lauantai 4. toukokuuta 2013

Päivä 08 – Yliarvostettu kirja

Yliarvostettuja kirjoja on paljon helpompi keksiä kuin aliarvostettuja. Kuinka monta kertaa olenkaan lukenut kirjan, jota minulla on kehuttu maasta taivaaseen ja sitten olen pettynyt? Ongelmani on varmaan liian mahtipontisen odotushorisontin rakentaminen.

Kaikista suurin pettymys on kuitenkin ollut Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Luin sen lukiossa äidinkielen kurssia varten, mutta valitsin sen kirjalistasta siksi, koska olin halunnut lukea kirjan jo vaikka kuinka kauan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Olin kuullut kirjasta paljon hyvää. Muutamana kaverini kehui sitä minulle ja opettajanikin sanoi sitä hyväksi. Olisi kyllä silloin pitänyt jo alkaa hälytyskellojen soida, koska yleensä äidinkielenopettajat eivät jaa kanssani samaa kirjamakua.

Lyhyesti sanottuna, Ylpeys ja ennakkoluulo on mielestäni aivan mielettömän tylsä kirja. Tiedostan kyllä kirjan merkityksen modernin romaanin kehittymisen kannalta sekä ymmärrän sen feministisyyden, että tarinan päähenkilöt ovat naisia ja kirjassa käsitellään naisten välisiä ystävyys- tai sisarussuhteita, mutta juonenkäänteet eivät jaksaneet kiinnostaa minua juuri ollenkaan.

Kirja luokitellaan ilmeisesti romaanttiikkaan, mutta kirjallisuudenopettajani yliopistossa huomautti, että sitä voidaan myös pitää realistisena kirjallisuutena: realistisena kuvauksena 1800-luvun alun rikkaiden naisten elämästä, joka on täynnä avioliittojuonittelua ja tanssiaisia. Muistan erityisesti kohdan, jossa kirjan päähenkilöt menivät jonnekin vierailulle ja kuinka tylsää oli lukea isännän esittelyä kartanostaan.

Kaikista vähiten pidin Elizabeth Bennetistä, vaikka kuulemma hän on yksi kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista. En myöskään missään vaiheessa lämmennyt Mr. Darcyyn ja Darcyn ja Bennetin romanssiin, vaikka lopussa paljastuikin, ettei Darcy ollutkaan niin kamala ihminen kuin Elizabeth luuli. Kirjan nimi on kyllä erittäin osuva, sillä Elizabeth on sekä ylpeä että ennakkoluuloinen.

Jokaisella kliseellä on aloittajansa. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa lukiessa tuntui, että luin yhtä suurta klisemöykkyä, joten mikään juonenkäänne ei tullut erityisen yllätyksenä ja luin kirjan loppuun ainoastaan sen takia, koska olin valinnut sen koulutehtävää varten.

Olen huomannut, että varsinkin amerikkalaisissa, teini-ikäisille tytöille suunnatussa nuortenkirjallisuudessa  päähenkilöt ihailevan Jane Austenin kirjoja suunnattomasti. What would Lizzie Bennet do? Vaihtoehtoisesti he ihailevat Jane Eyreä. Kotiopettajattaren romaania pidän parempana kirjana kuin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, mutta vaihteen vuoksi olisi mukava lukea YA-kirja, jossa tyttö ihailee vaikkapa Hermione Grangeria.

11 kommenttia:

  1. Ylpeyttä ja ennaluuloa en ole lukenut, mutta Järki ja tunteet on kahlattu, eikä se ollut minusta kovinkaan kummoinen. Pienellä tiivistyksellä olisi voinut parantua :)

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut, että ihmiset joko tykkäävät tästä tai sitten eivät lähes ollenkaan. En muista kenenkään kulkeneen mielipiteissään keskellä.

    VastaaPoista
  3. Just näin! Luin Jane Eyren ennen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja voi miten mä kuvittelin saavani Y&E:n kohdalla samanlaista ihanuutta. NOPE, supertylsä kirja! Ja kaikki on lääpällään Darcyyn ja Elizabethiin kun ne on niin ihania. Ja pyh :(

    VastaaPoista
  4. Muistaakseni olen lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon joskus yläasteikäisenä. En siis edes ole ihan varma, olenko kirjaa lukenut vai en, joten ei mitään kovin suurta vaikutusta minuunkaan tuo Austenin klassikko ole tehnyt. Järki ja tunteet -romaanin luin tänä vuonna ja tylsistyin. Ei se nyt auttamattoman huono ollut, mutta luin sitä poikkeuksellisen pitkään, sillä koko ajan muut kirjat kiilasivat kiinnostavuudessa edelle. Austenia ajattelin kuitenkin yrittää tänä vuonna lisääkin tuon 1800-lukuhaasteen vuoksi, mutta saa nähdä, miten muiden Austenien kanssa käy.

    VastaaPoista
  5. Tuo taitaa olla ainut Austenin kirja, jonka olen lukenut. Olihan siinä paljon ärsyttävää (henkilöt!), mutta itse asiassa pidin kirjasta kyllä. Vaikka minulla menikin sen lukemiseen neljä vuotta, että ei se niin tempaissut mukaansa, että olisin sen heti lukenut loppuun.

    VastaaPoista
  6. Minusta Ylpeys ja ennakkoluulo on ihana kirja! Ja elokuvana ja sarjana useasti katsottu. Tosin tämä ei ole Austenin parhain, vaan itse tykkäsin enemmän Viisastelevasta sydämestä, jossa on melko synkkiäkin sävyjä. Kotiopettajattaren romaanin luin väkisin... minusta se vasta tylsä olikin! :D

    VastaaPoista
  7. Luin vuosi takaperin Austenin Järki ja tunteet ja oli kyllä sellainen mission impossible että taidan jatkossa kiertää naisen tekeleet kaukaa. Olkoot kuinka merkittävä teos tahansa, mutta minuun tämäntyyppiset kertomukset eivät yksinkertaisesti uppoa :D Suoraansanottuna yök!

    VastaaPoista
  8. Minä jotenkin ajattelin, että Darcylla oli se ylpeys ja Elizabethillä se ennakkoluulo...?

    Oli kieltämättä hieman lannistavaa lukea tätä, kun olen juuri suurin piirtein alkamassa lukea kyseistä kirjaa :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa ;D Ehkä kuulutkin niihin, jotka kirjasta pitävät.

      Poista
  9. Mukavaa kuulla, etten ole ainoa, joka ei tästä kirjasta pidä! :) Joskus kun huomaa, ettei tykkää jostain klassikosta, tulee vähän kurja fiilis, koska miettii että miten sitä voikaan olla niin eri mieltä muiden kanssa.

    VastaaPoista
  10. Blogissani on sinulle tunnustus ja siihen liittyviä kysymyksiä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...