tiistai 5. maaliskuuta 2013

Steampunk! Koneita ja korsetteja

Kirjoittanut: Magdalena Hai, Markus Harju, Saara Henriksson, Jani Kangas, J. S. Meresmaa, Heikki Nevala, Anni Nupponen, Shimo Suntila ja Christine Thorel
Sivuja: 311

Tutustuin kirjaa kun huomasin Risingshadowin sivuilla arvostelun tästä antologiasta. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, steampunk on uusi kiinnostuksen kohteeni ja haluan siis luonnollisesti tutustua genreen lisää. Löin tällä kirjalla kolme haastekärpästä yhdellä iskulla: lukea steampunkia, lukea novelleja joita liian harvoin luen ja lukea suomalaista tekstiä.

Koska liian harvoin luen novelleja, oli koelmaa vaikea alkaa lukea. Kun olin saanut ensimmäisen novellin luetuksi, minua harmitti että se oli ohi ja piti astua uuteen maailmaan. Jos novelli oli kiinnostava, olisin halunnut lukea sitä pidempäänkin, mutta toisaalta, epäkiinnostavan novellin kohdalla lyhyys oli vain plussaa. Aluksi luin järjestyksessä, mutta kun jumitin erääseen epäkiinnostavampaan tapaukseen, tajusin että voin aivan hyvin hypätä sen yli. Novellikokoelman lukeminen onneksi poisti vähän pelkoa novelleja kohtaan. Tarinan ei tarvitse olla pitkä ollakseen hyvä.

Kirja sisältää yhdeksän novellia. En ole koskaan ennen kirjoittanut minkäänlaisia juttua novellikokoelmasta, joten ajattelin käydä läpi muutamalla ajatuksella jokaisen novellin siinä järjestyksessä missä ne kirjassa ovat.

Magdalena Hai: Vaskimorsian
Antologian aloittajana erittäin hyvä tapaus. Tämä novelli tuntuu edustavan juuri sellaista steampunkia minkälaiseksi minä olen sen aina mieltänyt: viktoriaanista maisemaa jossa eletään teollistumisen kynnyksellä mutta jossa ollaan kuitenkin astetta modernempeja kuin oikeassa viktoriaanisessa miljöössä. Novellin juoni on selkä ja siihen pääsee nopeasti mukaan, mutta selkeyden takia pystyin kuitenkin aika helposti päättelemään, miten lopussa käy.
Hai on minulle yksi kahdesta tutusta kirjoittajasta ja ainoa jonka kirjan olen aiemmin lukenut. Kerjäläisprinsessa (x) on selkeä nuortenkirja, mutta Vaskimorsian on suunnattu aikuisemmille. Sen huomaa sekä teemasta että yksityiskohdista.

Saara Henriksson: Arkistohoitajan salaisuus
Tämä oli ensimmäinen novelli, jossa tuli sellainen olo, että se olisi vaatinut edes novellan pituuden. Novellin päähenkilö Paul saapuu Budapestiin selvittämään tietoja joita hänen isänsä ei ole saanut selville kirjeenvaihtonsa kautta. Samalla Paul tulee selvittäneeksi kirjeenvaihtotoverin oikean henkilöllisyyden ja hänen salaisuutensa.
Sanoisin tätä yhdeksi kokoelman kiinnostavimmaksi novelliksi. Teksti lensi silmien edessä ja siinä oli mysteeri jonka halusin ratkeavan. Tämäkin novelli on aika puhdasta tyylilajinsa edustajaa. Loppu tuli liian nopeasti. Kentien kirjoittajilla on ollut jonkinlainen sivumääräraja? Olisin halunnut, että ratkaisua pitkitetään hieman enemmän ja novellin "pahista" olisi voitu esitellä vähän enemmän.

Heikki Nevala: Hevostuhatjalkainen
Tätä novellia en oikein tajunnut. Olisi ehkä pitänyt lukea uudestaan. Kustavi Nätyri on kouluttautunut ohjaamaan erikoislaatuista puimurikonetta (?) joka aiheuttaa hämmennystä suomalaisilla pelloilla. Siitä seuraa konflikteja jotka johtavat ikäviin lopputuloksiin. Novelli ei oikein uponnut minuun. Osittain ehkä siksi, että luin sen bussissa matkalla kotiin ja täytyi pitää silmällä omaa pysäkkiä.

J. S. Meresmaa: Augustine
Tätä voisin kutsua nuortennovelliksi. Päähenkilönä toimii noin 15-vuotias Augustine-tyttö, joka on jäänyt nuorena orvoksi ja asuu enonsa luona. Sattumusten seurauksena Augustine päätyy selvittämään tarkemmin vanhempiensa kuolemaa.
Laittaisin tämänkin novellin suosikkieni joukkoon, vaikkakin lopussa ilmenneet steampunk-elementit tuntuivat hieman väkinäisesti mukaan heitetyiltä. Kirjoittaja on minulle tuttu, vaikka en olekaan lukenut mitään muuta häneltä.

