torstai 11. heinäkuuta 2013

Päivä 15 – Paras mieshahmo

Haasteen puoliväli saavutettu! Haasteeni tuntuu tosin etenevän hitaasti, koska joka kerta kun katson, mitä seuraavaksi pitäisi kertoa, ensimmäinen ajatukseni on, että mitä ihmettä tuohon nyt sanoisi. Vaihtoehtoja on niin paljon!

Niin kuin vaikkapa mieshahmoja. Jos lasketaan ainoastaan vain ne kirjat, joista olen pitänyt todella paljon, mieshahmojen kaarti on todella suuri. Mieshahmoja tuntuu yleensä olevan enemmän kuin naishahmoja, joten ongelmana on vakava runsaudenpula. Siispä minun on pakko nimetä useampi hahmo.

Tyrion Lannister
Varmaan useimpien lempihahmo kirja(tai TV-)sarjassa. Jo ensimmäisten lukujen kohdalla hän voitti minut puolelleen. Lyhytkasvuisena syntynyt, äitinsä synnytyksessä tappanut perheen kuopus. Hänen isänsä ei voi olla edes varma, onko lapsi hänen. Tyrionin onneksi hän on syntynyt rikkaaseen Lannisterin sukuun, sillä köyhempi perhe olisi vienyt hänet metsään kuolemaan. Tyrionin aseet ovat vähäiset. Hän ei pärjää taistelussa eikä häntä tunnuta kelpuutettavan mihinkään muuallekaan. Hänen ainot korttinsa ovat hänen älynsä ja rikas sukunsa. Hän jatkuvasti vetoaa sukunsa mahtavuuteen, minkä avulla hän saa kerättyä ympärilleen ihmisiä, jotka tekevät hänen elämästään siedettävämpää. Kurjasta lähtötilanteesta huolimatta hän ei tunnu lannistuvat helposti. Hänellä on sekä huumorin- että moraalintajua. Vaikka hän vetoaa oman sukunsa rahakirstuu, hän ei arvioi muita sukujen perusteella. Hänen tarinansa kiinnostaa minua ehkä eniten Tulen ja jään laulussa. Vaikka hän saavuttaa asioita (on kuninkaan kourana, rahastonhoitajana ja tekee sodassa sankaritekoja) häntä silti poljetaan maahan.

Jaime Lannister
Nyt tulee heti perään toinen Tulen ja jään laulun hahmo, mutta antaa mennä. Aluksi en pitänyt Jaimesta ollenkaan. Epämiellyttävä jätkä, joka harrastaa insestisuhdetta siskonsa kanssa. Mutta heti kun Jaimesta alettiin kertoa enemmän, hahmo nousi suosikkieni listalle. Ehkä minä vain tykkään näistä väärinymmäretyistä hahmoista jotka geneerisesti luokitellaan usein pahisten puolelle. Jaime on Lannisterin perheen vanhin poika, joka on rakastunut kaksoissiskoonsa. Hänen siskonsa on naitettu vieraalle miehelle, joten Jaime liittyy kuninkaankaartiin, jonka valan vannoneena miehenä hän ei saa mennä naimisiin ja perustaa perhettä. Jaimen päätös tekee myös Tyrionin tilanteesta kiinnostavan, sillä perheettömänä Jaimen ei kannattaisi antaa periä Lannisterin rahoja, joten Tyrion toisena poikana olisi luonnollinen seuraava vaihtoehto. Jaime joutuu myös kirjasarjan aikana luomaan uusia käsityksiä ihmisistä, kun hän joutuu naissotilas Briennen matkaan.

Remus Lupin
Lapsena ihmissuden tartunnan saanut mies, jota ei alun perin meinattu päästää edes Tylypahkaan. Dumbledore kuitenkin näki Lupinissa muutakin kuin hänen "ongelmansa", jolloin Lupin pääsi kouluun ja sai hienon ystäväporukan. Kuherruskuukautta ei kuitenkaan kovin monta vuotta kestä, kun Lupinin huono-onnisuus jatkuu. Hänen paras ystävänsä ja tämän vaimo tapetaan, toisen parhaan ystävän pettämänä, ja kolmas ystävä passitetaan väärin syytettynä vankilaan istumaan elinkautista. Lupinille ei jää jäljelle enää mitään. Kun hän 12 vuoden päästä saa paikan Tylypahkan professorina, hän joutuu pian jättämään sen, sillä hänen lapsuudentuttuna, jota hänen paras ystävänsä James kiusasi kouluaikoina, paljastaa Lupinin ihmissusisalaisuuden koko koululle. Professoriajan jälkeen hän liittyy Feeniksin kiltaan, jossa hän tapaa Tonksin, johon rakastuu, mutta ei halua edetä suhteessa, sillä pelkää ihmissuteutensa vahingoittavan naista. Samaan aikaan hänen ainoa lapsuudenystävänsä, joka ei ole häntä pettänyt, kuolee. Kun Lupin lopulta menee Tonksin kanssa naimisiin, hän kuolee Tylypahkan taistelussa, juuri sopivasti, ettei koskaan näe lapsensa Tedin varttumista. Voiko enää surkeampaa tarinaa miehellä olla? Remus Lupin keräsi sympatiani jo ensimmäisellä lukukerralla.

