torstai 30. toukokuuta 2013

Tyttö peilissä

Kirjoittanut: Cecelia Ahern, sivuja: 108

Pääsykoekausi meneillään. Tekisi mieli lukea kaikkea muuta kuin pääsykoekirjoja. Luetaanpas siis novelleja!

Oikeastaan lukaisin Cecilia Ahernin novellikirjasen eilen junassa kun olin matkalla Turusta kotiin. (Turku on muuten todella kaunis kaupunki. Jos pääsen sinne sisälle, ainakin riittää tekemistä joksikin aikaa kun tutkin koko kaupungin läpi!)

Tämä on ensimmäinen Ahernin kirja jonka luin. Aiempi kosketukseni hänen tuotantoonsa on ollut Ps. Rakastan sinua -elokuva. Tyttö peilissä päätyi lukulistalleni joskus syksyllä, kun luin arvostelun jostain blogista. Minua kiinnosti erityisesti se, että novelleissa on jotain hieman yliluonnollista ja karmivaa.

Kirjasessa on kaksi novellia, joista ensimmäisen mukaan koko kirja on nimetty. Se kertoo Lilasta, jonka isoäidin kotona kaikki peilit on peitetty mustilla kankailla. Lilan olisi kannattanut kysyä, miksei hänen isoäitinsä tykkää peileistä, sillä se kostautuu hänen hääpäivänään, jolloin hän vierailee isoäitinsä luona ja päättää vielä tarkistaa peilistä, että hänen hääpukunsa sopii ja meikki on pysynyt siistinä.

Novelli lähtee liikkeelle hyvin hitaasti. Alussa on hyvin paljon kuvailua, joka tuntui jälkeenpäin hieman turhalta, mutta lukuhetkellä isoäidin puutarha ja leivosvuoret piirtyivät mukavasti mieleen. Hitaan lähdön takia puolessa välissä alkava kehitys tuntui tapahtuvat liian nopeasti ja loppu tuntui hieman kiirehdityltä. Muutama sivu lisää, niin loppu ei olisi tökännyt.

Lukiessa sain kyllä kokea juuri sitä karmivuuden tunnetta, jota novellilta olin odottanutkin. Teksti kuitenkin  jätti muutaman kysymyksen auki. Ei sellaisia hyviä kysymyksiä, vaan sellaisia, joihin olisin oikeasti halunnut selityksen. Maalaa näkyviin spoiler: Esimerkiksi, miksi isoäiti ei ollut hankkiutunut peileistä eroon. Olisiko ollut helpompaa vaan rikkoa kaikki peilit ja heittää ne menemään, kuin ottaa riski, että joku poistaa mustat kankaat?

Toinen novelli, Muistojentekijä, oli minusta vähän epäselvempi, vaikka pidinkin siitä. Novellissa on mies, joka on keksinyt laitteen, jolla voi luoda uusia muistoja. Hän pyörittää bisnestä koneen avulla, mutta valitsee asiakkaansa tarkkaan. Avukseen hän on palkannut Judith-nimisen naisen, joka lukee ihmisten kirjeitä ja valitsee asiakkaat niiden perusteella. Novellin aikana miehen ja Judithin suhde kuitenkin muuttuu hieman.

Kirjan takakansi mielestäni antaa vähän eri kuvan novellista. Minua ainakin kiinnosti enemmän Judithin tarina kun itse muistoja luova kone. Kaiken kaikkiaan novelli oli oikein kiinnostava, mutta tämäkin tuntui loppuvan ennen aikojaan. Jotenkin minulle jäi tunne, että novelli on tarpeettoman epäselvä. Joitain asioita olisi oikein hyvin voinut sanoa vähän suoremmin,

Yleisesti molemmista novelleista sanoisin, että ne olisi ehkä ollut parempi lukea englanniksi. Osa hahmojen jutustelusta oli joko käännetty kömpelösti tai sitten se ei vain toimi suomen kielellä yhtä hyvin. Molemmissa novelleissa on juuri sitä luvattua karmivuutta ja yliluonnollisuutta, ei saa antaa kirkkaanpinkin kannen hämätä. :)

3 kommenttia:

  1. Turku on todellakin kaunis. :) Olen asunut täällä vuoden ja olen vieläkin aivan rakastunut tähän kaupunkiin. Toivottavasti pääset sisälle ja onnea muihinkin pääsykokeisiin!

    Tämä kirja kiinnostaisi hieman. Tuo kansi kyllä hämää, koska jotenkin sen perusteella odottaisi höttöä, mutta jos novellit ovatkin hieman karmivia ja yliluonnollisia, voisin joskus ne lukaista. Olen lukenut Cecelia Ahernilta yhden kirjan (P.S. Rakastan sinua) ja pidin sitä ihan hyvänä kirjana. Tämä vaikuttaa kuitenkin ainakin kuvauksesi perusteella hieman erilaiselta Ahernilta.

    VastaaPoista
  2. Luin joskus melkein koko Ahernin tuotannon, tykkäsin ainakin silloin kovasti hänen kirjoitustyylistään. Usein tarinoissa on juurikin joku yliluonnollinen vivahde. Muistaakseni suosikkejani olivat Where Rainbows End ja If You Could See Me Now. The Gift on myös ihan kelpo, mutta pitää lukea jouluna. ;) P.S. I Love You:kin on parempi kuin leffa.

    VastaaPoista
  3. Tää ei vakuuttanut kauheasti, mutta samalta kirjailijalta "Tapaaminen elämän kanssa" on aivan ihana!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...