tiistai 16. heinäkuuta 2013

Tyttö joka muuttui lasiksi

Kirjoittanut: Ali Shaw, sivuja: 393

Nyt on pakko myöntää rehellisesti, että kiinnostuin kirjasta sen kannen perusteella. Eikö olekin kaunis? Olin kirjaa pyöritellyt käsissäni useaan kertaan kirjakaupassa ennen kuin löysin sen kirjastosta. En kuitenkaan pelkästään kannen perusteella päätynyt lainaamaan tätä, vaan itse tarinakin kuulosti kiinnostavalta.

Kirja kertoo Midas Crookista, joka on yksinäisyyteen vetäytyvä nuori mies, jonka suurin intohimo on valokuvaus. Eräänä päivänä hän kohtaa valokuvausretkellään nuoren naisen, jolla on eriskummalliset tukevat rakennustyömaakengät jalassaan. Hän arvelee Idaksi esittäytyvän tytön olevan jollain lailla sairas. Ihmisseuraa välttävä Midas huomaa haluavansa tietää enemmän Idasta. Hän tutustuu tyttöön ja saa kuulla, että tytön jalat ovat lasia, ja lasi on leviämässä.

Kirja oli hyvin erilainen kuin odotin. Olisin olettanut, että kirjassa keskitytään enemmän siihen että... no, että Ida on muuttumassa lasiksi. Niinhän sitä takakannessa, välilehdessä ja kirjan nimessä asti mainostetaan. Toisaalta, kirjojen nimet ovat usein harhaanjohtavia. Englanninkielinen nimi kuuluu The Girl With Glass Feet, mistä tulee mieleen Miehet jotka vihaavat naisia englanninnos The Girl With The Dragon Tattoo, jossa Lisbet Salander ei vielä ole niin suuressa roolissa kuin trilogian kahdessa myöhemässä osassa. Olisin olettanut Tytöltä joka muuttuu lasiksi tarkempaa kuvailua Idan muuttumisesta, enemmän hänen tuntemuksiaan, ja myös edes jonkinlaisen puolitieteellisen selityksen, miksi Idalle on tapahtumassa niin.

Hyviä puolia kirjassa kuitenkin on paljon. Rakastin sitä, kuinka kirja onnistui luomaan hienon saaristomaiseman, jonka pystyin kuvittelemaan silmieni eteen joka kerta kun tartuin kirjaan. Melkein haistoin suolaisen meriveden ja kuulin lokkien äänet. Tykkäsin myös todella paljon Midaksen hahmosta. Kirjallisuudessa esiintyy paljon hahmoja, jotka tykkäävät vetäytyä yksinäisyyteen, mutta tuntuu että liian usein he unohtavat yksinäisyydenkaipuuunsa, jotta juoni pääsee käyntiin. Kirjan luettuani olen nyt sitä mieltä, että sen tarkoitus ei ollut kertoa sitä, kuinka Ida muuttuu lasiksi, vaan sen päämääränä on kertoa Midaksen tarina, kuinka kaikki vaikuttaa häneen ja hänen perusluonteeseensa. Midas joutuu astumaan kauas mukavuusalueeltaan, jotta voi tavoitella onneaan ja päästä eroon pelostaan, että muuttuu liikaa isänsä kaltaiseksi.

Minulla on aina ongelmia, jos kirjassa on liikaa hahmoja. Koskaan ei tiedä, kuka hahmo on tärkeä ja kannattaako sen nimi muistaa myöhempiä tilanteita varten, sillä aina ei voi luottaa, että kirjailija pitää hahmot mukana. (Mielestäni "jos ase näytetään, sitä käytetää" sääntöä pitäisi noudattaa enemmän.) Tässä kirjassa kohtasin jälleen kerran sen ongelman. Kirjassa on yllättävän monta hahmoa, jotka kaikki liittyvät jollain lailla, joskus hyvin löyhästi, Midaksen ja Idan tarinaan. Olisin halunnut lukea hieman enemmän Midaksen ja Idan suhteen kehityksestä. Jälleen kerran kävi niin, että päähenkilöt vain olla möllöttävät kun sivuhenkilöt rakentavat tarinan ympärille. Onneksi vaikkapa Midaksen paras ystävä Gustav on lopulta erittäin ratkaiseva henkilö. :)

Tuntui, että nopean aloituksen jälkeen tarina jäi laahaamaan paikoilleen yli sadaksi sivuksi, kunnes se käynnistyi uudelleen noin 250. sivun kohdalla. Kirjassa on paljon takaumia ja monet tärkeät kohdat piti poimia luontokuvauksen keskeltä, ja luontokuvausta oli paljon. Hienon saaristolaistunnelman luomiseksi ei olisi ehkä tarvittu niin paljon kuvausta, varsinkin kun kyseessä ei ole fantsiakirja.

Fantasiasta päästääkin kirjan yliluonnollisiin elementteihin. Ihmiset eivät oikeasti muutu lasiksi (news flash!) ja mukana on myös muuta kummallisuutta. Miljöö on kuitenkin niin realistinen, etten osaa päättää, heikensikö se yliluonnollisia kohtia vai tekikö se niistä uskottavampia. Aiemmin jo sanoinkin, että olisin halunnut jonkinlaisen selityksen Idan ongelmaan, ja syy on juuri tämä. Jos kirja olisi antanut edes jonkun teorian, olisin ollut tyytyväisempi. Spoiler: Kirjan lopussa, kun Midas upottaa jalkansa veteen ja iilimato tarttuu hänen jalkaansa, luulin hetken, että sen jälkeen paljastuu, että saaren iilimadot aiheuttavat lasiksi muuttumisen, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Iilimatokohtaus oli juonen kannalta melko turha. Spoiler loppuu.

Kirja on hvin kauniisti kirjoitettu. Takakannessa lukee "Vain lasinen sydän ei liikutu tästä." Otin sen haasteena. Ehkä sydämeni on hiukan lasia, sillä en liikuttunut niin paljon kuin olisin halunnut. Loppu on surullisen kaunis, mutta jollain tavalla minulle tuli siitä hyvä mieli. 

3 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä aivan ihana kansi! Kirja on minunkin lukulistallani, jospa vaikka ehtisi tässä lähiaikoina lukemaan :).

    VastaaPoista
  2. Kansi on todella kaunis! Minä pidin kirjasta, vaikka siinä olikin liikaa langanpätkiä, joita ei sidottu lopussa yhteen... Ajatus lasiksi muuttumisesta oli pelottava, minuun suorastaan sattuu kun mietin miten paljon Idaan mahtui sattua, kun lasi levisi...

    VastaaPoista
  3. Minä pidin tässä nimenomaan siitä, että realismi ja fantasia lomittuivat yhteen - kirja edustaakin Pasi Ilmari Jääskeläiseltä lainaamaani reaalifantasian genreä mainiosti. Pidin kirjan tunnelmasta, juonesta ja pienistä heikkouksista (mm. kuvailussa) huolimatta koko romaanista.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...