sunnuntai 11. elokuuta 2013

Siipirikko

Kirjoittanut: Kristiina Vuori, sivuja: 440 + liitteet

Siipirikko on ehdottomasti kirja, johon pitää varata aikaa ja keskittymistä. Se ei ole välipalakirja, jota voi lukea luvun silloin tällöin ja pysyä silti koko ajan tarinassa mukana. Aina kun nappasin Siipirikon käsiini, minun täytyi tietää, että edessä on vähintään tunti lukurauhaa, jotta pystyn keskittymään tekstiin täydellisesti. En kokenut sitä kuitenkaan huonona asiana. Kieli oli kiinnostavaa ja kaunista, mutta hidaslukuista. Nautin sen vanhahtavista sanavalinnoista. En kuitenkaan antaisi kirjaa lahjaksi sellaiselle, joka ei ole tottunut lukemaan paljon.

Siipirikko kertoo Seljan tarinan lapsuudesta noin kolmikymppiseksi (jos nyt pysyin laskuissa mukana). Selja kaapataan 8-vuotiaana orjaksi Karjalaan. Orjuutettujen joukossa on Seljan lisäksi muutamaa vuotta vanhempi rälssiperheen tytär Cecilia Kokko, jota myös Seljaksi kutsutaan. Cecilia kuolee pitkospuiden varrelle, ja Selja omii Cecilian vaakunasormuksen, josta myöhemmin tulee hänelle sekä onni että taakka.

Aluksi Selja päätyy orjaksi talouteen, jossa ei ole paljon asukkaita. Talouden varallisuus perustuu metsästyslintujen kouluttamiseen ja myymiseen. Selja osoittaa lahjakkuutta kasvattamisessa, joten isäntä Mielo kouluttaa Seljaa ja opettaa hänet samalla myös lukemaan ja kirjoittamaan, jotta tyttö voi hoitaa myös kirjanpidon. Mutta kuten lähes jokaisessa kirjassa, jonka päähenkilö on orjuutettu, Seljakin harkitsee karkaamista. Ennen karkaamista taloon kuitenkin saapuu ritari nimeltään Aijo Knutinpoika Haukka, joka on tullut ostamaan kotkaa. Aijo huomaa Seljan kantaman vaakunasormuksen ja olettaa tytön olevan kuolleeksi otaksuttu Cecilia Kokko.

Nämä tapahtumat ovat vasta aivan alkusoittoa. Tästä seuraa lähes 400 sivua lisää tapahtua, jossa Seljaa viedään joka suuntaan. Mielestäni jokainen luku palveli hyvin tarinaa. Kirjassa ei tuntunut olevan mitään ylimääräistä. En voi olla vertaamatta kirjaa Vuoren aiempaan kirjaan, Näkijän tyttäreen, josta taisin sanoa, että muuten hyvä, mutta noin 100 sivua liian pitkä. Siipirikossa sivuja on huomattavasti vähemmän, mutta pidin sitä parempana ratkaisuna. Pakko kyllä myöntää, että loppuhäivytystä olisin lukenut vielä muutaman sivun enemmän. Näkijän tyttäreen verrattuna olin myös kiinnostuneempi, mitä Seljalle tapahtuu. Eirasta en välittänyt yhtä paljon.

