keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Lauantai

Kirjoittanut: Ian McEwan, Sivuja: 388

Jännää, miten kirjailija, joka kirjoittaa aivan erilaisia kirjoja mitä yleensä luen, kirjoittaa kuitenkin lempikirjani. Tai ainakin osan niistä. Aina kun joku kysyy lempikirjailijoitani, nimeän yleensä Ian McEwanin. Olen pitänyt hänen kaikista kirjoistaan - joistakin tosin enemmän kuin toisista. (Sivumennen sanoen: hänen esikoisromaaninsa Sementtipuutarha on vähän outo) McEwanista on tullut minulle luottotavaraa. Tietenkin aina kirjaan tarttuessa toiveenani on lukea hyvä kirja, mutta McEwanin kirjoihin tarttuessa voin olla lähes varma, etten tule pettymään.

McEwanin kirjoissa keskitytään tavallisiin ihmisiin, tavalliseen elämään, tavallisiin ongelmiin, mutta jotenkin hän onnistuu kertomaan asiat niin kiehtovasti, että keski-ikäisen lääkärin lauantaipäivä voi muuttua kertomukseksi joka uppoaa parikymmpiseen suomalaistyttöön. Näennäisesti juonettomista kirjoista löytyy  pieniä vivahteita, jotka vaikuttavat tulevaat. Muistan Sovitusta lukiessani ajatelleeni, ettei kirjassa ole minkäänlaista juonta, mutta loppupuolella tajusin, mistä siinä onkin kyse.

Lauantai on uusi kokeiluni tältä kirjailijalta - ja lupaan, että pian on tulossa lisää, sillä sain syntymäpäivälahjaksi Makeannälän. Lauantai on nimetty näppärästi sen päivän mukaan, million kaikki tapahtuu. Kirja kattaa yhden vuorokauden, alkaen aamuyöstä lauantaina ja päättyen aikaiseen sunnuntaiaamuun. Tarinan päähenkilönä toimii keski-ikäinen Henry Perowne, joka on ammatiltaan neurokirurgi. Hänen elämässään on kaikki hyvin. Hän on varakas, hänellä on onnellinen avioliitto, hyvä asunto ja kaksi mukavaa aikuisuuden kynnykselä olevaa lasta. Päivän aikana hän joutuu kyseenalaistamaan elämäntilanteensa kohdatessaan Baxter-nimisen miehen.

Tarina alkaa, kun Perowne herää äkillisesti kesken uniensa ja astelee ikkunan ääreen. Hän huomaa taivaalla oudon näyn. Lentokone on liekeissa ja laskeutumassa Heathrowin lentokentälle. Asian ei kuitenkaan pitäisi koskea hänen elämäänsä, joten Perowne aloittaa vapaapäivänsä kuin minkä tahansa muun vapaapäivän. Päivän mittaan hän kuitenkin seuraa uutisia saadakseen tietoa lentokoneesta. Uutisissa puhutaan myös mielenosoituksesta, joka on järjestetty Lähi-Idän tilanteen takia. Päivän aikana molemmat uutiset vaikuttavat jollain tavalla hänen elämäänsä. Juonellisesti kirja on yksinkertainen. Perowne on perheenisä, hänellä on harrastuksia ja sukulaisvelvotteita. Hän käy päivän mittaan pelaamassa työkavereidensa kanssa squashia, tapaamassa laitoshoitoon päätynyttä äitiään ja hankkimassa ruokatarpeita sukuillallista varten. Perowne on mielestäni miellyttävä persoona. Hänessä ei ole oikein mitään ärsyttävää, hän on kunnon tyyppi. Hän ei kuitenkaan ole tylsä. Hänellä on mielipiteitä, enkä kaikesta ollut samaa mieltä, mutta se ei haitannut lukukokemusta. Voisin jopa todeta, että aviomiesmateriaalia.

