torstai 21. maaliskuuta 2013

Kuka Harry Potter? Avain fantasian maailmaan

Kirjoittanut: Kontio, Mulari, Oittinen, Sinkkonen ja Ylimartimo. Sivuja: 147

Löysin tämän kirjan halvalla alekorista viime kesänä ja edullisen hinnan vuoksi nappasin sen mukaani. Ajattelin ensin, etten aio kirjoittaa tästä alle 150-sivuisesta kirjasta mitään, mutta tekstit olivatkin sellaista, jotka herättivät joitain ajatuksia.

Sisältö:
 - Sisko Ylimartimo: Potter ja muu fantasia - miksi ja miksi juuri nyt?
Jossa pohditaan yleisesti fantasian suosiota 2000-luvulla
 - Tomi Kontio: Kuinka kirjoittaa fantasiaa?
Josta minulle heräsi muutama ajatus, joihon palaan myöhemmin.
 - Jari Sinkkonen: Poika nimeltä Harry
Joka ei antanut oikeastaan mitään uutta tietoa, vaan on pikemminkin yleispätevä johdatus Potterin suurimpiin ilmiöihin.
 - Heta Mulari: Tytöt Harryn maailmassa
Jossa aloin enemmän pohtia naishahmoja, mistä siitäkin puhun myöhemmin
 - Riitta Oittinen: Harry vai Harri?
Joka oli ehkä vähän turha luku, ottaen huomioon että itse kääntäjä Jaana Kapari-Jatta on kirjoittanut aiheesta oman kirjan ja valaissut siinä kääntämistyönsä aika hyvin.
 - Heta Mulari: Kirjasta ilmiöksi
Jossa pohditaan aika paljon fanikulttuuria.


Yleisesti ottaen kirja ei tuonut minulle mitään uutta, sillä vietin yläasteella paljon vapaa-aikaani Vuotis-foorumilla jonka kautta lähes kaikki Potter-ilmiöön liittyvä tuli aika lailla tutuksi. Siksi kirja nostikin välillä hymyä huulilleni, varsinkin kun kirja mainitsee Vuotiksen ja vieläpä lainaa kirja-nimisen käyttäjän tekstiä. Muistan kun nimimerkki kirja rekisteröityi foorumille ja siitä keskusteltiin myös miiteissä, joita olin itse järjestämässä ja mitkä nekin mainittaan tässä kirjassa.

Minusta on aina yhtä huvittavaa lukea hieman vakavampaa tekstiä fanittamisesta, sillä mieleeni nousee kuva keski-ikäisestä ihmisestä joka ihmettelee että mitä kaikkea se nuoriso tällä kertaa onkaan keksinyt. Minun pitää lukea suomen kielen avoimen yliopiston opintoja varten kirja nimeltään Nuoret kielikuvassa - kouluikäisten kieli 2000 -luvulla, missä on aika isokin osio varattu fan fictionin pohtimiseen. Mitä muut ihmiset ovat fanikulttuuria pohtimaan? Voivatko he ymmärtää sitä, miksi halusin yläasteella leiriytyä kirjakaupan eteen kaveriporukalla odottamaan viimeisen Potterin julkaisua? Tai sitten kirjoittajat ovat itsekin faneja, jotka vain kätkeytyvät tieteen taakse. Tietenkin fanikulttuuri on kiintoia ilmiö, joten en ihmettele miksi varsinkin kulttuuriantropologit ovat siitä kiinnostuneita.

Fanikulttuurin lisäksi Kuka Harry Potter? -kirjassa pohditaan kaikkea muutakin. Haluan ensiksi puhua ajatuksista, mitä heräsi Tomi Kontion kirjoituksesta. Tomi Kontio on minulle entuudestaan tuttu muun muassa Keväällä isä sai siivet -kirjasta, jonka luin peruskoulussa. Kontio pohtii yleisesti fantasiaa, minkälaista se on. Hän sanoo, että fantasian genre on kuin fantasiapizza, johon saa valita itse täytteet mieltymysten mukaan. Tämän seurauksena saattaa kuitenkin syntyä jotain täysin yllätyksetöntä ja tämän vuoksi tylsää. Myöhemmin hän toteaakin: fantasiaelementit eivät tee kirjasta hyvää, mutta toisaalta, eivät ne tee kirjasta huonompaakaan. Jos tarina on hyvä, ei haittaa sijoittuuko se kaupungin vuokrakerrostaloihin vai Tylypahkaan. Joillekin kuitenkin taikavoimat ovat syy tarttua kirjaan, joillekin syy vältellä sitä.