Alusta alkaen Selja ja Aijo vilkuilevat toisiaan, ja sitä mukaan kun Selja saa parannettua varallisuusasemaansa, Aijon kiinnostus vain tuntuu kasvavan. Mielestäni Seljan ja Aijon romanssinpoikanen ei kuitenkaan ollut se kipinä, joka jatkoi minua lukemaan. Minua kiinnosti enemmän se, miten Selja saa asemaansa parannettua, ja paljastuuko henkilöllisyyshuijaus koskaan. Aluksi en edes ymmärtänyt, mitä Aijo ja Selja toisissaan näkivät. He olivat vain mies ja nainen (tai tyttö, Seljan alkutaipaleella) jotka eivät koskaan käyneet kunnollisia keskustaluita. He vilkuilivat toisiaan lähes eläimellisen kiinnostuneesti, mutta salaa varastettujen suudelmien tai jännittävien heinäpeltoseikkailujen sijasta he olisivat toden teolla tarvinneet kunnon rehellisen keskustelun. Mutta mitä 1300-luvulle sijoittuvan maailman hahmoilta voi olettaa? Maine ja tulevaisuus voi olla pilalla yhdestä väärin lausutusta lauseesta, joten mitään ei uskalleta ääneen sanoa. Loppua kohti aloin kuitenkin hieman lämmetä Aijon ja Seljan tarinalle, mutta koko ajan toivoin, että Selja osaisi olla varovainen, sillä Aijolla on värikäs naismenneisyys, eikä se välttämättä enteile hyvää.

Eläimellisestä kiinnostuksesta päästäänkin hyvin siihen seikkaan, jota en voi olla ohittamatta, kun puhun tästä kirjasta. Yleensä valitan (kavereilleni, en täällä blogissa juurikaan), kuinka kirjallisuus harrastaa hyvin paljon niin kutsuttua "seuraavana aamuna" sensurointia. Pariskunta pääsee petipuuhiin, mutta kaikki oleellinen jätetään kertomatta. Olen sitä mieltä, että silloin kun lakanoita heilutellaan, tapahtuu suurinta hahmokehitystä. Mitä hääyönä tapahtuu? Onko se kiusallista? Onko se romanttista? Ymmärtävätkö osapuolet toisiaan? Siipirikossa ei tätä ongelmaa ollut. Makuualustat saavat kyytiä useampaan otteeseen ja kohtaukset tuntuvat pitkiltä ja yksityiskohtaisilta. Välillä jopa huvituin siitä, kuinka lähes jokainen hahmo tuntui ajattelevat aivan jollain muulla kuin aivoillaan. 

Pidän kirjaa hienona kasvukertomuksena. Seljaa käytetään paljon hyväksi, mikä tietenkin oli kamalaa luettavaa, mutta Selja kasvaa nuoreksi naiseksi, joka alkaa ymmärtää itseään paremmin. Tässä vaiheessa on pakko mainita, että vaikka kerronta oli välillä hyvinkin tarkkaa, oikeissa kohdissa osattiin hypätä hieman yli. Huomasin Siipirikossa selvän nuoren tytön seksuaalisen heräämisen. Selja on hämmentynyt tunteistaan, sillä pitkään on ajateltu, ettei naisilla ole tarpeita ja heidän kuuluu vain maata hiljaa selällään. Seljaa tekisi mieli tehdä muutakin, mutta hän uskoo sen olevan väärin ja uskoo olevansa matkalla helvetin tuliin tai vähintään hyvin pitkään kiirastuliaikaan. Olisi tehnyt mieli välillä ottaa Selja luokseni kylään ja antaa vähän terveystietovalistusta. Toki Seljalla on jotain huolehdittavana, sillä raskauden pelko on todellinen ja äpärän syntyminen kauhea häpeä.

Yksi juttu minua häiritsi kerronnassa pahasti. Aikahypyt, joita ei mainita saman tien. Saatoin lukea monta sivua olettaen että tapahtuvat sijoittuvat seuraavaan päivään, kunnes paljastetaan, että lukujen välissä onkin kulunut useita kuukausia, joskus jopa vuosia. Piti järjestellä aikajana päässä kokonaan uusiksi. Aikahypyt harmittivat, sillä olisin esimerkiksi halunnut lukea paljon tarkemmin, mitä tapahtui joidenkin suurten juonenkäänteiden seuraavana päivänä.

