maanantai 20. toukokuuta 2013

Kielemme kohtalo

Kirjoittanut: Vesa Heikkinen ja Harri Mantila, sivuja: 208

Kun kyseessä on pääsykoekirja, oletusarvona on, että kirja on vaikeaselkoista tieteellistä tekstiä, jota pitää lukea sivistyssanakirjan kanssa. Kielemme kohtalon kohdalla kävi kuitenkin toisin. Kyseessä on varsin vihteellinen teos, jonka jokainen aiheesta vähän kiinnostunut voi oikein hyvin lukea, vaikka ei pyrkisikään opiskelemaan yliopistoon.

Kirja käsittelee suomen kielen tilannetta monesta näkökulmasta ja pikkaisen pilke silmäkulmassa. Läpi käydään hieman kirjakielen historiaa, englannin kielen vaikutusta, murteita ja asennetta äidinkieleen ja sen käyttöön.

Ennen kirjan lukemista minulla oli käsitys, että suomen kieli on aivan tuhon partaalla. Näkyyhän se omassakin kielenkäytössäni: anglismi tunkee joka paikkaan. Blogissa vielä pyrin hyvään suomen kieleen, mutta näkisittepä ne skype-keskustelut, jotka käyn kavereideni kanssa... Tuttujen facebook-päivitysten kielenlaatu onnistuu joskus järkyttämään ja puhekielimäisyydet saavat rellestää sanomalehtien artikkeleissa.

Kielemme kohtalon jälkeen minulla on kuitenkin positiivisempi olo. Vaikka kirja tiedostaa vieraiden vaikutteiden vaarallisuuden, se ei tuomitse niitä. Kirjasta jää päällisin puolin hyvä mieli. Ehkä suomen kieli ei olekaan aivan uhanalainen tapaus. Kuten kirjassa todetaan: kieli, joka ei muutu, on kuollut kieli. Suomi sijoittuu suurimpien 200 kielen joukkoon, sillä on yli 5 miljoonaa puhujaa ja se on virallinen kieli jota opetetaan Suomen lisäksi useissa yliopistoissa kautta maailman. Suomi on oikeastaan aika kansainvälinen kieli, sillä se on saanut vaikutteita niin kauan kun kieltä on puhuttu. Osaa lainoista emme enää tunnista.

Kirja on huumorimielinen, mutta ottaa asiat myös vakavasti. Se käsittelee kielemme kohtaloa mielestäni hyvin, enkä sano tätä vain sen takia, että minun piti lukea tämä noin kuusi kertaa pääsykokeita varten. Suosittelisin kirjaa jokaiselle joka on edes vähän huolestunut suomen kielestä. Se avaa silmät. Yhtäkkiä huomaat valittavan kavereillesi, kuinka Fazerin suklaalevyissä lukee nykyään tuotteen nimi ensiksi isolla englanniksi ja vasta sitten pienemmällä suomeksi.

Enempää en halua sanoa, sillä usean lukukerran jälkeen alkaa kirja jo tulla korvista ulos. Tänään oli pääsykoe, jossa piti kirjoittaa essee perustuen tähän kirjaan. Nyt se menee hyllyyn jäähylle. Masentaa kun ei essee mennyt ihan nappiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...