sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Across The Universe: Matka alkaa

Kirjoittanut: Beth Revis, sivuja: 397

Liian usein kummat kriteerit johtavat siihen, että päädyn lukemaan jonkun kirjan. Valitsin tämän kirjan puhtaasti sen kannen takia. Olin jo useammin vilkuillut kirjaa kirjakaupassa koska mielestäni kansi on hieman huvittava mutta samalla kiinnostava koska siinä on vaaleanpunaista avaruussparklea :) Kun kirjastossa käydessä huomasin kirjan sattumalta, lainasin sen saman tien.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Amy ja Seuraaja. Amy on 17-vuotias tyttö, jonka vanhemmat ovat jotain tärkeitä ihmisiä jotka lähetetään avaruusmatkalle. Matkan tarkoitus on asuttaa Kentauri-Maaksi nimetty planeetta, joka on tutkimusten mukaan asumiskelpoinen. Matka kestää 350 vuotta, minkä seurauksena matkustajat syväjäädytetään. Matkalle lähtee myös noin 2000 matkustajaa joita ei jäädetytetä. Heidän tehtäväkseen tulee huolehtia aluksesta matkan aikana ja lisääntyä jotta alus pysyy miehitettynä koko matkan ajan. Seuraaja on yksi näistä ihmisistä. Pitkän eristyneen matkan aikana alukselle on kehittynyt oma yhteiskunta, jota johtaa Vanhin. 16-vuotias Seuraaja on valittu seuraamaan Vanhimman jalanjälkiä kun aika Vanhimmista jättää. Vuosisatojen kuluessa matkan yksityiskohdat ovat hämärtyneet matkustajilta eikä edes Seuraaja tiedä kaikkea. Eräänä päivänä hän kuulee, että Varjelus-nimisessä aluksessa on vielä ylimääräinen kerros. Hän etsii kerroksen sisäänpääsyn ja menee tutkimaan sitä. Hän löytää kerroksesta syväjäädytettyjä ihmisiä, joista yksi alkaa yllättäen sulaa. Amy herää 50 vuotta aikataulusta etuajassa ja huomaa päätyneensä yhteiskuntaan jossa on paljon mätää.

Kirja on todella nopealukuinen. Luin sen noin vuorokaudessa. Luvut ovat melko lyhyitä ja joskus joka runomaisia. Paikoittain se haittasi, sillä suurin osa tekstistä on kuitenkin normaalia kerrontaa, mutta välillä kerronta muuttuu todella taiteelliseksi. Nopealukuisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä juoni etenee alussa todella hitaasti, minkä vuoksi halusin lukea nopeasti eteenpäin, jotta edes jotain tapahtuu. Siihen saakka kun Amy on vielä syväjäädytettynä, tuntuu ettei mitään tapahdu. Kun hän herää, alkaa paljastua kuinka mätä aluksella oleva yhteiskunta onkaan, minkä seurauksena tarina muuttuu kiinnostavammaksi. Kirjassa tapahtuu paljon inhottavia asioita, jotka vain Amy huomaa, sillä hän on kotoisin Maasta (noin vuodesta 2030 jos ymmärsin oikein) joten hänen maailmankatsomuksensa on erilainen kuin ihmisillä jotka ovat eläneet koko ikänsä Varjeluksella. Kirjassa on lisäksi kaksi arvoitusta: mitä Ruton aikana tapahtui ja kuka sulattaa syväjäädytettyjä ruumiita.

Across The Universe: Matka alkaa on ihan OK nuortenkirja. Pystyin katsomaan läpi sormien sen, että Amy on hyvin geneerinen tytöille suunnatun nuortenkirjallisuuden päähenkilö, ja tämän vuoksi melko tylsä. Amy kuitenkin on erilainen muiden silmissä, joka teki hänestä hieman kiinnostavamman. Eniten minua kiinnosti kirjassa suljettuun tilaan muodostunut yhteiskunta, joka on aivan vinksahtanut. Varjeluksella toimii diktaattori, joka ohjailee ihmisiä oman mielensä mukaan, uskoen kuitenkin itse tekevänsä ainoastaan sen mikä on parhaaksi alukselle. Tämän seurauksena asukkaat tuntuvat olevan oman mielensä vankeja eivätkä osaa siksi taistella vastaan. Loppua kohti syyt alkavat paljastua ja samalla paljastuu jotain yllättävää Varjeluksen historiasta, mitä minäkään en hoksannut ajatella.

Kannen perusteella arvelin, että kyseessä on hyvin tavanomainen tyttö tapaa pojan romanssi, tosin hieman erilaisessa ympäristössä. Loppujen lopuksi romantiikkaa on kirjassa hyvin vähän, mihin olin tyytyväinen, sillä yleensä tämäntyylisissä kirjoissa romanssi jää hyvin pinnalliseksi enkä siksi jaksa kiinnostua siitä. Kyllähän kirjassa vähän vilkuillaan toisia kiinnostuneena, mutta mitään suuria rakkaudentunnustuksia ei kuulla. Tämän vuoksi takakansi johtaa hieman harhaan: "Voivatko he luottaa toisiinsa - saati rakastua?" Ne, jotka alkavat lukea kirjaa romantiikannälässä tulevat pettymään. Pitäisi todellakin oppia olla lukematta takakansia.

Moneskohan trilogia tämä on jonka ensimmäisen osan luen mutta en tiedä jatkanko toiseen osaan? Tässä kirjassa on sama ongelma kuin monissa muissa: asioita jää selvittämättä, mutta en tiedä haluanko tietää enempää. Seuraava osa, Miljoona aurinkoa, on suomennettu, ja kolmas osa on ilmestynyt englanniksi tammikuussa.

