keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Luolakarhun klaani (Maan lapset 1)

Kirjoittanut: Jean M. Untinen-Auel, Sivuja: 596

Tämä on taas yksi ikuisuusprojekteistani, joka on kummitellut kirjahyllyn reunalla kuukausikaupalla ja jonka lainaa on tullut uusittua kirjastossa vaikka kuinka monta kertaa. Aluksi paksu kirja ei vetänyt minua puoleensa, mutta koska pystyn liittämään tämän yhteen lukuhaasteeseeni, sain kannustusta aloittaa lukemisen. Onhan noista lukuhaasteista joitain hyötyä :)

Löysin kirjasarjan Citymarketista, kun huomasin pöydän jolle oli kasattu iso kasa paksuja ja värikkäitä kirjoja, joiden kaikkien hinta oli noin 10€ eivätkä ne olleet edes alennuksessa. Kiinnostuin sarjasta: mikä ihme tämä on? Miksi en ole kuullut tästä koskaan aiemmin? Kaiken lisäksi sarja näytti käsittelevän kivikautta, joka on mielestäni kiinnostava historiallinen ajanjakso (niin kuin oikeastaan kaikki historialliset ajanjaksot,  historianörtti kun olen). Otin sarjan nimen ylös ja perehdyin asiaan kotona.

Sain selville, että olin oikeastaan kuullut sarjasta ennenkin. Olen usein törmännyt johonkin kivikauteen sijoittuvaan kirjasarjaan, joka ilmeisesti oli 90-luvulla nuoruuttaan eläneiden tyttöjen suosiossa, mutta en ollut koskaan painanut nimeä mieleen. Olin näiden juttujen perusteella saanut negatiivisen kuvan sarjasta, mutta päätin kuitenkin lainata ensimmäisen osan kirjastosta. Kun sain kirjan hyllynreunalleni odottamaan, lueskelin sarjasta lisää arvioita. Nähtävästi puolet ylistävät sarjaa ja puolet pitävät sitä liian raskaana tai jotenkin ärsyttävänä. Muutamien arvosteluiden mukaan sarja uppoaa hyvin teini-ikäiseen, mutta aikuisempi lukija alkaa nähdä varsinkin päähenkilössä ikäviä piirteitä.

Luolakarhun klaanin päähenkilö on Ayla-niminen tyttö, joka joutuu erilleen perheestään ja heimostaan maanjäristyksen seurauksena. Ayla on kuolemaisillaan, kun hänet löytää toinen heimo. Ayla on erinäköinen kuin heimon ihmiset, sillä Ayla on Cro-Magnonin ihminen ja hänet löytänyt heimo koostuu neandertalininihmisistä. Heimon parantajanainen Iza kuitenkin haluaa auttaa oudonnäköistä ihmislasta, joten hän ottaa Aylan mukaansa ja niin Aylasta tulee heimon jäsen. Aylan erilaisuus aiheuttaa hämmennystä heimossa, mutta teoillaan Aylan onnistuu lopulta saavuttamaan jonkinlaisen aseman. Hänellä on kuitenkin koko ajan vaikeuksia, sillä hän ei ymmärrä kaikkia heimon tiukkoja ja syvään juurtuneita sääntöjä ja pelkästään hänen eriheimoisuutensa aiheuttaa kovia ennakkoluuloja. Ayla asettuu asumaan parantajanaisen Izan ja tämän veljen, tietäjä Crebin tulisijalle. Ensimmäinen kirja keskittyy Aylan kasvutarinaan ja kertoo paljon neandertalininihmisten arjesta.

Ensimmäinen luku lähtee liikkeelle kankeasti, mutta toisen luvun kohdalla tarina lähtee käyntiin sen verran kiinnostavana, että yllättäen olin lukenut jo puolet kirjasta. Olin antanut kirjalle 100 sivun mahdollisuuden saada minut vakuuttuneeksi, mutta alle 50 sivua olisi jo riittänyt. Nyt kun olen kirjan lukenut, taidan liittyä niiden joukkoon, jotka ylistävät sitä. 

Mielestäni kirja on todella feministinen. Patriarkaalisen heimon säännöt ovat erittäin tiukat. Naisilla ei ole mitään oikeuksia ja heitä rangaistaan asioista, jotka minun silmissäni ovat aivan naurettavia. Aylan käytös aiheuttaa päällikölle paljon pulmia, sillä Aylan käyttäytyy monin tavoin kuin mies. Lukijan on tarkoitus huomata, kuinka väärin Aylaa ja heimon muita naisia kohdellaan, missä kirja on mielestäni onnistunut todella hyvin. 

