lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ohi on! (Erakoituminen)

 Viime aikoina lempikirjojani ainakin lukemismäärän perusteella ovat olleet seuraavat teokset:

  • Vesa Heikkinen & Harri Mantila: Kielemme kohtalo
  • Pirkko Leino: Suomen kielioppi
  • Irja Alho & Anneli Kauppinen: Käyttökielioppi
  • Ojutkangas, Larjavaara, Miestamo, Ylikoski: Johdatus kielitieteeseen
  • Leila White: Suomen kielioppia ulkomaalaisille




Eilen oli viimeinen pääsykoe. Nyt tekisin mieli vain laulaa hallelujaa ja nattia tästä helpottuneesta olosta ennen kuin pitää alkaa jännittää heinäkuuta ja tuloksia.

Viimeisen kuukauden aikana sosiaalinen elämäni on ollut aivan nollassa. Pystyn melkein sormin laskemaan kerrat kun näin kavereitani. Kerran kävin elokuvissa... Muuten olen vain opiskellut (ja vältellyt opiskelemista kaikkien sijaistoimintojen avulla). Blogimaailmassakin olen ollut hieman syrjässä, vaikka blogitekstejä olen kirjoitellut suunnilleen entiseen vauhtiin. Kirjoja vain on tullut luettua vähemmän.

Yllättäen on tullut kesä. Sää on ollut mitä loistavin, mutta ihoni hohtaa valkoisuuttaan, sillä ulos olen uskaltaunut vain iltaisin, kun lämpötila on laskenut siedettäviin lukemiin. Tavaksi tuli lähteä iltaisin pyörälenkeille tuulettamaan aivoja ja harrastamaan erittäin epäammattimaista valokuvausta kännykän kameralla.



Lempipaikkani noin viiden kilometrin säteellä. Valitettavasti nyt huomasin, että puihin oli maalattu hälyttäviä merkkejä. Suunnitteleeko joku noiden kaatamista? D:


Tässä vaiheessa lehdet olivat vielä hiirenkorvilla. 










Joskus graffittien tekijöiden mielikuvitus on niin uskomaton, ettei tätä enää tuhotyöksi voi kutsua. Mitä taidetta!

Välillä taas tuli hieman piirreltyä. Suurin osa viime aikojan piirustuksista on kyllä ollut vain satunnaisia suttuja ja luonnoksia.


Nämä silmät piirsin iltana ennen Tampereen pääsykoetta.


Pakkohan sitä on vähintään yksi kuva piirtää, jossa Castiel-enkelillä on siivet mukana. Ja ei, naama ei ole tumma jonkun syvällisen ja symbolisen syyn takia. Kasvoista vain tuli aivan karseat, eikä kuulakärkikynää noin vain kumiteta, joten oli pakko tehdä hätäratkaisu.

Hain myös ammattikorkeakouluhuin, mutta en osaa yhtään sanoa, miten ne valintakokeet sujuivat. Kompastuskiveni taitavat olla haastattelut, sillä en osaa myydä itseäni tarpeeksi hyvin. "Ai miksikö haluan tähän kouluun? Koska olisi mukavaa, jos pääsisin johonkin kouluun!" Kuvallisen viestinnän haastattelun jälkeen iski kauhea epätoivo. Takana oli muutama yliopiston pääsykoe, jotka olivat menneen mielestäni huonosti, ja kun amkin haastattelukin meni penkin alle, olisi tehnyt vielä luovuttaa. Mutta vielä oli pääsykokeita edessä, joten pakko jatkaa.

Kirjasto- ja tietopalvelun pääsykokeessa oli niin kamalan kuuma, että kokeen jälkeen marssin kaupungille hankkimaan kesämekkoa. Tämän hetken mekkomuoti ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni. Löysin yhden trenssimekon, jonka väri ei ehkä ole minulle luonnollisin, mutta jonka vyötärö on juuri sopivalla kohdalla, joka ei ole täysin hihaton ja jonka helma on tarpeeksi pitkä.


Saavuin tänään kotiin Tampereelta, jossa minulla oli viimeinen pääsykoe. Junamatkan aikana muun muassa koin oloni todella söpöksi, silla asuksi oli valikoitunut polkadotia, pitsiä ja kukkakengät. 



