torstai 6. kesäkuuta 2013

Päivä 12 – Kirja josta et enää pidä


Aika monella tiettyyn aikaan oikeassa iässä olleella on takanaan Twilight-menneisyys. Ainakin minulla on. Kirjaston kirjavinkkaaja vinkkasi Houkutusta silloin kun sille ei vielä ollut ilmestynyt jatko-osia. Olin muistaakseni noin 12-vuotias.

Sen ikäisenä kun minulla ei ollut kriittistä ajattelukykyä juurikaan, tykkäsin kirjasta tosi paljon. Siihen aikaan kyllä tykkäsin jokaisesta kirjasta jonka luin. Houkutus on helppolukuinen ja olin juuri oikeassa kohdeiässä. Myöhemmin, kun jatko-osat alkoivat ilmestyä, luin Uudenkuun, josta en tykännyt juuri yhtään, mutta edellisen osan varjolla tavallaan pakotin itseni tykkäämään. Kolmannen osan kohdalla sitten oli pakko myöntää, ettei sarjasta ole oikein mihinkään. Epäilys oli pelkkää jahkaamista ja siinä rakannettiin kunnon pohjustus lopputaistelulle, jota ei lopulta edes tapahtunut. Aamunkoita luin hääyöhön saakka ja sitten lopetin. Jos haluan lukea söpöä ja ennalta-arvattavaa fantasialla maustettua romantiikkaa, menen lukemaan ficcejä. Enkä oikein lue ficcejä.

Sarjan ensimmäinen osa on oikeastaan ihan jees nuortenkirja. Teinityttö tapaa komean pojan, poika sattuu olemaan vampyyri, he rakastuvat, lopussa tulee ongelmia ja vähän toimintaa. Ei ehkä laadukkain nuortenkirja mitä on, mutta sellainen joka voi hyvinkin toimia ponnahdusalustana nuorelle, joka ei ole ennen lukenut paljon. Enempää kirjoja ei kuitenkaan olisi tarvinnut kirjoittaa. Heti kun Jaboc tuli kuvioihin vähän enemmän, alkoi ärsyttää, ja Jacob/Bella/Edward kolmiodraama on kehittänyt minulle ikuisen inhon kolmiodraamoja kohtaan.

Jotenkin minusta tuntuu, että Houkutus aloitti tietynlaisten nuortenkirjojen kulta-ajan. Houkutuksen jälkeen hieman samantyyppisiä tarinoita on putkahdellut vähän joka puolelta: taistelevia teinejä yleensä amerikkalaisesssa miljöössä, mukana pieni fantasiamauste, ja suurin osa sivutilasta menee kuitenkin vain ihmissuhteiden käsittelemiseen.

Miten minusta tuntuu, että tämä kirjahaaste käskee kertomaan vain kirjoista, joista ei pidä. Tuntuu pahalta vain haukkua kirjoja. Joku varmasti tykkää Houkutuksesta ja heillä on siihen omat syynsä.

7 kommenttia:

  1. Minullakin on Houkutus-menneisyys. Taisin olla 18 kun se ilmestyi ja oli tuolloin paras kirja mitä olin ikinä lukenut. Jatko-osat olivat kyllä varsin kehnoja. En ole koskaan lukenut kirjoja uudelleen vaikka kaikki olen hankkinut omaksikin. Huomasin jo aikoinaan tuon ilmiön, siis sen kuinka Meyerin jalanjäljissä lähdettiin kirjoittamaan paranomraalia romatiikkaa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa suomalaisen Veera Laitisen Surunsyöjät.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Houkutuksen vihaamismenneisyys. En minä siitä nytkään pidä, mutta silloin skidimpänä tuli kyllä heitettyä ihan paskat argumentit tiskiin. Luin aikoinaan vampyyrijuttuja ja Houkutus tuntui loukkaavan sitä kaikkea mistä pidin. Silloin lempikirjani oli Vampyyri Lestat. Luin sen viime vuonna uudestaan ja huoh, ei se kovin taitava ole. :D

    VastaaPoista
  3. Minä olen ollut liian vanha Houkutuksen kohdeyleisöksi. Vampyyrifanina halusin kuitenkin tsekata sen ja siitä tuska alkoikin. Tunnistin Mary Suen saman tien, kun näin sellaisen (kirja muutenkin haiskahti huonolta fan ficiltä).

    Asiaa ei auttanut se, että koko sarjasta tuli internetin sylkykuppi ja Houkutusta riepoteltiin sen kyseenalaisen rakkaustarinan (stalkkaaminen =/= rakkaus) vuoksi joka puolella, tai ainakin niissä internetin nurkissa, jossa itsekin hengasin.

    Nykyisin alan jo päästä yli Twilight vihastani. Jos tämä nyt saa nuoret ja aikuiset lukemaan, ei ilmiö voi olla läpensä paha.

    VastaaPoista
  4. Mä nakuttelen juuri omaa juttua Houkutuksesta :D Itsehän luin kirjan nyt ensi kertaa ja pakko myöntää, ettei oikein onnistunut vakuuttamaan. Vaikken kohdeyleisöajattelua kirjallisuuden saralla pahemmin harrastakaan niin myönnettävä on, että ikää on vähän turhan paljon tämän lukemiseen.

    VastaaPoista
  5. Minä olen (onneksi) niin vanha, etten ole kuulunut Twilightin kohderyhmään. =D Ja minulla on fiilis, että jos nämä kirjat olisivat ilmestyneet silloin kun olin teini, en välttämättä olisi innostunut sittenkään. Kaikenlainen yli-imelä lälly yökötti minua jo silloin! =D

    VastaaPoista
  6. Minä luin Houkutuksen (ja heti perään kaikki muutkin osat) miltei kolmikymppisenä. Ja upposi kuin häkä! Olen aika nuorekas, heh :D

    VastaaPoista
  7. Nafisan: Minä luin Houkutuksen jopa alkukielellä, taisi olla toinen kirja jonka luin englanniksi ikinä.

    Dee: Mulle taas Houkutus aloitti sen kuuluisan vampyyribuumin, mutta totesin, että lähes kaikki on tosi huonoa "ooh olemme niin seksikkäitä ja vaarallisia etkä voi olla rakastamatta meitä" tavaraa, että huh huh. Anne Ricen Veran vangit on paras vampyyrikirja jonka olen lukenut, mutta Vampyyri Lestat oli aika kehno. Se onnistui tekemään edellisen osan lempihahmostani inhokkihahmoni enkä jaksanut lukea Lestatin ajatusviirtaa sivutolkulla. Harmi, sillä ainahan sitä toivoo hyvälle kirjalle hyvää jatko-osaa.

    vaarna: Mulla on vähän sama, lähes koko internetin (fandomin) viha Twilightia kohtaan oikein vahvistaa ajatusta siitä, kuinka creepy "rakkaustarina" kirjassa onkaan.

    Jami: No, kohdeyleisö on kai se, missä hyllyssä kirjaa kaupassa myydään :D Enkä siitä niin kauheasti välitä, luen niin monipuolisesti. Nuortenkirjallisuus on oikein viihdyttävää.

    Irene: Jep, yli-imelä lälly on yökötystä aiheuttavaa. Söpöt kohdat kirjoissa on ihan jees aina välillä, mutta jos koko kirja menee lässytykseksi, tulee yliannostus.

    Pihi nainen: Oletpas nuorekas :) Twilight kyllä on aiheuttanut sen, että hieman vanhemmat naiset ovat alkaneet lukea teinitytöille pääsääntöisesti suunnattua kirjallisuutta. Tai näin ainakin olen kuullut että on käynyt tuolla rapakon takana.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...