Kirjoitin jo Goodreadsiin, että antaisin kirjalle 4,5 tähteä, sillä lukukokemus oli lähes täydellinen, mutta kirja ei kuitenkaan kohonnut aivan ykkössuosikkieni joukkoon. Eniten minua jäi hämmentämään kirjassa esiintyvän Primus-kotkan hyvin pieni osuus. Olin olettanut, että sitä olisi paljon enemmän. Plussaa kuitenkin lopun liitteistä ja sanastosta. Sieltä pystyi kivasti tarkistelemaan asioita.

Muutama spoileripitoinen ajatus valkoisella fontilla:

  • Jaksan aina puhua siitä, kuinka kirjallisuuden pitäisi olla vähemmän heteronormatiivista. Siipirikosta homohahmo löytyi, mikä on toki positiivinen juttu, mutta jälkeenpäin jäin miettimään, miksi Stenistä oli tehty selvä pahis joka kuolee lopussa. Finnconissa jossain paneelissa puhuttiin siitä, että pitkään on ollut valloilla tapa, että jos homohahmoja esiintyy, niiden pitää olla joko pahiksia tai vähintään kuolla väkivaltaisesti. Ehkä seuraavaksi haluaisin lukea kirjan, jossa homohahmo on esitetty samaistuttavana henkilönä ja hänellä on kutakuinkin onnellinen loppu.
  • Kohtaus jossa Anna alkaa ryypätä ja menee saunaan Seljan kanssa oli mahtavaa luettavaa. Luin sen automatkalla mummolaan ja pelkäsin että virnistelen liikaa ja perheeni ihmettelee miksi oikein ilmeilen niin vahvasti kirjalle.
  • Morren blogissa vissiin mainittiin, että kirjassa on hänen inhokkikliseensä, raskaaksi ekasta kerrasta. Mahdollista, mutta epätodennäköistä. Minua se ei kuitenkaan haitannut. Kannattaa muutenkin lukea Morren arvostelu, vaikkei hän kirjasta pitänyt niin paljon kuin minä. Siinä on monta hyvää mainitsemisen arvoista seikkaa.
  • Olen koko ajan kahden vaiheilla. Pelkäsin ja odotin koko kirjan ajan, että Seljan huijaus paljastuu. Odotin, että niin tapahtuu, koska kerronnallisesti "jos ase näytetään, sitä käytetään" -sääntö toteutuu melko usein. Seljan huijauksen olisi pitänyt tulla ilmi. Olin kuitenkin helpottunut, kun Selja selvisi vähällä. Aloin kuitenkin miettiä, että eikö 1300-luvulla oikeasti osattu päätellä, onko tyttö 14 vai 18? Cecilia Kokko oli kuitenkin neljä vuotta Seljaa vanhempi, ja siksi luulisi sukulaisten olleen hämmästyneitä, kun kotiin palaakin tyttö aikuisen naisen sijasta.
Lukunauha on aina kiva.

Osallistun tällä kirjalla Aikamatka 2013 -haasteeseen kategoriaan 1. Ritarit ja linnanneidot. Taitaa olla nyt joka kategoriassa jokin kirja luettuna. :)

5 kommenttia:

  1. Tykkäsin kirjasta ja täräytin viisi tähteä kirjalle. Kerrontatapa on parantunut kovasti esikoisromaanista ja juoni oli hyvä.

    VastaaPoista
  2. Lukunauha tosiaan on kiva, mutta kirjaston kirjastapa se oli napsaistu pois. Murskis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi :( Mun lähikirjastossa lukunauha oli mukana. Tulee heti paljon hienompi olo kun kirjassa on lukunauha :)

      Taisit tehdä jotain vahingossa kun tuli kolme samanlaista kommenttia?

      Poista
  3. Lukunauha tosiaan on kiva, mutta kirjaston kirjastapa se oli napsaistu pois. Murskis!

    VastaaPoista
  4. Lukunauha tosiaan on kiva, mutta kirjaston kirjastapa se oli napsaistu pois. Murskis!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...