Itse tapahtumat eivät olekaan pääroolissa, vaan kiinnostavaa kirjassa on kaikki se, mitä Perowne ajattelee tehtäviä suorittaessaan. Ajaessaan autoa hän ehtii pohtia kaikkea auton hankkimisesta ja sen antamasta imagosta siihen ja palaa vielä lopuksi muistelemaan jotain muistoa. Perownen tarkkavaisuuskyky on huomattava. Yhden vuorokauden aikana hän pohtii maailman poliittista tilannetta, taidetta, ihmissuhteita, omaa ammattiaan ja päätyy vielä filosofiseksikin. Jossain vaihessa aloin pohtia, onko mahdollista, että ihminen ajattelee näin paljon ja näin syvällisesti joka päivä, varsinkin kun Perowne ei ole erikoistunut filosofiaan tai politiikkaan, vaan lääketieteeseen. Toisaalta, pidemmän päälle se ei haitannut. Perownen (tai McEwanin?) mietteitä oli kiinnostava lukea. Oli mukava huomata, miten mikäkin tilanne sai minkäkin asian nousemaan Perownen mieleen.

Huomasin yhtäkkiä ajattelevani kuin Perowne. Kun luin Lauantaita, huomasin kuinka pysähdyin ajattelemaan elämän pieniä yksityiskohtia. Istuin liikennevaloihin pysähtyneessä bussissa kun katseeni osui lumikinokseen, joka oli pakokaasujen syövyttämänä muuttunut kiinnostavan kauniiksi jääksi johon heijastui valoa, ja aloin pohtia sitä, miten pakokaasun sotkema kasa voikin muodostua niin kauniin näköiseksi. Siinä vaiheessa tajusin taas, kuinka lukemani jälleen kerran vaikuttaan ajatteluuni.

Jos aiot lukea tämän kirjan, suosittelen jättämään takakansitekstit lukematta. Se tavallaan spoilaa koko juonen. Minä luin sen kerran, monta viikkoa ennen kuin aloin lukea kirjaa, joten en muistanut paljon. Muistin kuitenkin jotain, mikä osalti häiritsi, osalti piti kiinnostusta yllä. Kirjassa on nimittäin myös muutama tylsä kohta. Myönnän, hyppäsin yhden poliittisen keskustelun kokonaan ohi. Ei kiinnostanut. En myöskään jaksanut lukea yksityiskohtaista kuvausta siitä, minkälaista nautintoa Perowne saa squashin peluusta, varsinkaan kun en ole perillä pelin säännöistä. Tylsien osien kohdalla iski epätoivo: nytkö kirjan kiinnostus katosi? Onneksi takakansi lupasi kuitenkin vielä jotain.

Olen tykännyt McEwanin kirjoista niiden yllättävien loppujen takia. Varsinkin Sovituksen kohdalla tuli pahasti huijattu fiilis. Rannalla -kirjassa tuli sellainen olo, ettei tarina voi näin loppua! Lauantaissa ei ole niin suurta loppuhuipennusta kuin olisin odottanut, mutta lopun tapahtuvat ovat sen verran ironisia, että annetaan tällä kertaa anteeksi yllättävän loppukäänteen puuttuminen. Spoiler: Eli siis Perowne päätyy pelastaan hänen henkään uhanneen miehen hengen leikkaussalissa. Pelkäsin hetken, että joku Perownen perheenjäsenistä kuolee! Spoiler loppuu.

Mitäs vielä...
 - Annoin kirjalle viisi tähtä Goodreadsissa. En ole pitkään aikaan antanut siellä viittä tähteä kirjalle.
 - Otava tuntuu omineen McEwanin. Otavan kirjasto on tainnut julkaista kaikki McEwanin käännetyt kirjat.
 - Kannen kuva on mielestäni tunnelmallinen, mutta irtokannen alta paljastuu aika tylsä tummansininen pahvikansi.
 - Eipäs siinä mitään, painos on muuten oikein miellyttävä. Se on sopivan kokoinen kädessä, fontti on tarpeksi isoa ja tykkään marginaaleista ja materiaaleista joita kirjassa on käytetty.
 - Kirjassa on vain viisi lukua. Ne ovat niin pitkiä, että niitä voisi pikemminkin nimittää osiksi.

Kirjanörtteilyä :D

Jos haluat lukea, mitä ajattelin Rannalla-kirjastaa, klikkaa tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...