Tuleekohan tästäkin kirjasta leffa?

Minua hieman harmittaa kirjaston tapa kontaktoida irtokannet kirjan päälle, sillä alla olisi ollut hieno kartta aluksesta.

Tämä kirja sopii Aikamatka 2013 -haasteen kategoriaan 5. Ajan tuolla puolen.

Trilogiat jotka minulla on kesken tällä hetkellä:

  • Ally Condie: Tarkoitettu
  • Beth Revis: Across The Universe
  • Cassandra Clare: The Infernal Devices
  • Chris Colfer: The Land of Stories
  • Cornelia Funke: Mustemaailma (uudelleenluku)
  • E.L. James: Fifty Shades (en aio lukea loppuun)
  • Félix J. Palma: Trilogía Victoriana

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta juonelta, tosin ei ehkä ihan mun ominta kirjallisuutta ole kuitenkaan. Postauksesi sai kuitenkin uteliaaksi.

    VastaaPoista
  2. oon kuullut tästä hirveesti erilaisia arvosteluja. tuntuu että kirjalla olisi potentiaalia olla tosi hyvä mutta sitten toteutus on vähän sinne päin... pitäisi kyllä lukea itsekkin.

    ja joo kartta kannen takana on kyllä hieno, mutta näiden paperikannellisten kirjoen muovittaminen on vähän hankalaa. yleensä muovitetaan koko paperi kirjan päälle tai leikataan etukansi ja takakansi ja liimataan kirjaan ja sitten päällystetään. monesti jää tosi hienoja juttuja myös paperien alle ja se on sääli mutta ei oikein muutakaan voi kun päälystäminen lisää kirjan ikää huomattavasti. harmi vain että kun kirjan ulkoasuun on panostettu, se kärsii... terveisin kirjastotäti joka turhautuu välillä kun pitää niin kauniit kirjat muovittaa kun ne olisi paljon kauniimpia sellaisinaan :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän kyllä miksi ne pitää kontaktoida, harmittaa vain että siistejä juttuja jää piiloon. Tykkään kyllä enemmän siitä, että irtokannet leikataan ja liimataan ja sitten kontaktoidaan, koska silloin kansien alle ei jää ilmaa joka tekee niistä hassun tuntoiset.

      Ja sitten vielä ne laput ja viivakoodit joita liimaillaan taakse... Myönnän että joskus ala-asteikäisenä rapsutin lapun irti, luin mitä siellä alla lukee ja liimasin sitten takaisin. Eivät kirjastotätit varmaan tykänneet...

      Välillä lukiessa turhautti se, että tiesi kartan olevan niin lähellä, mutta en nyt voi alkaa leikkaamaan kantta irti. Olisin halunnut vilkuilla sitä aina välillä kun mainitaan eri paikkoja joissa kirjan henkilöt käyvät :)

      Poista
  3. Oon katsellut tätä kirjakaupassa varmaan lähemmäs kolme kuukatta kohta! Suomalaisessa on näitä kaksi kappaletta ja hinta kokonaista kymmenen euroa, mutta olen luvannut iselleni olla ostamatta ennenkuin hinta tippuu vielä parilla eurolla. Pihi mikä pihi :D

    Kiinnostaisi tosiaan lukea, mutta myönnetään että odotukset voisivat olla korkeammallakin. Alan pikkuhiljaa puutua näihin joka suunnasta puskeviin trilogioihin. Suurta osaa sarjoista tulee aloitettua, mutta vain harvojen kohdalla pääsen toiseen kirjaan asti. Kaipaisin jotain oikeasti omaperäistä, että kiinnostus jatkuisi ensimmäisen kirjan ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nykyään huokaisen tuskasta kun näen että jaahas, kirja onkin trilogia! Perfektionistiluonne vaatisi lukemaan kaikki osat, mutta kokemuksesta tiedän, yleensä trilgia menee näin: hyvä ykkösosa, vähän laahaava kakkososa joka valmistelee päätöstä varten, kolmososa johon on tungettu liikaa tai josta pystyy maistamaan hieman kiirettä.

      Poista
  4. Luin myös Across the Universen ja aloitin toistakin osaa, jonka droppasin aika pian. En jaksanut varmaan kolmasosaa pidemmälle. Mustesydän -trilogian luin aikoinaan myös. Ensimmäinen kirja oli loistava, mutta toisessa osassa tarina alkoi hajota ja kolmatta osaa lukiessa olin ihan WTF?!? -fiiliksissä. Tuntui, kuin Funke olisi kirjoittanut sarjaa loppuun ase ohimolla. Sellaiseksi soopaksi tarina muuttui. Fifty Shadesin ensimmäisen osan luin myös puolihuvittuneessa tilassa ja totesin, että löydän parempaakin luettavaa, kuin tarinan avuttomasta oh-me "sankarittaresta" ja lapsi-mies-sadistista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naureskelin aivan liian pitkään tuolle "ase ohimolla" vertaukselle! xD Mutta totta - viimeinen osa menee ihan käsittämättömäksi. Mielestäni Funke kikkaili liikaa sillä ääneenlukemisella. Aion kuitenkin lukea sen uudestaan ja katsoa mitä sitten ajattelen.

      Olen kuullut nyt ristiriitaisuuksia jatko-osasta. Osa sanoo, että jatko-osa on parempi. No, nykyään kirjastossa ei maksa nuortenkirjojen varaaminen, joten voisin varata sen kun ihan ilmaiseksi pystyy.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...