sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kaukamoinen

Kirjoittanut: Petteri Hannila, sivuja: 190

Tämä on ainoa kirja, jonka sain luettua kokonaisuudessaan viime keskiviikon lukumaratonin aikana. Kiinnostuin kirjasta sen saaman blogihuomion takia. Kyseessä on omakustanne, jonka nettisivuja on ollut kiinnostava tutkia. Näin myös kirjan pöydän Finnconissa, mutten uskaltanut mennä juttelemaan.

Muistellen historian oppituntejani, kirja sijoittuu rautakauteen. Se alkaa siitä, kun Vierra-niminen tyttö on serkkunsa kanssa matkalla suorittamaan aikuistumisriittiä. Matkalla he kuulevat ennustuksia ja joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä kotiseutunsa tulevaisuudesta. Jos Vierran serkku Aure nousee päälliköksi, hiemo menestyy aluksi, mutta tuhoutuu jonkin ajan kuluttua. Jos taas Vierrasta tulee päällikkö, heimoa kohtaa aluksi huono onni, mutta se paranee loppua kohden. Vierra ei halua olla päällikkö, vaikka hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Kaikista hienoin asia mielestäni tässä kirjassa oli matriarkaalinen yhteiskunta. Olisin halunnut kuulla siitä enemmänkin, saada yksityiskohtia sen maailman ihmisten ajatusmaailmasta, mutta toisaalta, kirjan tapa käsitellä sitä kuin se olisi maailman arkipäiväisin asia oli myös hyvä ratkaisu. Alussa oleva kalevalamittainen runo onneksi selkeyttää vähän kirjassa esiintyvän Kainun kansan käsitystä heidän maailmastaan. Aloin pohtia Vierran maailmaa niin paljon, että iski inspiraatio kirjoittaa itsekin jotain samankaltaista.

Kaukamoisessa jokainen luku tuntuu kuin omalta novellilta, jossa kerrottaan jokin vaihe Vierran elämästä. Ensimmäisen luvun kohdalla olin hieman huolestunut ratkaisusta, sillä olisin halunnut tietää, mitä tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun ensimmäinen luku loppuu. Kirjan luettuani olin kuitenkin tyytyväinen ratkaisuus. Kirja lähtee aivan eri suuntaan, mitä alussa aavistelin. Vaikka jokainen luku on oma tarinansa, ne kuitenkin muodostavat jatkuvuuden Vierran elämässä.

Olen hieman kuullut negatiivisia sanoja omakustanteista. Olen myös lukenut omakustanteita, jotka ovat olleet aika heikkoja. (Yleensä joko kerronnassa tai taitossa ärsyttäviä pikku ongelmia.) Kaukamoinen ei kuitenkaan ole yksi näistä kirjoista. Vaikka kirja on kooltaan pieni, sitä on miellyttävä käsitellä. Itse tarinaan en tekisi juuri mitään muutoksia, tosin voisin ehkä lisätä hieman enemmän dialogia ja poistaa muutamia kuvailukohtauksia. Jossakin kuitenkin olen kuullut kommenttia, että kirjasta on vaikea sanoa, mikä sen tarkoitus on. Oli virkitävää, että tarina lähti eri suuntaan kun odotin, mutta olisin kuitenkin halunnut, että lopussa olisi tuotu enemmän alun tapahtumia esiin. Tuntuu, ettei ihan kaikkia lankoja onnistuttu vetämään yhteen.

Jos tykkäät historiasta, varsinkin paleofiktiosta, suosittelen tätä kirjaa. Muinaisuus tulee mukavasti esiin esimerkiksi kalevalamittaisten runoja avulla (mikä on, näin sivumennen sanoen, yksi ainoista runomuodoista joita pystyn lukemaan). Mieleen tuli muun muassa Luolakarhun klaani tai Maijaliisa Dieckmannin Ram-sarja.

Tämä kirja sopii hyvin Aikamatka 2013 -haasteeseen.

4 kommenttia:

  1. En ole vieläkään päässyt Kaukamoisen kanssa lukupuuhiin. Se on minulla e-kirjana ja unohdan koko ajan, että se on minulla tiedostona. Pitää ryhdistäytyä, sillä kirja kuulostaa sellaiselta, josta pitäisin. Paperiversiona olisin tämän varmasti jo lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti muistaa sen olemassaolon paremmin jos se kummittelee kirjahyllyssä tietokoneen tiedoston sijaan :)

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. HIstoria kiinnostaa minuakin.

    VastaaPoista
  3. Hei !

    Kiitoksia kovasti arvostelusta. Mukavaa että kirja viihdytti.

    Alussa olleita tapahtumia ei vedetty kiinni sen takia, että tarina jatkuu. Näillä näkymin se tulee olemaan kolmen kirjan pituinen, mutta kokonaisuus on vielä vähän hakusassa. Minulla on kyllä selvä käsitys tarinan päätöksestä mutta sitä ennen Vierra muuttuu vielä aika tavalla.

    Aurinkoisia syyspäiviä
    Petteri Hannila

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...