maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pientä puhetta painoksista (ynnä muuta muminaa)

En tiedä muista, mutta minä ainakin olen hyvin tarkka, minkälaisen painoksen ostan. En nipota siitä, onko kirja kovakantinen vai pokkari, mutta silti katson tarkkaan, minkänäköisen kirjan hankin hyllyyni. Sekä kovakantisissa että pokkareissa on etunsa, mutta enimmäkseen katson sitä, onko kirja taitettu silmääni miellyttävällä tavalla ja tuntuuko kirja hyvältä kädessä. Kovakantinen näyttää paremmalta hyllyssä, mutta pokkareissa on jotain tiettyä tunnelmaa, joka vain kasvaa sitä mukaan mitä kuluneempi pokkari on kyseessä. Se on kirja, jota on rakastettu ja joka on matkannut kaikkialle mukana.

Yhdeksi ongelmakseni on kuitenkin muodostunut tietty perfektionisti. Haluan saman sarjan olevan aina samanlaista painosta, jotta se näyttäisi hyvältä hyllyssä. Olin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa, sillä haluaisin ostaa Cassandra Claren Clockwork Princessin, joka ilmestyi viime kuussa. Olisin ollut valmis ostamaan kirjan saman tien sen ilmestyttyä, mutta sitä ei tullut heti myyntiin kauppoihin. Stockmannille on ilmestynyt todella giganttinen pehmeäkansinen painos, jota en halua hyllyyni, sillä omistan sarjan aiemman osan pienempänä painoksena. Minulla on myös lahjakortti Suomalaiseen, joten halusin hankkia kirjan sieltä. Tänään löysin kirjan Suomalaisesta, mutta juuri tuona samaisena suurena kirjana. Jota. En. Halua. Olenpas nirso. En halua pehmeäkantista kirjaa, joka on suurempi kuin useimmat kovakantiset. 

Kun kysyin myyjältä, onko siitä olemassa pienempää versiota, myyjän katse oli melko kummallinen. Onko painosnirsoilu jotain uutta? Olisi pitänyt kysyä, onko mahdollista tilata kirjaa pienemmän kokoisena, mutta hetki meni ohi enkä enää viitsinyt mennä erikseen kassalle, koska minua ehkä vähän nolottaa että haluan niin innokkaasti lukea tuon ihan luettavaksi toteamani mutta todellisuudessa aika keskinkertaisen YA-trilogian päätösosan. Kynnys mennä kassalle kysymään kirjaa on mielettömän suuri.
(Toisaalta, olen ostanut Fifty Shades of Greyn samaisessa kaupassa, joten sen jälkeen pitäisi selvitä mistä vain, eikö niin?)

Clockwork Princess jäi siis hyllyyn. Täytyy pitää silmällä, jos pienempi versio tulee myyntiin joskus lähitulevaisuudessa. Ostin kuitenkin erään toisen kirjan, kovakantisen ja erittäin kivan painoksen, joka tuntuu hyvältä kädessä. Kirjaa ostaessa tajusin, että kylläpä suomenkieliset kovakantiset kirjat ovat kalliita! Tästä kirjasta sain pulittaa melkein kolmekymppiä. Onneksi oli lahjakortti. Olenkohan ihan väärässä, vai onko kirjojen hinnat nousseet? Lapsuudesta muistan, että yli 25€ hintainen kirja oli kallis. Nyt nopealla vilkaisulla lähes kaikki kovakantiset olivat poikkeuksetta hinnoiteltu 27€:sta ylöspäin.



Kävin muuten tänään taas pitkästä aikaa maalaustunneilla. Koska olin yli kuukauden pois tunneilta päällekkäin olevien luentojen takia, olin hieman pihalla, mutta ainakin pääsin harjoittelemaan pistemaalaustekniikkaa

Ideana oli alun perin käyttää päävärejä ja saada välivärejä aikaan pistetekniikalla, mutta unohdin sen jo saman tien kun aloin maalata. Kaiken lisäksi en päättänyt, mitä väriäa haluan tavoitella, joten tuosta nyt vain tuli noin seitkytlukumainen, ihan vahingossa. Just go with the flow.

Yllä alkuperäinen valmis versio, mutta opettaja tuli rykimään niskan taakse ja sanomaan että kannattaa vielä jatkaa, joten alla se versio, johon lopulta päädyin.