Sarjasta on esitetty kritiikkiä, sillä Aylaa pidetään liian viisaana. On kyllä totta, että Ayla keksii joitain asioita liian helposti. Hän muun muassa päättelee muutaman perinnöllisyyteen liittyvän seikan, vaikka heimo ei ole edes tietoinen siitä, kuinka lapset todellisuudessa saavat alkunsa. Jotkut hänen päättelyistään menevät kuitenkin aivan metsään, mikä nosti lukiessa hymyn huulille. Yksi kirjan kiinnostavimmasta puolesta olikin lukea asioita, joista itse on erittäin tietoinen, mutta joita heimon jäsenet eivät tunne lainkaan. Kirjan pystyy halutessaan lukemaan tarinana jossa on mukana taikavoimia, mutta kaiken pystyy kuitenkin selittämään myös huumaavilla kasveilla.

Olen kuullut, että kirjasarja sortuu liialliseen historiankirjamaisuuteen. Se on ehkä totta, mutta minua se ei haitannut ollenkaan. Kunpa kaikki historialliset romaanit olisivat näin tarkkoja. Se helpottaisi huomattavasti lukemista ja tekisi yksinkertaisemmastakin juonesta kiinnostavamman. Ei tarvitsisi edes mennä kauhean kauan historiassa, kun olisi jo tarvetta yksityiskohtaiselle kerronnalle. Vaikka minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten kivikaudella elettiin, luin mielellään erilaisista metsästystavoista, ruoanlaitosta ja palvontamenoista.

Kirjan luettuani aloin harmitella, miksi en tiennyt tästä sarjasta nuorempana, silloin kun minulla oli oikein kivikausibuumi ja jolloin etsin käsiini kirjastosta kaikki kivikauteen sijoittuvat kirjat, joita en kuitenkaan löytänyt juuri lainkaan. Ajatella, miten lapsena on aivan ollut sen armoilla, mitä kirjoja lähikirjaston valikoimaan on valittu.

Kaiken kaikkiaan, pidin Luolakarhun klaanista todella paljon ja aion tulevaisuudessa lukea myös ainakin seuravaan jatko-osan ja katsoa onko sarja jatkamisen arvoinen. Ensimmäinen kirja kattaa noin 8-10 vuotta Aylan elämästä (sekosin jossain vaiheessa laskuista), joten on kiinnostavaa nähdä, miten seuraavien kirjojen rytmi muuttuu. Kirjan perusteella ihmisten eliniänodote ei ole kauhean korkea, joten tulevien osien on pakko alkaa kertoa tarinaa hieman tiiviimmässä muodossa.

Alkuvaiheessa tajusin, että olen taas törmännyt kirjaan, joka vaatii avukseen jonkinlaisen hahmokaavion. Päädyin tällaiseen sukupuuhun, josta olikin apua useaan otteeseen.

Osallistun tällä kirjalla Aikamatka 2013 -haasteeseen kategoriaan 2. Muinaisilla poluilla.

4 kommenttia:

  1. Näin tämän kirjasarjan myynnissä yhdellä kirpparilla tässä taannoin. Tosin itseäni ei kirjat niinkään innostaneet, mutta tiedän, että nämä ovat olleet aikoinaan erittäin suosittuja.
    Minullakin on kokemusta noista hahmotusvaikeuksista joissain kirjoissa, sukupuusi on todella hieno ja mielenkiintoinen, kuin matematiikan kaava. :)

    VastaaPoista
  2. Olen pyöritellyt tätä monesti äitini "kirjakammiossa", mutta koskaan en ole vielä sen vietäväksi antautunut. Ehkä kirjoituksesi perusteella nyt teen sen :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin kuulun ylistäjien joukkoon ;) Totta silti tuo historiankirjamaisuus, se vain korostuu edetessään ja viimeinen osa, Maalattujen luolien maa, on jo melkoista toistoa toistoa toistoa ja vielä kerran toistoa kaikkine luolamaalausten esittelyineen. Päällisin puolin tarina on kuitenkin kerrassaan upea! Toivottavasti en paljasta liikaa, mutta seuraavissa osissa korostetaan myös erään miespuolisen henkilön miehuutta ja heilutellaan makuutaljoja aika reippaasti, ansaitsisikohan tämä sitten jonkun esi-ihmiserotiikka -tunnisteen ;D

    Edullinen löytö, kannatti kotiuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino: Kiitoksia. Pakko myöntää että piirsin pari versiota, että siitä tuli siisti. Ensimmäinen oli kauheaa sotkua kun sukusuhteet selvisivät hitaasti.

      Vapluri: Apua, älä sitten syytä minua jos et tykkääkään kirjasta! *paineita* :D

      Villasukka kirjahyllyssä: Et paljastanut liikaa, olen kuullut jotain vitsejä että sarjan rakenne on tämä: Ayla keksii kaikki muinaisen ihmiset tekemät keksinnöt yksinään ja välissä hommaillaan taljojen alla hyvin vilkkaasti. Olin yllättynyt kuinka vähän sänkypuuhia ensimmäisessä osassa on. Muistaakseni vain... muutama hyvin epämääräinen eikä lainkaan eroottinen.

      En muuten ostanut tätä itselleni. Kirjaston kappale. Citymarketissa oli katsos myynnissä kaikki muut osat paitsi ensimmäinen. Varmaan kaikki sarjasta kiinnostuneet ostaneet juuri sen ensimmäisen osan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...