lauantai 18. toukokuuta 2013

Päivä 10 – Paras klassikko


Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva kuuluu kirjoihin, joita en olisi ilman lukion äidinkielenkursseja lukenut, mutta jonka lukemista en kadu.

Olin tutustunut kirjailijaan aivan vastan englannintunnilla, jossa olimme katsoneet hänen näytelmäänsä perustuneen elokuvan The Importance of Being Earnest. Äikäntunneilla aloimme käydä läpi kirjallisuuden historiaa, jolloin jokaisen piti valita kaksi kirjaa luettavakseen, molemmat joltain eri kaudelta. Valitsin romantiikan ja symbolismin, Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Dorian Gran muotokuvan. Ensimmäisestä valinnasta olenkin jo esittänyt mielipiteeni ja on oikeastaan ihan kiintoisaa, että tässä haasteessa mainitsen molemmat kirjat.

Oppikirjassa oli hyvin vähän tietoa Oscar Wildesta, mutta yksi hänen teoksistaan mainittiin. Marssin siis kirjastoon lainaamaan sen ja luin sen ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Lukemisen jälkeen totesin, että onpas todella hyvä kirja ja päädyin pian ostamaan sen itselleni. Viime kesänä luin kirjan uudestaan. Olen lukenut sen siis kahdesta ja molemmat eri suomennoksina.

Joku on ehkä huomannutkin, että blogissani on satunnaisia lainauksia, poimittu vähän sieltä täältä. Mukaan on mahtunut kaksi lainausta Dorian Greysta.
Äly sinänsä on eräänlaista liioittelua ja tuhoaa kasvojen sopusoinnun. Heti kun ihminen alkaa ajatella, hän muuttuu pelkäksi nenäksi, otsaksi tai muuksi kamalaksi. Katselepa vain ketä tahansa maineikasta oppinutta. Mitä irvikuvia he ovatkaan!
Tämä nousi esille ensimmäisellä lukukerralla, sillä se nosti hymyn huulille. En ehkä ole aivan samaa mieltä sen kanssa, että älykkyys tekisi ihmisistä ruman (mielestäni se tekee ihmisestä paljon kiinnostavamman ja sen seurauksena kauniimman) mutta sanat on hyvin aseteltu, joten olen halunnuut lainata sen blogini sivupalkkiin.

Lainaus on vuoden 1963 suomennoksesta ja Kai Kailan käsialaa. Minä omistan Jaana Kapari-Jatan suomennoksen, jossa samainen kohta menee näin:

Äly itsessään on eräänlaista liioittelua, ja se tuhoaa kasvojen sopusoinnun. Kun joku istahtaa miettimään, hän muuttuu siinä samassa pelkäksi nenäksi tai otsaksi tai joksikin muuksi kaameaksi. Katso ketä tahansa, joka on menestynyt korkeaa koulutusta vaativassa ammatissa. He ovat kerta kaikkiaan vastenmielisen näköisiä!
Nyt tekisi mieli hankkia jostain käsiinsä alkuperäinen teksti, sillä suomennoksissa on suuria eroja. Kapari-Jatan versio on paljon pidempi ja yksityiskohtaisempi. Hänen Potter-suomennoksiensa perusteella pystyn kuitenkin veikkaamaan, että hänen suomennoksensa on lähempänä alkuperäistä tekstiä, mutta olen antanut Kai Kailan version pysyä blogini sivupalkissa, koska se on tiiviimmin ja ehkä hieman hauskemmin ilmaistu.

Toinen lainaus on Kapari-Jatan käsialaa ja poimin sen mukaan toisella lukukerralla, koska se mielestäni kuvastaa todella osuvasti omia ajatuksiani.

 Jos olisin lukenut tämän kirjasta, Harry, olisin luultavasti itkenyt. Nyt kun tämä on tapahtunut todellisuudessa ja minulle itselleni, se tuntuu liian ihmeelliseltä itkulle.
Saa nähdä, mikä kohta nousee esille kun joskus luen kirjan kolmannen kerran.

2 kommenttia:

  1. Dorian Grayn muotokuva on yksi lempikirjani. Olen lukenut sen myös kahdesti, ostanut omaksi ja katsonut vielä elokuvankin (kirja oli kyllä selvästi parempi). Kolmatta lukukertaa suunnittelen, sillä viimeksi luin kirjan luultavasti muutama vuosi sitten ja tekisi mieli lukea jälleen uusiksi.

    Hienoja kohtia olet kirjasta poiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut jonkun elokuvaversion, joka oli modernisoitu ja Basilin sukupuoli vaihdettu naiseksi (kentien välttääkseen homoseksuaaliset viittaukset?) Se oli kyllä aivan kamala elokuva! Sitä uusinta, jossa Doriania näyttelee Ben Barnes, en ole nähnyt.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...