Muitakin kivoja hahmoja olisi, mutta nimetäänpä nämä kolme.
Useinmiten lempihahmojen kanssa käy niin, ettei niitä ehdi muodostua yksittäisessä kirjassa. Tietenkin lukuhetkellä on omat mieltymyksensä, mutta yleensä ykkössuosikeiksi nousevat kirjasarjoissa esiintyvät hahmot, joiden tarinaa seuraa useiden osien verran.

10 kommenttia:

  1. Voi Remus ♥ Munkin suosikkihahmojen kärjessä aivan ehdottomasti, on ollut siitä lähtien kun ekaa kertaa luin Azkabanin vangin. Kuinka noin ihanalle hahmolle on voitu jakaa niin huonot kortit elämässä? Muistan järjestäneeni pienehkön itkukohtauksen silloin kun mulle selvisi että Lupin makaa kuolleena Suuressa salissa. Itse asiassa muistan elävästi, että mun piti lukea se kohta useampaan kertaan ennen kuin oikeasti tajusin että mun lempihahmo on kuollut. Oli aika lohdutonta kun miettii miten monet kerrat olin Potterit siihen mennessä lukenut ja miten kiintynyt hahmoon olin. Lapsuusiän traumat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos haluaa ajatella että potterversessä on joku kuolemanjälkeinen elämä, niin ehkä Lupin vihdoin pääsi kelmien luo takaisin.

      Poista
  2. Sinä siis ilmeisesti luet tuota Game of Thrones -kirjasarjaa, mikäs se nyt olikaan nimeltään: Songs of Ice and tai jotain sinne päin?

    Itse seuraan kys. tv-sarjaa ja Tyrion on minunkin ehdoton suosikkini! Olen ajatellut, että lukisin nuo kirjanakin, mutta en viitsi aloittaa samaan aikaan, kun tv-sarjaa tehdään. Pelkään sekoittavani tapahtumat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin lukea kirjasarjaa koska kiinnostuin TV-sarjasta, ja halusin lukea kirjat ennen sarjaa (ainoastaan huomatakseni, että oikeastaan olin jo lukenut ensimmäisen osan joskus monta vuotta sitten!) Tykästyin lopulta molempiin, eikä ainakaan minulla mene tapahtuvat sekaisin. TV-sarjasa on oiottu joitain mutkia, mutta muuten se on mielestäni erittäin onnistunut.

      Poista
  3. Remus Lupin on kyllä kiva! Mutta olisipa vaikea miettiä lempimieshahmoa itse, varmaan Narnian Rapanhapakko nousisi korkealle tällä hetkellä kun Narnia on tuoreessa muistissa, ja tietenkin aina Mustan tornin Roland. =D Minä olen niitä, jotka eivät ymmärrä Game of Thronesia ollenkaan. Katsoin ensimmäisen kauden - pitkin hampain - ja se oli minusta suurimmksi osaksi kuolettavan tylsä. Kakkosta vielä yritin, mutta luovutin. Not for me. =D Siskoni pitää sarjasta sekä on lukenut kaikki kirjat, mutta hänkään ei ole osannut selittää, että miksi hän niistä ylipäätään pitää. Normaalisti meillä on aika samankaltainen maku kirjojen ja television suhteen. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Game of Thrones on omalla tavallaan erittäin hidastempoinen, joten se ei ehkä sovi kaikille. Musta se on tosi kiinnostava ja siinä on myös loistavia hienovaraisia vitsejä!

      Poista
  4. Oi, Remus-ressu. Aikoinaan, kun olin suuri Potter-fani, oli hän ehdottomasti lempihahmoni sarjassa. Lisäksi minulla sattui olemaan yläasteella eräs opettaja, joka mielestäni kovasti muistutti Lupinia, ja johon tietysti olin tämän takia hetken aikaa kovin ihastunut ;)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä tykkäsin kaikista kolmesta kelmistä, ihan ykkössuosikkeja! Mutta Lupin nousi tässä postauksessa esiin.

      Poista
  5. Tyrionista ja Jaimestä samaa mieltä, jostain syystä Remukselle en koskaan syttynyt. Täytyy kyllä myöntää, että Game of Thrones -kirja (siis se ykkönen englanniksi) on edelleen kesken. :S TV-sarjaa olen katsonut paljon pidemmälle. Olisi kai pitänyt aloittaa suomeksi, kun en muutenkaan ole kovin tykästynyt fantasiaan... Mutta suunnitelmissa on päästä loppuun asti... joskus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni suomennokset ovat ihan hyvät :) Kannattaa kannattaa Kirjavaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...