lauantai 16. maaliskuuta 2013

Päivä 02 – Kirja jonka olet lukenut yli kolme kertaa

Kolmenkymmenen päivän kirjahaaste jatkuu toisella osuudellaan. Yleensä hankin hyllyyni sellaisia kirjoja, joita uskon haluavani lukea useampaan kertaan. Helppoa olisi ollut valita joku Pottereista, joita ehdin lapsena lukea vaikka kuinka monta kertaa, mutta päätin valita kirjan, joka ei ehkä niin usealle ole tuttu.


Cornelia Funken Rosvoruhtinas on kirja, joka on minulle hyvin rakas. Luin sen ensimmäisen kerran heti kun lähikirjaston kirjavinkkaaja oli käynyt vinkkaamassa kirjoja luokalleni. Muistan olleeni ehkä 11- tai 12-vuotias. Lainasin kirjan kirjastosta useampaan kertaan ja tein siitä myös esitelmän seiskaluokalla, kunnes äitini osti minulle kirjan omaksi. Omasta hyllystä olen kirjan lukenut ainakin kaksi kertaa.

Tarina sijoittuu Venetsiaan, jossa katulapsien porukka on saanut itselleen mystisen johtajan, Rosvoruhtinaaksi itseään kutsuvat Scipion. Lapset tulevat toimeen Scipion varastamilla arvoesineillä, joita he myyvät epärehelliselle antiikkikauppialle. Kirja alkaa siitä, kun veljesten Prosperin ja Bon Ester-täti palkkaa yksityisetsivän löytämään karanneet sisarenpoikansa. Yksityisetsivä pääsee nopeasti veljesten jäljille, kun taas samaan aikaan Scipio suunnittelee uhkarohkeaa keikkaa.

Kirjassa on kaikkea, mistä seikkailunnälkäinen 12-vuotias voi tykätä. Kirjan miljöö on kiinnostava kanaaleineen ja vanhoinen kirkkoineen ja vanhempien poissaolo lisää jännittävyyttä. Kirjassa on myös kaunista kirjailijan itse piirretämää kuvitusta, joka auttoi kuvittelemaan paikkoja, sillä en silloin tiennyt Venetsiasta juuri mitään. Lopussa on myös kartta ja pieni sanasto. 

Muistan  kuinka yllätyin moniin juonenkäänteisiin, vaikka nyt vanhempana pystyisin varmasti ennakoimaan ne paljon paremmin. Tämä kirja ei ole kuitenkaan kokenut samaa ilmiötä, mikä useille lapsuuden suosikeille käy. Usein vanhempana luetut entiset lempikirjat muuttuvatkin kehnoiksi, mutta koska olen Rosvoruhtinaan lukenut uudestaan vähintään muutaman vuoden välein, on tarina pysynyt mielessä sen verran tuoreena, etten ole ehtinyt luoda kirjasta liian sokerista mielikuvaa.

Saksalainen kirjailija Funke tuntuu tykkäävän Italiasta. Vaikka hänen Mustemaailma-sarjassaan ei kunnolla sanota, minne osa tapahtumista sijoittuu, pystyi ne helposti päättelemään Italian maisemiksi. Mielestäni on virkistävää lukea kirjoja jotka sijoittuvat muualle kuin Britteihin tai Pohjois-Amerikkaan.

Rosvoruhtinaasta on tehty myös elokuva (traileri), jonka omistan DVD:llä. Elokuva on kuitenkin aika keskinkertainen, mitä muutakaan olettamaan. Elokuvassa Prosperin roolissa nähdään Aaron Taylor-Johnson, joka voi joillekin olla tuttu Anna Kareninasta Aleksei Vronskin roolista.


Noin kaksi vuotta sitten taidekoulussa meillä oli tehtävänä valita joku kirja ja piirtää siihen kuvistusta. Kuvitin Rosvoruhtinasta.

Huom! Edellisen kerran luin kirjan kuvitusprojektin yhteydessä, joten en pysty antamaan tuoreinta mielipidettäni.

6 kommenttia:

  1. Luin kirjan nuorempana muistaakseni 2 kertaa, mutta aika ei kullannut muistojani...
    Toisaalta muistan pitäneeni kirjasta silloin 13-vuotiaana (?), mutta jostain minulle on jäänyt sellainen mielikuva etten enää pitäisi kirjasta. Tekstisi perusteella pitäisi sittenkin ehkä antaa uusi mahdollisuus... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta, etten koskaan ole täysin pitänyt kirjan loppuratkaisusta, mutta muuten kyllä pidän kirjaa varsin mainiona.

      Kirja on kyllä selkeästi suunnattu nuoremmille. Siinä on vastuuttomia aikuisia ja jotkut asiat tapahtuvat lapsen maailmaan sopivasti vähän liian helposti. Mutta minusta lastenkirjoja, joissa ei aliarvioida lapsen älykkyyttä, on mukava lukea. :)

      Poista
  2. En ole koskenut Funkeen sen jälkeen kun koin pettymyksen Mustesydämen kanssa. Voi olla että luin kirjan yksinkertaisesti liian myöhään, 12-vuotiaana olisi varmasti iskenyt huomattavasti kovempaa. Anyway, sitä tässä mietin että eikö Mustesydämessä ihan sanomalla sanota, että Italiassa ollaan? :D Tai ainakin mulla on tällainen mielikuva (tai sitten miellän maisemat vaan yhtä italialaisiksi kuin sinä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosvoruhtinas on mulle se THE FUNKE kirja. Mustesydän ei koskaan mielestäni yltänyt tämän kirjan tasolle ;)

      Muistaakseni Mustesydämessä ei mainittu Italiaa kertaakaan... tai sitten missasin sen tosi pahasti. Edes Meggien kotimaata ei mainittu, mutta ajattelin, että se joko Saksa tai Pohjoi-Italia, ja sitten ajetaankin etelään niin kauan, että tulee meri vastaan.

      Poista
  3. Luin Mustesydämen reilu vuosi sitten ja yritin lukea jatko-osan, joka jäi kesken. Varmaankin siksi, että tartuin niihin liian myöhään. Nuorempana olisin varmaan pitänyt niistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelin juuri sarjaa j13-vuotiaalle serkulleni ja hän on tykännyt. Selkeitä lastenkirjoja siis :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...