keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Skandaalilehdistön hampaissa

Kirjoittanut: Diane Gaston, sivuja: muistaakseni noin 290

Syy miksi luin tämä kirjan, johtuu pääsiäislomasta. Olin lomalla ensiksi sukulaisten luona ja sitten Rukalla, joten se selittää pienen päivityskatkoksen. Minulla oli kyllä mukana omaa lukemista, mutta jostain syystä ei huvittanut paneutua englanninkieliseen kirjaan. Rukalla löysin mökistä joltain edelliseltä vuokralaiselta jääneet harlekiini, jolle hieman hymyilin ensiksi, mutta jota kuitenkin aloin paremman tekemisen puutteessa lukea.

Kirja kertoo Lydia Wexistä, joka on jäänyt leskeksi kun hänen aviomiehensä rikollinen toiminta tuli julki ja tämä teki itsemurhan. Lydialle on jäänyt velat ja epävarma tulevaisuus, ja kaiken lisäksi Lontoon uusi skandaalilehti The New Observer on ottanut Lydian silmätikukseen. Eräänä päivänä Adrian Pomroy hätistää toimittajat Lydian luota ja auttaa Lydian kotiin, sillä Lydian nilkka on nyrjähtänyt. Adrian huomaa saman tien, että Lydian rahatilanne on huono. Hän huomaa myös, kuinka kaunis Lydia on. Yhden illan suhteesta tulee suuret seuraamukset, kun huhut lähtevät kiertämään. Mukaan heitetään vielä perimyskiistoja ja häikäilemättömiä toimittajia, niin eiköhän siinä ole jo tarpeeksi ongelmia yhden kirjan tarpeiksi.

Minulla on aina aika paljon ennakkoluuloja kioskikirjallisuutta kohtaan. Nykyään sinne on alkanut ilmaantua laadukkaampiakin pokkareita, mutta ainakin lähikaupassani myydään juuri eniten näitä enimmäkseen naisille suunnattuja melko simppeleitä romanttisia kertomuksia. Niissä tuntuu olevan aina aika samanlainen kaava ja kirjoja tuntuu usein yhdistävän vakava rumien hahmojen pelko. Muutaman olen lukenut.

Skandaalilehdistön hampaissa ei poikennut tästä kaavasta juurikaan. Päähenkilö Lydia Wex on kaunis nuori nainen, joka on kiltti, vaatimaton, nöyrä ja oikeudentajuinen. Hän on tehnyt muutaman virheen, jotka 1800-luvun alussa aiheuttavat skandaaleja. Hänen sukulaisensa hylkäävät hänet, mutta hän ei halua luottaa hyväntekijäänsä Adrianiin, koska Adrianilla on naistennaurattajan maine. Kirja vilisee varsin pinnallisia hahmoja, jotka olisi helpompi niellä nuortenkirjallisuudessa, mutta aikuisille suunnatuissa kirjoissa saavat kulmakarvani kohoamaan. Juonenkäänteet pystyin ennustamaan jo noin sivulta 40 alkaen, eikä missään vaiheessa tapahtunut mitään kauhean odottamatonta.

Kirjan lukeminen oli kuitenkin ihan kivaa. Joskus on mukava lukaista jonkinlainen välipala, jotain helppoa ja valmiiksipureskeltua. Diane Gaston onnistuu kuvaamaan tarinansa sen verran elävästi, etten ainakaan ehtinyt kyllästyä, vaikka joillekin kohtauksille hieman pyörittelin silmiäni. Plussa tälle kirjalle tulee historiallisuudesta. En olisi millään jaksanut lukea samaa tarinaa sijoittuen nykyaikaan. Hieman hameenkahinaa ja hevoskärryjä, niin aika simppeli draama voi muuttua hieman mielenkiintoisemmaksi. Pystyin myös sulattamaan osan Lydian käytöksestä paremmin, kun otti huomioon aikakauden jolloin kaikki tapahtuu.

Kirjassa on hentoa kritiikkiä keltaista lehdistöä vastaan. Nykyään seurataan julkkiksia ja poliitikkoja, silloin seurattiin seurapiirejä. Kirjassa on myös muutama ihan hauska huumorin hetki, mutta paikoittain hahmot erehtyvät puhumaan aivan liian modernia kieltä. Toisaalta, voisikohan se olla suomentajan vika?

En tiedä, kenelle tätä suosittelisin. Ehkä sellaisille, jotka eivät ole kauheasti lukemista harrastaneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...