Kummasta versiosta sinä tykkäät enemmän?
Ajattelin lahjoittaa maalauksen Annikalle (x), kun hän niin kovasti sen haluaa. :)

Inhoan muuten busseilla matkustamista. Ei, korjaan: en inhoa silloin kun se sujuu, mutta silloin kun se ei suju, bussiaikataulut ovat erittäin tehokas verenpaineen nostattaja. Minulla on ajokortti, mutta en omista omaa autoa, joten julkisilla tulee kuljettua aika usein.

Tänään noin puoli kahdeksan maissa sain kuulla, että siskoni voisi antaa minulle kyydin kotiin klo 20:00, mutta koska maalaustuntini loppuuu klo 20:30, sanoin että pääsen kyllä kotiin bussilla. Sain kuitenkin hommat hoidettua jo klo 20:15 mennessä, joten lähdin kävelemään bussipysäkille, joka oli muisaakseni aika kaukana. Yllättäen kävelymatkaan menikin vain viisi minuuttia, jolloin minulla oli 25 minuuttia luppoaikaa, sillä bussi tulee 20:45. Ulkona oli kylmä ja pysäkki aika kaukana kaikista keskustan kaupoista. Muistin, että toinen bussi tuleekin 20:50, pysäkiltä joka on lähempää kauppoja, joten voisin mennä lämmittelemään kauppoihin ja mennä tällä toisella bussilla. Uppouduin Anttilan DVD-osastolle mitään kuitenkaan ostamatta ja menin ajoissa  pysäkille vain huomatakseni, ettei bussia enää tulekaan näin myöhään illalla. Seuraava bussi lähtisi 21:15. Ajattelin mennä Herburgeriin syömään ranskalaisia koska alkoi olla jo nälkä, mutta kaikki Heset olivatkin jo kiinni! Lopulta kävelin oikealle pysäkille, jossa ei ole lainkaan penkkejä, joten istuin kynnyksellä jonne juopot ovat varmasti kusseet ja luin kylmässä ulkoilmassa J.S. Meresmaan Mifongin perintöä jonka ostin tänään Clockwork Princessin sijasta. Bussiseikkailujen takia olin kotona vasta yli tunti sen jälkeen kun lähdin kotimatkalle.


Sain myös Annikan siskolta lainaksi Supernaturalin ensimmäisen tuotantokauden. En olisi koskaan uskonut että näennäisesti melko juoneton demoninmetsästys voisi olla näin kiinnostavaa, mutta alan ymmärtää, miksi sarjalla on uskollisia faneja. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää vähän enemmän kauhun päälle.

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen aika tarkka, miltä hyllyyn ostetut kirjat näyttävät! Toisaalta minulla on yksi Pottereiden painos erilainen kuin muut, mutta sen tarina korvaa tuon puutteen ;) Pienet virheet siis eivät haittaa. Mutta esim. kirpparilta ostan vain hyväkuntoisia kirjoja, ellei kyseessä ole sitten joku todellinen harvinaisuus, joka kelpaa hieman huonokuntoisenakin.

    Ja minä pidän enemmän alemmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin on esim osa Viisikoista erilaisina painoksina, koska ne ovat isän vanhoja ja isä on ne aikoinaan erinnäköisiä hankkinut.

      Poista
  2. Ei kannata näköjään siirtää kommentoimista kun sen muuten unohtaa kokonaan!

    Mulle pokkarit on ehdoton nounou. Hyväksyn ne ainoastaan lentokenttäpokkarien kohdalla ja silloin kun ne ovat jollain muulla kielellä kuin suomi. Tästä voinemme jo päätellä, että olen suhteellisen (vai pitäisikö sanoa suhteettoman?) tarkka painoksista ja kansista. Jos lähden yksittäistä kirjaa metsästämään en ole niin nuuka (kunhan se ei ole pokkari!), mutta jos kyseessä on sarja niin auta armias jos se yksi kirja on erinäköinen tai -kokoinen kuin ne muut! En suostu yksinkertaisesti edes hankkimaan kirjaa jos se poikkeaa ulkomuodoltaan muusta sarjasta. Elin kovia aikoja viime syksynä kun kävin suomalaisessa pyytämässä että tilaisivat/varaisivat/jotain sen tapaista mulle vikan Artemis Fowlin englanniksi, niin että saisin sen liikkeestä sitten hakea, tänne takapajulaan kun ei yksikään kirja pyytämättä eksy. Muut kirjat on suomeksi, mutta kannet on yhteneväisiä ja kirjakoko sama eli no problem. No, sitten kun menin kirjaani hakemaan selvisikin, että olivat tilanneet minulle sen toisen painoksen. Sen joka on paitsi erilainen kannelta ja selkämykseltä myös pienempi kooltaan. Itkin verta, mutta lukuhalut ylittivät sillä hetkellä ulkomuotokynnyksen joten tuolla se hyllyssä kököttää...

