maanantai 8. heinäkuuta 2013

Nova-vahinko

Ei, kyseessä ei ole juttu siitä, kuinka vahingossa aloin Radio Novan vakikuuntelijaksi. (Vaikka kuuntelen sitä kanavaa yhtä tasaisesti kuin kaikkia muitakin - aina autolla ajaessa harrastan kiivasta kanavanvaihtoa aina kun alkaa huono biisi soida.) Aion puhua vähän Turun Sciense Fiction seuran Nova-novellikilpailusta, johon osallistuin kevään aikana.

Osallistuin siihen nimittäin erittäin lyhyellä varoitusajalla. Olin juuri saanut nanowrimo-tekstini valmiiksi - jota kirjoitin siis yhden kuukauden sijasta kolme - ja valitin nano-foorumilla, etten enää tiedä, mitä teen elämälläni, kun selkärangassa ei ole pakottavaa tarvetta jatkaa kirjoittamista. Joku ehdotti novellikilpailuun osallistumista ja linkkasi pari kisaa, jotka olivat parhaillaan käynnissä. Bongasin sieltä Novan, johon oli enää kaksi viikkoa aikaa osallistua. Ongelmani vain oli, ettei minulla ollut yhtään novellia pöytälaatikossa editointia odottamassa.

Ratkaisu: kirjoita uusi novelli!

Äkkiä siis ideaa rakentamaan. Kahdessa viikossa kyhäsin kokoon hieman alle 20 sivun novellin, jossa ideana oli kahden ihmisen kohtaaminen epätavallisessa tilanteessa, jossa heidän pitää tehdä yhteistyötä. Tiesin jo silloin, ettei se ollut mikään mestariteos, mutta olinpahan päässyt nano-vieroitusoireista eroon sen novellin parissa. Tulostin sen ja lähetin kisaan mukaan.

Sattuipa kuitenkin niin, että samaan aikaan minulla oli avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssi, jonka viimeisenä tehtävänä oli novellin kirjoittaminen. Novellin deadline oli samana päivänä, jolloin Novaan piti lähettää teksti jos halusi vielä ehtiä kisaan mukaan. Luonnollisesti paheellisena viimetipan ihmisenä kirjoitin novellin vasta sinä päivänä, jolloin se piti palauttaa. Idea oli muhinut aivoissa jo jonkin aikaa, mutta naputteluun koneella kului muutama tunti. Luin sen kerran läpi, korjasin kirjoitusvirheet ja lähetin opettajalle.

Siinä vaiheessa tajusin, että juuri kirjoittamani novelli sopi Novan kriteereihin, ja siihen oli sallittua osallistua usealla novellilla. Hetken mielijohteesta lähetin tämänkin kisaan mukaan.

-- Arvatkaa, kumpi menestyi paremmin?

Aivan. Yhdessä illassa kirjoitettu viime tipan novelli pääsi jatkoon kahdenkymmenen parhaan joukkoon.

Olin jo luullut, etten päässyt jatkoon, sillä tieto kolahti sähköpostiin mielestäni varsin myöhäisessä vaiheessa. Olin jo hyväksynyt sen, etteivät novellini menestyisi. Miksi menestyisi? Sehän oli vain hetken päähänpistos. Siksi olinkin hyvin järkyttynyt, kun sain kuulla jatkoon pääsystä.

Tämä pistää miettimään kahta kysymystä.
  1. Entä jos seuraavalla kerralla osallistuihin kunnolla kirjoitetulla novellilla? Olisiko sillä voittomahdollisuuksia?
  2. Vai onnistunko kirjoittamaan hyvää tekstiä vain jossain mystisessä flow-tilassa, jonka esiintymishetkeä ei voi koskaan ennustaa, ja satuin pääsemään flow'hun juuri finaaliin selvinneen novellin kohdalla?

Oli miten oli, en kuitenkaan päässyt kymmenen parhaan joukkoon. Finnconissa kuitenkin menin mielenkiinnosta palkintojenjakotilaisuuteen vilkuilemaan, ketä muita kisaan oli osallistunut. Sen perusteella, mitä kuulin muiden novelleista, minulla ei ollut minkäänlaisia voittomahdollisuuksia. Novellien ideat kuulostivat erikoisilta ja kiinnostavilta, kun taas minun novellini ainoa kikka oli siinä, että huijasin lukijaa niin, että hän luulee lukevansa vampyyrikertomusta, mutta lopussa paljastuukin muuta.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Arasti tunnustan, että minulla on julkaisuhaaveita, joten sainpahan edes jotain pientä tunnustusta, että tekstini kelpaahan muulloinkin kuin kissanhiekan sekaan silpottuna. Tulosten sivulta voi käydä bongaamassa nimimerkin Reese, jolla siis osallistuin. Koska nimimerkit on aakkosjärjestyksessä, siitä ei voi päätellä lainkaan, miten sijoilla 20-11 tuli sijoittuneeksi.


Lempikappaleeni tällä hetkellä.

Ps. Muuta juttua Finnconista on tulossa myöhemmin! Stay tuned!

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...