lauantai 11. toukokuuta 2013

Päivä 09 – Kirja josta et uskonut pitäväsi

Jokainen joutuu varmasti jossain elämänsä vaiheessa kohtaamaan tämän kirjan: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Ala-asteen opettajani kirjoitta ystäväkirjaan, että se on hänen lempikirjansa. Taisimme lukea koulussa Kunnaksen Seitsemään koiraveljestä. Yläasteella jännitin, milloin äikänope tunkee kirjan käteen ja käskeen lukea. Mutta vasta lukion toisen vuoden keväällä, AI6-kurssilla, jouduin vihdoin marssimaan kirjastoon ja kysymään, mistäs niitä Kiven kirjoja löytyykään.

Tuntemattoman sotilaan nihkeyden jälkeen olin hyvin epäluuloinen. Kirja oli kuitenkin pakko lukea kurssia varten, joten ei muuta kun ylpeytensä nielemään ja sivuja pläräämään. Juoni taitaa kaikille olla jo tuttu. Siihen on törmännyt useissa näytelmissä ynnä muissa versioissa ja siihen viitataan jatkuvasti.

Kirja todellakin yllätti positiivisesti. Ajattelin sen olevan jotain todella tylsää paasaamista ilman mitään kunnon tapahtumia, mutta jo muutaman luvun jälkeen huomasin, että nauroin ääneen kirjan henkilöiden hölmöille päätöksille. Kirjaa lukiessa alkoi ymmärtää, miksi aikoinaan siitä oltiin hyvin pahastuneita. Kirja ei luo romanttista kuvaa suomalaisesta miehestä, vaan esittää ne typerinä ja yksinkertaisina ihmisinä, jotka koheltavat elämän halki jättäen jälkeensä hirveän kaaoksen.

Erityisesti nauroin veljesten kosintapuuhille. Kenen loistava idea olikaan mennä kosimaan Venlaa suurella porukalla, niin että ehkä edes joku veljeksistä kelpaa tytölle? Suosikkihahmoikseni nousivat Juhani ja Eero. Juhanilla on asenne, jonka mukaan hän veljessarjan vanhimpana on kaikken fiksuin ja vaikutusvaltaisin, vaikka oikeasti jokaisella hänen päätöksellään on kurjia seuraamuksia. Eero taas on oikeasti porukan välkyin, mutta häntä ei kuunnella koska hän on kuopus. Parka.

Koulutyönä minun piti kirjoittaa lukupäiväkirjaa jostain näkökulmasta. Kikkailin aina lukiossa valitsemalla syvällisiä aiheita helppojen sijaan, sillä niitä oli aina vähemmän ja erottuivat muiden oppilaiden töistä. Tuntemattomasta sotilaasta pidin esitelmän sotilaiden asenteesta sotaan, kunniaan ja isänmaahan, kun taas monet esittelivät vain jonkun henkilöhahmon. Seitsemässä veljeksessä päädyin analysoimaan kirjaan sisällytettyjä runoja ja kertomuksia ja sitä, miten ne tukevat itse päätarinaa. Vasta lukiessa tajusin, että voi hitsit, tuli valittua tehtäväksi runoanalyysia, joka on aina ollut inhokkipuuhaani. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja opettaja tykkäsi.

Lukupäiväkirjan pitäminen kirjasta on kuitenkin aika rankkaa. Ei sitä joka kirjan kanssa halua tehdä.

Hyvistä kirjoista on vaikeampaa kirjoittaa kuin huonoista. Seitsemän veljestä kuitenkin on kirja, josta en uskonut pitäväni, mutta josta pidin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...