Yksi Kontion kommentti kuitenkin pysäytti:
"(--) en voi tunnustaa olevani fantasian ystävä. Yksinkertaisesti ilmaistuna: en pidä fantasiakirjallisuudesta. Kun alan lukea kirjaa, jossa vilisee sellaisia nimiä kuin Barak, Elaida, Elenia tai Rand al'Thor, herää minussa jonkinlainen siäsinen vastustus, joka lopulta johtaa siihen, että kirja jää kesken."

Kontio myös kertoo lukeneensa ensimmäinen Potterin ja tykänneen siitä, mutta ei ole jatkanut seuraaviin osiin. Herää kysymys, miksi hän on kirjassa mukana. Minulla on kirjaa lukiessa oletusarvio, että kirjoittajat olisivat tutustuneet sarjaan vähän paremmin. Voihan sitä kuunnella muiden mielipiteitä kirjasta, jota ei ole lukenut ja sen perusteella sanoa sanan tai pari, mutta mielestäni oman aidon mielipiteen voi muodostaa vain jos lukee kaikki kirjat.

Tässä kohtaa otin kynän käteeni ja kirjoitin kommentin alle: "Miksi sitten kirjoitat juttua tähän kirjaan?" koska minulla on joskus tapana kommentoida omistamieni kirjojen sivuille.

Ensinnäkin: Barak on hyvin läheinen nykyisen Yhdysvaltain presidentin etunimen kanssa. Eivätkä Elaida ja Elenia ole edes niin pahoja nimiä. Kokeilkaapa vaikka nimeä Gavroche (lausutaan kutakuinkin Gavosh), eikä tämä nimi ole fantasiakirjasta vaan Victor Hugon Kurjista. Anteeksi, olen ehkä hieman puolueellinen, mutta minä itse olen suuri fantasian ystävä. Se on aina ollut minulle genre numero yksi ja olin aikoinaan todella yllättynyt kuullessani, etteivät kaikki pidä sitä "oikeana kirjallisuutena". Myönnän, ettei kaikki korkeafantasia uppoa, mutta se ei johdu fantasiasta, vaan siitä, että kirjoista tulee fiilis, että huono tarina on yritetty piilottaa fantasiaelementtien taakse.

Kontio itsekin kirjoittaa tarinan olevan tärkeä osa kirjaa: "Tarinan väheksyminen on asenne, joka pesii yleensä räkänokkaisten taideopiskelijoiden ja filosofiaa runtelevien finninaamojen keskuudessa." Hyvä lainaus, pakko jakaa tänne. Kontio toteaakin, että Harry Potterin suosio ei johdu fantasiasta, vaan siitä, että siinä on hyvä tarina.

Tekstin loppupäässä Tomi Kontio myös kertoo, että kirjoittaessaan Keväällä isä sai siivet -kirjalleen jatko-osaa, hän tajusi että hänen on pakko luoda fantasiamaalma, vaikka ei itse niistä kauheasti tykkääkään. Arvatkaa miten minulle kävi jatko-osan kanssa? Se jäi kesken. En silloin osannut sanoa, miksi kirja ei innostanut, mutta nyt löysin vastauksen: koska Kontio ei itse luonut fantasiamaailmaa mielellään, ei sitä ollut mieluisaa lukeakaan.

Toinen artikkeli, josta heränneitä ajatuksia aion käsitellä hieman, on Heta Mularin Tytöt Harryn maailmassa. Odotin tältä artikkelilta eniten. Tekstistä alkoi kuitenkin tihkua samanlainen fiilis, johon olen törmännyt mielestäni liian usein: naishahmoilta tunnutaan vaativan aivan liikaa. On rankkaa olla naishahmo, tai yrittää luoda hyvä naishahmo, kun pitäisi samalla olla täydellinen roolimalli.

Hermione on fiksu, ahkera, rakastava, oikeudentajuinen ja poliittisesti aktiivinen eikä ole maustettu tyrmäävällä ulkomuodolla joka saa kaikki pojat lankeamaan hänen jalkoihinsa, Hermioneen ei silti tunnuta olevan tyytyväisiä. Hän on liian täydellinen, liian pikkumainen, liian ahkera, hän vähättelee taitojaan, hän antaa Harryn tehdä toimintaosuudet ja itse hoitaa järkeilyn, hän asettuu äidin rooliin... Jotenkin tulee sellainen olo, että kaikki tuo olisi huonoa. Onko naishahmo täydellinen vasta sitten kun hän jyrää kaikki miehet kaduntasoittajalla, ei ikinä ryhdy äidiksi ja on toimintasankari?

Vaikka on edelleen tärkeä puhua naisten asemasta ja tasa-arvosta, minusta on alkanut tuntua, että joissain tapauksissa mennään liian pitkälle ja halutaan analydoisa jokainen naishahmon liike ja valittaa kuinka sekstistisen maailmankuvan sen aiheuttaa. Muitan viime syksyllä heränneen keskustelun sosiaalisessa mediassa Doctor Who -sarjasta, jossa Doctor pelastaa companionsa Amyn räjähdyksen keskuudesta. Hän kantaa tajuttoman Amyn pois vaaralliselta alueelta, mistä aiheutti kamalan valituksen siitä, kuinka kohtaus asetti naisen ainoastaan pelastettavan rooliin.

