torstai 18. huhtikuuta 2013

Poika

Kirjoittanut: Marja Björk, sivuja: 215

Luin Marja Björkin haastattelun liittyen tähän kirjaan. Kirja vaikutti kiinnostavalta, joten päätin lainata sen kirjastosta.

Kirja kertoo Makkesta, joka on aina tiennyt olevansa poika, mutta on vain syntynyt tytön ruumiiseen. Kirja seuraa hänen elämäänsä aivan lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle. Kerronta on ensimmäisessä persoonassa ja siitä huomaa, että Makke muistelee menneitä, sillä hän välillä kommentoi joitain tapahtumia tulevaisuuden näkökulmasta. Kirja perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin, joten välillä lukiessa tulin miettineeksi, kuinka paljon tarinasta on faktaa ja kuinka paljon fiktiota.

Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on kirjoitettu kirja. Kirja on myös todella nopealukuinen. Fontti on isoa ja luvut lyhyitä, joten luin kirjan yhden päivän aikana. Tällaisia nopeita lukuromaaneita on mukava lukea välipalaksi. Kieli on modernia, ehkä jopa todella nopeasti ohimenevää (tulevaisuuden lukija ei välttämättä tiedä, mikä on mese, kun messenger ollaan parhaillaan lopettamassa) Tekstissä vilisee puhekielimäisyys ja slangisanat, koska tarina sijoittuu pääkaupunkiseudulle. Osa slangisanoista jäi kuitenkin hämärän peittoon, mikä on aina ärsyttävää. Onko oletusarvona, että jokainen suomalainen osaa Helsingin slangia? Mitä esimerkiksi nuta tai jutsku tarkoittavat? Jutsku ei ollut kohdassa jossa se olisi voinut tarkoittaa juttua.

Lukiessa nousi mieleen paljon erilaisia ajatuksia, mikä tietenkin on hyvä asia. Aloin miettiä päähenkilön asuinympäristöä. Makke asuu ahdasmielisellä alueella ja hän ajautuu huonoihin piireihin, sillä siellä hänet tunnutaan ainakin jotenkin hyväksyvän. Hänen koulunsa ei ymmärrä ja sukulaiset valittavat omaa kurjuuttaan kun Makke ei sopeudu tytön muottiin. Entä jos Makke olisikin asunut erilaisessa ympäristössä? Entä jos hän olisikin ollut samanlaisessa suvaitsevassa koulussa jossa minä olin? Tietenkin tarina on paljon riipaisevampi, kun olot ovat kurjemmat, mutta silti entä jos -leikkiä voi harjoittaa.

Kirja ei sinäänsä tunnu miltään maailmaamullistavalta teokselta, vaikka aihe onkin sellainen, josta saisi kirjoittaa enemmän kirjoja. Olen oikeastaan lukenut usean hyvin samankaltaisen tarinan, mutta Pojan ja niiden muiden tarinoiden erona on se, että Poika on noin 50-vuotiaan kirjailijan kirjoittama julkaistu teos kun taas muut olen lukenut netistä. Millä tavalla tämä kirja on arvokkaampi niitä tekstejä, jotka kirjoittajat ovat laittaneet nettiin muiden luettavaksi ilmaiseksi? Useat niistä ovat olleet ihan hyviäkin. Jos parikymppinen kirjoittaisi saman tarinan ja tarjoaisi sen kustantamolle, otettaisiinko se yhtä vakavasti?

Ehkä tärkein asia, mikä kirjassa nousee esille, on ihmisten tietoisuuden lisääminen. Maken kaltaisia elämäntarinoita ei syntyisi, jos ihmiset tietäisivät paremmin, mistä puhutaan. Makkea haukutaan lesboksi, kun hän haluaa seurustella tytön kanssa ja hän saa vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tietää, että hänen tapaukselleen on olemassa nimitys, transsukupuolisuus. 

Onneksi suomen kielessä on sukupuolineutraali hän-pronomini.

4 kommenttia:

  1. Olen kuullut sanaa jutsku käytettävän juutalaisista puhumisesta

    VastaaPoista
  2. Aika lailla samoilla linjoilla. Erityisen tärkeä huomio on hän-pronominen esiin nostaminen.

    Kansi on minusta raa'alla tavalla tosi kaunis, sääli vain että kuvan pojalla ja kirjan pojalla ei taida ulkonäöllisesti olla mitään yhteistä. Ehkä kuvittelen väärin tai sitten tässä ollaan haettu jotakin tuollaista, hm, nättiä. En tiedä. Jotenkin häiritsevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makken ulkonäköä ei kauheasti kuvailtu, mutta kyllä tuo kansi on ehkä vähän kaunisteltu. Ennen lukemista katselin kyllä, että onpas siihen kaunis poika valittu :) Tykkään hiuksista.

      Poista
  3. Kiitos tästä vinkistä, täytyy heti huomenna käydä lainaamassa tämä lukukokemus! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...