Junamatkan aikana koin myös yhteyttä lähellä istuvan miehen kanssa, sillä molemmat pyörittelimme silmiä lähellä istuvalle yliaktiiviselle noin 10-vuotiaalle pojalle, joka puhua pälpätti koko matkan. Poika muun muassa luuli, että "gay best friend" tarkoittaa poikaa, joka on tytön paras kaveri.

Ja olisi pitänyt käydä vilkaisemassa, minkälainen meininki on ravintovaunussa, sillä kuulutukset olivat sitä luokkaa, että taisivat tarjoilijat olleet napsineet muutaman drinkin, tai sitten olivat vain humalassa työnteon ilosta.

Tampere on kyllä ihan nätti kaupunki. Ei haittaisi siellä asua, jos sinne pääsisi sisään.

En osaa yhtään sanoa, kuinka pääsykoe meni. Pelkään, että se oli liian helppo ja siksi tein tyhmiä virheitä. Viime vuonna koe oli todella vaikea, siinä oli useita osioita, paljon tehtäviä ja jokaisesta virheestä vähennettiin pisteitä. Lisäksi oli kamalan kuuma ja hiostava päivä, ja pääsykoe pidettiin salissa, jossa oli aivan liikaa ihmisiä ja pulpetti oli ahdas.

Tänä vuonna kaikki oli aivan toisin. Vaikka olikin lämmintä, ilma oli miellyttävä. Pääsykoe oli tilavassa ja viileässä salissa. Jokaiselle oli jopa jaettu pulpetille kynä, teroitin ja kumi, siltä varalta, että joku osallistujista on unohtanut kirjoitusvälineet.

Itse koekin oli aivan erilainen. Kieliopin osuus oli säälittävän pieni: vain neljä tehtävää ja nekin olivan ihan helppoja, joten sanojen taivutuksia. Olin varautunut hirveän vaikeaan kielioppiosuuteen edellisenvuoden perusteella.  Odotin tehtäviä, joissa pitää erottaa sanavartaloita ja tehtävää, jossa pitää korjata huonon tekstin kieliasu hyväksi. Termien selitystä. Erityistapausten tenttaamista.

Sen sijaan toisessa osiossa oli kaksi sanastoon liittyvää tehtävää, joihin ei ollut voinut valmistautua ollenkaan. Piti etsiä synonyymeja ja tulkita onko joku sana oikea suomen kielen sana, mahdollinen sana vai sana, jota ei suomen kielessä voi olla. Sanoja oli aivan hirveästi ja niissä meinasi mennä helposti sekaisin. Osan sanoista tunnistin murrepohjaisiksi, joten mietin, jäikö minulta tunnistamatta sanoja, joita en kotipaikkani takia tunnista.

Kaiken päälle piti vielä kirjoitata kirjoitelma, aiheena unelmien päivä. En oikein tiedä, mitä sillä haettiin. Päätin kirjoittaa kielellisesti mahdollisimman hyvän tekstin asiasta, joka toivottavasti erottuu edes hieman. Kirjoitin siitä, että olisi kiva päästä Comic Coniin.

Niin, ja tänä vuonna vääristä pisteistä ei tullut edes miinuspisteitä. Sen sijaan, jos sai jostain osiosta kaikki oikein, sai ekstrapisteitä.



Junamatkalle tarvitsin kolme pokkeria (niin juuri, alennukseen vain sorruin...). Aloitin Paholaiseen pukeutuvan Pradan junassa ja kaksi muuta toivottavasti luen kesän aikana. Nyt kun ei tarvitse päntätä kielioppia, voin taas lukea mitä ikinä haluan. 

Ps. Pääsykoekausi ei ole kuitenkaan aivan kokonaan ohi! Juuri ennen Tampereelle lähtöä sain kuulla, että minut on valittu haastatteluun, jossa valitaan suomen kielen aineopettajan koulutusohjelman opiskelijat. Enää ei siis tarvitse opiskella, mutta valmistautua senkin edestä. Haastattelu, härre guud!

11 kommenttia:

  1. Ihania puukuvia ja nuo portaat. :) Minunkin lempipaikkani ovat metsässä. Meren katetdraali löytyy omastakin hyllystä, vielä en vain ole lukenut sitä. Nevillen kirjat kiinnostaisivat myös, kirjastossa olen joskus katsellut niitä. Haitko Ouluun? Meillähän on täällä yliopistolla suomenkielen sekä kirjallisuuden linjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain joskus Suomalaisesta näyteluvun Meren katedraalista ja se oli ihan hyvä, siksi päädyin kirjaan. Nevillen kirja lähti mukaan, koska siinä luvataan mysteerejä ja shakkia.