Olisin toivonut, että Mulari olisi maininnut artikkelissaan asian, johon itse olen kiinnittänyt huomiota. Mielestäni Pottereissa nimittäin on hyvä tasa-arvo. Siellä ei mitellä fyysisen voiman keinoin. Juuri kukaan ei käytä väkivaltaa. Se, miten hyvin pärjää kamppailuissa, riippuu ihan siitä, kuinka hyvin pystyy opettelemaan loitsut. Kuinka älykäs on niiden käyttämiseen. Minkälainen tilannetaju on oikean loitsun lausumiseen.

Ja Arthur on oikeastaan ihan Mollyn tossun alla. Mutta eihän se ole tasa-arvoa, koska Molly on kotiäiti! [sarkasmia]

Yleisesti ottaen, nautin kirjan lukemisesta ja se todellakin herätti ajatuksia. Muutaman kirjoitus- ja tavutusvirheen löysin, mutta se onkin vain huonon toimittamisen vika. Jos on kiinnostunut lukemaan Pottereiden ympärillä pyörivistä ilmiöitä, tämä kirja on ihan mukavaa iltalukemista niille illoille kun ei huvita lukea juonellista kirjaa.

4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, mutta yksi kohta kiinnitti huomioni: "Voihan sitä kuunnella muiden mielipiteitä kirjasta, jota ei ole lukenut ja sen perusteella sanoa sanan tai pari, mutta mielestäni oman aidon mielipiteen voi muodostaa vain jos lukee kaikki kirjat."
    En ole itse edelleenkään lukenut kaikkia pottereita (viimeistä), mutta mielestäni mielipiteeni on silti aito ja ihan itse päätelty. Vaikka en ole lukenut viimeistä kirjaa, ei mielipiteeni aikaisemmista kirjoista ole yhtään sen huonompi (pidän siis pottereista). Kontio oli mukaasi lukenut ensimmäisen kirjan, joten tietenkin hän voi kertoa mielipiteensä kirjasta ja mielipide on aito. Jos Kontio on tehnyt oletuksia yhden kirjan perusteella koko sarjasta, se on tietenkin eri asia. Tässä tapauksessa minäkin haluaisin kyseisen henkilön lukemaan koko sarjan ennen kuin pamauttaa lopullisen mielipiteensä pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, huonosti muotoillut lauseet...

      Minulle tuli tekstistä vähän sellainen olo, että mielipiteet on tehty vain yhden kirjan perusteella vaikka puhutaan koko sarjasta, ja Viisasten kivihän on prosentuaalisesti alle 10% kirjasarjan sivumäärästä. Kontio on varmasti muodostanut oman ja aidon mielipiteensä ensimmäistä kirjasta, mutta samalle se päteekin vain ensimmäiseen kirjaan. Kontion uskottavuus laski silmissäni huomattavasti sen jälkeen kun hän mainitsi lukeneensa vain sarjan aloitusosan.

      Minä en lähtisi jotain kirjasarjaa käsittelevään kokoelmaan mukaan jos en olisi lukenut koko sarjaa.

      Poista
  2. Löysin ihanan blogisi vasta nyt!

    Ja tähän juttuun on pakko kommentoida pöyristyneesti. Ei kyllä vaikuta kovinkaan laadukkaalta opukselta. Juurikin tuo Kontionkin juttu. Miksi ihmeessä hän on mukana tässä kirjassa?
    Lisäksi minua kiusaa tuo alaotsikko; "Avain fantasian maailmaan" ja sitten kirja käsittelee suurimmaksi osaksi HP-sarjaa. Ärsyttävää yleistämistä. Alaotsikko olisi voinut olla "Avain Harry Potterin maailmaan", koska senkin alle mahtuu kuitenkin vähän yleispohdintaa fantasiasta kontekstia luomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minuakin mietitytti nimi. Kirjalla on aika mahtipontinen nimi ollakseen noin 150-sivuinen kirjanen. Aiheesta saisi vaikka 500-sivuisen opuksen.

      Kaksi ensimmäistä juttua käsitteli hyvin vähän potteria, jolloin aloin jo miettiä, myydäänkö kirjaa nyt potterin nimellä ihan turhaan. Muissa jutuissa puhuttiin pottereista sitten enemmän.

      Mielestäni muut tekstit olivat ihan hyviä, mutta kommentoin todella paljon Kontion tekstiä juuri sen takia, että sen mukanaolo kirjassa tuntui kummalta. Olisi pitänyt kuvata ilmeitäni kun luin tekstiä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...