    Tästä tuleekin näköjään romaanikommentti. Ei se mitään. Tykkään tuosta sun maalauksesta ihan hurjasti! Jostain syystä tuo ensimmäinen versio miellyttää enemmän silmää, mutta ei kyllä ole huono tuo lopullinenkaan :D

    Bussisekoilu<3 Itsehän olen maailman onnettomin julkisen liikenteen käyttäjä. Tuosta viereiseltä pysäkiltä pitäisi mennä vähintään vartin välein jonkin sortin linja-auto, mutta minä onnistun aina sattumaan siihen väliin, jolloin yhtäkään autoa ei saavu näköpiiriin ja sitten kökötän siellä pysäkillä puoli tuntia ja mietin että onko tänään joku absurdi lakkopäivä. Niin ja hienointa on tietysti se, kun joku bussi jättää vain yksinkertaisesti vuoronsa ajamatta. Tai kun on katsonut että viimeinen bussi lähtee kymmentä yli ja oikeasti se lähti viisi minuuttia aiemmi ja itten saat kävellä koriin reilut viisi kilsaa. Oujea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei nyt hävettää. Välttele blogiin kirjoittamista mutta kirjoitan postauksen pituisia kommentteja. Hauskoja lukuhetkiä, toivottavasti jaksat lukea loppuun saakka :D

      Poista
    2. Ainahan minä pitkät kommentit jaksan lukea :D

      Musta pokkareissa on jotain viehätystä ja olen todella pihi, mutta tietyt kirjat haluan ehdottomasti kovakantisina! Esim mulla oli enkunkieliset Potterit 5-7 kovakantisina lastenkansilla, mutta muita ei myydä suomessa kovakantisina. Lopulta löysin kirjat 2-4 Tukholmasta asti! Ykkösen tilasin sitten netistä. Perfektionismi ei vaan kestänyt sitä, että osa olisi pehmeäkantisina. Ei näytä hyvältä hyllyssä. Muutenkin aina järjestelen hyllyäni jatkuvasti että se näyttää hyvältä (tietyt värit eivät saa olla vierekkäin eikä viereikkäin olevilla kirjoilla saa olla liian suurta kokoeroa yms)

      Enkä aio ostaa Clockwork Princessiä ennen kuin siitä tulee oikean kokoinen painos myyntiin. En halua sitä jättimäistä kirjaa, se alkaa olla jo naurettava, koska siinä on niin isoa fonttiakin.

      Joskus bussiaikataulut ovat ihan hämäriä. Mun lähimmältä pysäkiltä lähtee bussi aina kymmentä vaille ja tasan, molemmat bussit eri numeroisia mutta kulkevat lähes saman reitin, eikä tunnin sisällä tule muuta kuin nuo kaksi bussia. Ei mitään järkeä. Lukioaikoina mulla oli myös nämä kaksi vaihtoehto: joko harjoitan pikajuoksua ja ryntään koulusta pysäkille viidessä minuutissa (koulu oli aika kaukana pysäkistä vaikka keskustassa olikin) tai sitten lahnailen kaupungilla yli puoli tuntia. Tuli tehtyä hirveästi heräteostoksia.

      Poista
  3. Ai että mua ärsyttää kun yksi Marian Keyes -rivistöni kirjoista on melkein sentin verran matalampi kuin muut! Argh, en tajua miten näin on päässyt käymään kun muuten yhtenäistä ulkoasua on noudatettu orjallisesti kaikissa suomennoksissa. Naurettavaa ärtyä moisesta, mutta kyllä vaan ärryn aina kun kirjahyllyyn päin katson. :D Ja bussisompailu kuulostaa äärimmäisen tutulta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...