      Hain myös Ouluun. (Ja jos katsot tarkkaan, nuo portaat löytyy Ainolanpuistosta)

      Poista
    2. Aa, kas. Olen itsekin noita saattanut joskus kuvata. :D Toivottavasti saat mieleisen opiskelupaikan, muistan itsekin kun piti juosta ympäri Suomea pääskokeiss, mm. Kuopion Mutoiuakatemiassa ja Kouvolasa restauronnin ammattikorkeassa.

      Poista
  2. Toivottavasti kokeesi menivät hyvin, ja onnea haastatteluun myös! Minullakin loppuivat pääsykokeet pari päivää sitten ja on kyllä ihanaa ajatella, että nyt voi lukea taas artikkeleiden sijaan kirjoja. Kunhan vain vielä pystyisi olemaan murehtimatta tuloksista koko seuraavaa kuukautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ajatella niin, etten enää voi tehdä asian eteene mitään. Kokeen on tehty, sillä selvä. Välillä tulee epätoivon hetkiä kun muistaa taas sen jonkun typerän virheen, välillä taas tuntuu, että menihän se koe ihan hyvin.

      Poista
  3. Ihania maisemakuvia kyllä! Nyt tuli ikävä metsään. Toivottavasti pääsykokeiden kanssa käy hyvin ja pääset opiskelemaan haluamaasi alaa. Minä itse hain aikoinani kirjallisuuteen ja myös tuohon amkin kirjasto- ja tietopalvelut linjalle, ja äikän opettajan koulutukseen. Haastattelut olivat minusta hirveimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastattelut ovat paha paikka, koska olen niin paljon parempi ilmaisemaan itseäni kirjoittaen ja stereotyyppisenä suomalaisena en osaa itseäni kehua juuri lainkaan.

      Poista
  4. Voi kamala, tulen kyllä kuolemaan ensi vuonna kun lähden opsikelupaikkaa hakemaan :D Tänä vuonna jätin siis suosiolla kaikki kokeet välsitä, ei vain pystynyt. Mutta toivottavasti sulla meni hyvin ja onnea haastatteluun! Minäkin ilmaisen itseäni paremin kirjoittaen, mutta osaan kyllä myydä itseäni kasvokkainkin (tai ainakin luulen osaavani). Rohkealla ja rennolla asenteella kun lähtee liikkeelle niin pitkälle pääsee - vastauksien etukäteen miettimistä unohtamatta :D

    Ps. Olenko oikeasti näin myytävissä? Yksi "ostin kesämekon" tyyppinen lause ja minä olen jo lähdössä bussipysäkille haaveenan löytää oma... Ei niin ettei multa mekkoja löytysi, mutta kun uusi olisi kiva ja miljoona muuta tekosyytä tähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen ei kyllä jaksanut pääsykoerumbaa. Kävin jossain, mutta en oikein osannut kunnolla lukea niihin.

      Olen aina rento kun minulla ei ole mitään paineita. Yhdessä työhaastattelussa kävin sillä meiningillä, ettei ne kuitenkaan palkkaa mua, joten olin siellä kauhean rento ja annoin mielestäni tosi hyvän vaikutelman. (Eivät palkanneetkaan...)

      Mullakin noita mekkoja on, mutta osa on liian juhlavia ja osa aivan liian lyhyitä, että pitää joku alushame laittaa, eikä helteellä huvittais kerrospukeutuminen.

      Poista
  5. Voi miten ihana tuo aurinkoinen koivukuva!

    Porn... Järnefelt pyörii haudassaan :DD

    VastaaPoista
  6. Jee, paras tunne on kun pääsykokeet ovat vihdoin ohi :) jospa pääset mieluiseen paikkaan opiskelemaan! Omalta osaltani kokeet loppuvat perjantaina, kun on viimeinen soveltuvuuskoe. Ellen sitten vielä ensi viikolla saa kutsua vielä yhtiin kokeisiin. Kyllä on kiva, kun saa vihdoin lukea muutakin kuin niitä viittä pääsykoekirjaa.. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...