todella vaikeaa. Kun laulaja laulaa vaikkapa  "I love him" ja teksteissä lukee: "Mä kaipaan" minulta ainakin menee tunnelma vähän pilalle. Alan miettiä liikaa sitä, kuinka tekstit poikkeavat niin pahasti itse laulusta. Ymmärrän kyllä pointin: suomennokset on otettu lähes suoraan vanhoista suomennoksista joita on esitetty Suomen lavoilla, mutta kuulemani mukaan nekin ovat huonoja. Ei tekstien tarvitsisi olla runomuodossa. Sen kun vain suomennettaisiin suoraan mitä siinä sanotaan, jotta pysyy paremmin mukana. Tekstien ei tarvitse sopia melodiaan. Ei kukaan suomalainen tohdi laulaa mukana kuitenkaan. (Mikä on harmi, koska olisin halunnut laulaa sydämeni pohjalta mukana ainakin One Day Morissa. Suomalainen yleisö on joskus niin tylsä yleisö. Olisin halunnut antaa myös aplodit joillekin musikaalinumeroille.)

Huonoista tekstityksistä huolimatta tämä on elokuva, joka ehdottomasti kannattaa nähdä. Jos sinusta tuntuu, ettet ole pitkään aikaan itkenyt kunnolla, tämä elokuva on myös takuuvarma kyynelkanavien avaaja. Jos mikään muu ei vakuuta, niin mainitaanpa vielä, että Les Mis on saanut kahdeksan Oscar-ehdokkuutta (paras elokuva, paras miespääosa, paras naissivuosa, paras puvustus, paras meikki ja hiukset, paras kappale, production desing ja sound mixing) ja tänä iltana nähdään, kuinka monta itse Oscaria se tienaa.



Laulut jotka tiesin entuudestaan:
  • I Dreamed a Dream (x)
  • Who Am I? (x)
  • On My Own (x)
  • One Day More (x)
  • Do You Hear the People Sing? (x)
  • Bring Him Home (x)
  • Empty Chairs at Empty Tables (x)
... ja wikipedian mukaan elokuvassa on 52 laulua.

Laulut joihin tykästyin saman tien elokuvaa katsoessa:
  • Lovely Ladies (x)
  • The Confrontation (x)
  • Castle On a Cloud (x)
  • Look Down (x)
  • ABC Café / Red & Black (x)
Ranskalaisia nimiä on vaikea lausea, onneksi olen tehnyt itselleni hienon lausumisohjeen:


Tähän loppuun vielä muutama juonipaljastuksia sisältäviä ajatuksia. Maalaa näkyviin.
  • Olin saanut juonesta hieman erinlaisen kuvan, joten olin yllättynyt kuinka pitkä "alku" siinä on. Hetken aikaa alussa vielä luulin, että kyseessä on joku traileri. Ajattelin, että musikaalissa keskityttäisiin enemmän vallankumouksellisiin.
  • Vaikka tiesinkin, että lähes kaikki kuolevat elokuvssa, olin jotenkin ajatellut että Enjorlas säilyisi hengissä. Nyyh :( Niin hieno punainen takki ja niin kauniit kiharat hiukset.
  • Koko Mariuksen ja Coseten suhde oli naurettavampi kun Disney-piirretyissä. He tapasivat toisensa vain kerran ja ehtivät jutella vain hetken ja olivat jo sen jälkeen varmoja suuresta rakkaudestaan.
  • Gavrochen tuoma kirje Cosetelle aiheutti Jean Valjeanille huvittavan reaktion. Hän päätti oitis, että on nyt menettänyt tyttärensä avioliittolle.
  • Ja sitten lopussa kun Marius ja Cosette menevät naimisiin, Jean Valjeanin reaktio: "Eihän tuo lapsi edes ole minun" lisäsi huvittavuutta entisestään.
  • Mariushan pelastui oikeastaan vain sen takia, että oli sattunut iskemään silmänsä Cosetteen.
  • Javertilla oli kummallinen pakkomielle Jean Valjeanista. Hänhän on vain yksi vanki tuhansista, mutta silti Javert kulutti yli kummenen vuotta elämästään jahdaten Valjeania ja päätyi lopulta itsemurhaan.
  • Tarinassa oli nähtävillä selvää sille ajalle tyypillistä tapaa ratkaista ongelmia. Kuinkahan monta tuon ajan kirjaa olenkaan lukenut joissa yksi päähenkilöistä päätyy itsemurhaan?
  • En oikein ymmärtänyt Valjeanin motiivia olla tappamatta Javertia kun hänellä oli mahdollisuus. Oliko Valjean vain liian jalo?
  • Éponine oli aika hieno nainen. Onko hän ollut samanlainen alkuperäisessä kirjassa? Hänhän tekee kaikkea mikä ei sen ajan naisella ollut soveliasta ja päätyy vielä heittäytymään sankarillisesti luodin eteen pelastaakseen rakkaansa.
  • Monsieur ja madame Thénardier olivat sarjan loistava kevennys. Muuten niin vakava elokuva kaipasikin hieman huumoria. 
  • Olin aika lailla muuten perille musikaalin ihmissuhteista, mutta minulta oli täysin mennyt ohi että Éponine ja Gavroche ovat sisaruksia ja että he ovat Thénardierien lapsia.
  • Köyhät olivat oikeasi köyhän näköisiä. Ihan hyvä niin. Liian usein elokuvissa he ovat vain tyylikkäästi likaantuneita hyvännäköisiä ja hyvinvoivia sankareita.
  • Loppu oli paha. Hyvin paha. Luulin jo, että pystyisin taas istumaan läpi elokuvan joka yleensä saa kaikki vetistelemään kuin vesiputous, mutta toisin kävi. Luulin, että Empty Chars at Empty Tables on viimeinen musikaalinumero, joten en ollut varautunut oikeaan lopetukseen.