Markus Harju: Prahan teurastaja
Kauheaa, en muista tästä enää oikein mitään. Minulla ei kuitenkaan ole novellista kauhean negatiivista mielikuvaa. Novellissa on jonkinlainen murhamysteeri, joka kuitenkin jäi vähän kaiken muun alle.

Shimo Suntila: Kruunun vihollinen
Novelli alkaa varsin vauhdikkaalla toimintakohtauksella jonka päähenkilönä toimii kapteeni James Morrison. Toiminnan takia on vaikea päästä mukaan siitä, mitä novellissa loppujen lopuksi tapahtuu, ja siksi jätinkin novellin aluksi kesken ja aloin lukea muita novelleja. Palasin myöhemmin Kruunun vihollisen pariin ja huomasin sen muuttuneen paljon kiinnostavammaksi. Hyvin alussa James Morrison jää vangiksi ja hänen sellissä viettämänsä aika ja tuttavuus Jacqueline Parkiin kohoavat novellin kiinnostavimmiksi osiksi.
Minulle tuli mieleen tästä novellista ne novellit joita olen kirjoittanut luovan kirjoittamisen kurssille jolla parhaillaan olen mukana: kaksi henkilöä kertovat vuorotellen tarinaansa toisilleen.
Tässäkin novellissa olisi ainekset hieman pidemmäksi tekstiksi, mutta toisaalta, en tiedä lukisinko sitä.

Jani Kangas: Kapina tunturilla
Novelli sijoittuu samaan ryhmään Hevostuhatjalkaisen kanssa: en vain pysynyt mukana. Päähenkilöt pakenevat jotain tuntureille ja mukaan on sotkettu hieman rasisminvastaisuutta, mutta muuten minun oli vaikea  saada selkoa mistä novellissa on kyse. Novelli tuntuu edustavan avointa novellissa, jossa näytetään vain pätkä jostain tapahtumasarjasta
Tässä novellissa on ehkä vähiten steampunkin meininkiä lukuunottamatta yhtä metallista tekokättä.

Christine Thorel: Viuhka käy kartanossa
Muutaman raskaamman novellin jälkeen oli mukava lukea jotain melko kepeää. Novellissa siskokset Silvia ja Elaisa ovat astumassa seurapiireihin ensimmäistä kertaa, mutta saavat pian kuulla, että heidän isällään on suunnitelmissa naittaa jompi kumpi tyttäristään perheen hyväntekijälle, Kenraalille. Kenraali on kuitenkin raihnainen pyörätuolissa istuva mies jota kumpikaan tytöistä ei haluaisi aviomiehekseen. Juhlissa he päättävät tutkia Kenraalin kartanoa ja löytävätkin sieltä kummia asioita.
Loppua kohti tyttöjen käytös alkaa kuitenkin tuntua aivan liian kepeältä ja dialogi liian teennäiseltä. Heillä ei myöskään tunnu olevan omaa luonnetta vaan he ovat yksi persoona kahdessa ruumiissa (mikä voi johtua kylläkin hyvin tiiviistä yhteiselosta). Aloin miettiä, olisiko novelli toiminut paremmin jos tarina olisi kerrottu vain yhden tytön näkökulmasta.

Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää
Nimeän tämän ehdottomasti suosikikseni. Vaikka tarina ei tunnu yhtä tyylipuhtaalta steampunkilta kuin vaikkapa Hain tai Henrikssonin novellit, novellissa pysyy kokoajan kiinnostus yllä. Novellissa ei tuntunut lainkaan siltä, että siihen olisi tungettu koneita ja höyryä vain koneiden ja höyryn vuoksi, vaan se on ujutettu sinne mielestäni nerokkaasti. Erikoisen maailman yksityiskohdat paljastuvat pikku hiljaa. Aluksi luulin, että novelli kertoo ainoastaan tarinan siitä kuinka Trill menee uuteen työpaikkaan, mutta yhtäkkiä alkaa paljastua paljon uusia asioita ja novellin lopussa hämmästelin sitä, kuinka paljon vajaaseen neljäänkymmeneen sivuun olikin saatu ahdettua ilman että tuli kuitenkaan ähkyä.
Kaikesta täydellisyydestä huolimatta lopetus tuntui jälleen kerran liian äkilliseltä ja aloin taas pohtia mahdollista sivurajoitusta.
Olisin halunnut tietää tästä maailmasta enemmän. Onneksi Anni Nupponen on kirjoittanut kirjan nimeltään Nainen ja kuningas, joten lisäsin sen kilometrien mittaiselle lukulistalleni. Ehkä joskus ensi vuosikymmenellä...

Kaiken kaikkiaan pidin novellikokoelmasta eikä minua lainkaan harmita että hankin sen kirjahyllyyni. Tutustuin myös hieman kustantajan Osuuskumman nettisivuihin ja kustantamon toiminta vaikuttaa hatunnoston arvoiselta.

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...