8 kommenttia:

  1. muakin ärsytti hirveästi että Les Misérablesilla kesti näin kauan tulla tänne. itse pdin siitä kovasti, en ole kuullut huonoa Hugh Jackmanista mutta Russel Crowen saama kritiikki on kyllä ihan oikeutettua. sen laulutapa oli jotenkin liian nasaalinen ja koska Javert on aika iso rooli ihmetyttää miksei rooli mennyt paremmalle laulajalle, lieko haluttu iso nimi lisää tuomaan katsojia.

    suomennokset oli myös ihan kamalia. en itse lue englanninkielisissä elokuvissa ikinä tekstejä mutta kävin katsomassa elokuvan äitini kanssa jolla on kovin kehno englanninkielentaito ja silti häntäkin häiritsi huonot suomennokset. en ymmärrä ollenkaan miksi se on pitänyt tehdä näin. tietty kun suomennetaan teatteriesitykseen pitää lauluissa olla sama rytmikkyys ja laulettavuus mutta elokuvassa kaikki kuitenkin kuuntelee laulua samalla kuin lukee tekstitystä, olisi kyllä paljon parempi jos suomennettaisiin vaan niin kuin asiat oikeasti sanotaan.

    huomasin myös että se että tunnen musikaalin hyvin ja olen sen nähnyt monesti ja laulut ovat tuttuja se teki siitä helpomman seurata. teki myös mieli välillä antaa aplodit laulujen jälkeen, koska teatterissakin tehdään niin mutta sentään ihmiset taputtivat elokuvan jälkeen, tosin vähän laimeasti. mutta oli kyllä todella hieno elokuva ja harkitsen että menen katomsaan sen vielä toistekkin.

    niin ja suosittelen kyllä kirjan lukemista, se on paljon yksityiskohtaisempi (tietysti), mutta kyllä esim. Époninen tarina on aika uskollinen alkuperäiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kerran jo lukea, sain lainattua kirjastosta mahtavan 20-luvulla painetun viisi nidettä sisältävän sarjan kirjoja jotka näyttivät todella tyylikkäältä, mutta jumituin ekaan kirjaan kiireiden takia enkä saanut aikaiseksi jatkettua. Häpeäpilkku lukuhistoriassani! Ehkä pitäisi yrittää lukea joskus se lyhennelty versio.

      Poista
  2. Tuohon rakkaustarinajuttuun... Niinpä. Siinä just huomasi kuinka sitä tuhatsivuista kirjantekelettä on tiivistetty. Ja lisäksi, jos leffassa rakastutaan ensisilmäyksellä, bäng vaan, niin silloin sen miehen pitäisi kyllä olla hitosti komeampi! :)

    VastaaPoista
  3. Juuri saavuin teatterista! Olihan tuo aika vaikuttava kokemus. Kylmiä väreitä riitti, vaikka kyyneleet jäivätkin tällä kertaa kurkkuun nieleskeltäviksi. Époninen hahmo jäi mieleen. One Day More oli ehkä hienoin kohta, silloin olisi kyllä oikeasti tehnyt mieli taputtaa! Pakko nähdä tämä lavalla kyllä joskus...

    Ja joo. Yritin aktiivisesti olla lukematta suomennoksia.

    Oscareissakin ilmeisesti saadaan kuulla Les Mis -laulua, jee!

    VastaaPoista
  4. SPOILERI VAROITUS
    Miksi ihmeessä Jean Valjean olisi tappanut Javertin?! Mies oli vankilassa leivän varastamisesta, jonka hän varasti nälkää kärsivälle lapselle, jos oikein muistan. Kyseessä ei ollut mikään murhamies ja muutenkin ei kaikkien tarvi olla kostonhimoisia ja Valjean oli kuitenkin ihan kunniallinen mies, joten miksi tappaa Javert??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunoja siitä, että niin pienen asian vuoksi koko elämä mennyt pilalle, ja tieto siitä että jos Javert jää henkiin, kaikki menee vain huonommaksi.

      Ilmeisesti luen liikaa kirjoja joissa on vähän kyseenalainen moraali ja joissa listitään ongelmia aiheuttavia henkilöitä surutta.

      Ymmärrän kyllä miksi Valjean ei sitä tehnyt, en minäkään oikeassa elämässä tappaisi ketään, hyvänen aika! Mutta tarinankerronnan maailmassa vallitsee joskus vähän eri lait.

      Ja minä tykkään synkistä hahmoista.

      Poista
  5. Olen nyt lukenut sellaiset 250sivua Les Misiä ja voin sanoa, että suurin osa noista mietteistäsi selviää tarkemmin kirjassa, koska eihän elokuvaan voi kaikkea mahduttaa varsinkaan, kun kyseessä on Les Mis jossa on aivan tavattomasti kuvailua ja selitystä ja kaikkea. Kirjasta löytyy muun muassa kuvaus Waterloon taistelusta, eikä kyseessä ole mikään lyhyt kuvaus. Javert ei esim. ihan jahtaamalla jahdannut Valjeania koko aikaa.

    Itse tiesin heti, että Eponine on Thénardierien lapsi, koska äitinsähän puhutteli alussa pientä tyttöä Eponineksi silloin kun Cosette oli vielä heidän huostassaan ;) Mutta Gavroche tuli minullekin yllätyksenä.

    Mutta joo jos jaksamusta ja kiinnostusta löytyy niin Les Mis kannattaa oikeasti ihan lukea niin moni asia selviää paljon tarkemmin ja ainakin itselleni fanina aivan ihana kuulla lisää kaikista hahmoista. Innolla odotan Enjolrasia ja Grantairea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja mulla kyllä onkin suunnitteilla joskus lukea :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...