maanantai 23. syyskuuta 2013

Kuningas Paksujalka

Kirjoittanut: Sofokles, sivuja: 96

Kirjallisuuden sivuaineopinnot ovat alkaneet ja sitä mukaan eteeni on lätkäisty lukulista, joka koostuu kirjoista, joihin en varmaan koskaan vapaaehtoisesti tarttuisi. Yksi tällainen kirja on Sofokleen Kuningas Paksujalka (Oidipus). Sain käsiini oudolta kuulostavan suomennoksen, sillä kaikki muut oli kirjastosta lainattuna. Lukulistan kimppuun käyminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä, mutta vihdoin sain aloitetuksi. Aloitin matalan kynnyksen kirjasta, eli siitä jossa on vähiten sivuja. Yksi kirja luettu, tuntuu että stressi on vähän laantunut :)

Näytelmä alkaa tilanteesta, jossa kuningas Oidipuksen kaupunki on ruton vallassa. Oraakkelin mukaan kaupunki selviää vain jos edellisen kuninkaan Laioksen murha selvitetään ja murhaaja häädetään kaupungista. Oidipus uskoo murhaaja olevan vielä elossa ja saattavan uhata häntäkin. Paikalle kutsutaan ihmisiä kertomaan lisätietoa murhasta. Pikku hiljaa kaamea totuus alkaa paljastua Oidipukselle.

Oli kiinnostavaa lukea kirjaa, johon viitataan tosi useasti. Koin useita ahaa-elämyksiä. Samaan aikaan minua kuitenkin harmitti, että olin "spoilaantunut" kirjan juonenkäänteistä. Voiko enää puhua spoilaantumisesta, kun kirja on ollut luettavissa iät ja ajat? Kuningas Oidipus on näytelmä, jossa varsinaiset tapahtumat ovat tapahtuneet näytelmän ulkopuolella ja nyt niitä aletaan selvitellä. Tuli mieleen nykyajan rikoskirjallisuus, jossa tosi useasti selvitellään jälkeenpäin miten murha on tapahtunut ja kuka on syyllinen. Itse Aristoteles on pitänyt Kuningas Oidipusta täydellisenä esimerkkinä tragediasta, joten hyväksi todettu tyyli on varmasti säilynyt nykypäivään asti.

Jos en olisi tiennyt näytelmän kulusta mitään, en taustoja enkä lisätietoja, olisin pitänyt sitä varsin kehnona. Oidipus on todella itsepäinen ja tekee nopeita johtopäätöksiä ilman päteviä perusteita. Hän on hidas ja vainoharhainen. Oikeastaan kaikki hahmot tuntuivat olevat todella hitaita. Kun Oidipuksen menneisyys alkoi selvitä, lukijana tajusin juonekulun jo todella alussa, mutta hahmot sen kun vain pohtivat pohtimistaan. Kaiken lisäksi näytelmä päättyy kurjuuteen ja itsemurhiin, joihin olen lopen kyllästynyt. Miten minusta tuntuu, että lähes kaikki maailmaan (oikeastaan Euroopan) kirjallisuuden klassikot tuntuvat päättyvän itsemurhiin. No, onhan Kuningas Oidipus tragedia, joten loppu oli arvattavissa.

Opintoja varten joudun pohtimaan kirjassa esiintyvää kohtaloa ja oikeudenmukaisuutta. Kun aloin asiaa enemmän miettiä, minun alkoi käydä sääliksi Oidipusta. Hänelle on ennustettu, että hän tulee tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä, ja vaikka hän kuinka yrittää välttää sitä, vaikka hänen vanhempansakin yrittävät välttää sitä, hän ei kykene sitä väistämään. Silti Oidipus kärsii siitä rangaistuksen. Kuka on päättänyt Oidipuksen kohtalosta?

Seuraavaksi lukulistalla olisi vähän Homeroksen Odysseiaa ja Danten Jumalaista näytelmää. Kun kävin Odysseian lainaamassa, hihkaisin riemusta kun huomasin, ettei se ole runomuodossa. Mutta Jumalainen näytelmä... Miten ikinä tulen selviytymään siitä? (Lukijoille tiedoksi: minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää runoja)

Älkää huoliko, blogini ei tule täyttymään maailman(Euroopan)kirjallisuuden klassikoista, sillä luen ah-niin-paheellisia viihdekirjoja siinä välissä, mutta ajettlin bloggailla kouluun luettavista kirjoista sen takia, että pystyn jäsentämään ajatuksiani tätä kautta paremmin.

1 kommentti:

  1. Minäkin harkitsin yleistä kirjallisuustiedettä sivuaineekseni, mutta en sitten päätynyt siihen vaihtoehtoon. Yksi syy olivat nuo pelottavan pitkät klassikkolistat, mutta toisaalta päädyin myös siihen, että mieluummin pidän kirjat ja lukemisen vain harrastuksena. Pelkäsin myös hieman, että saisin jonkin kauhean lukublokin, jos joutuisin lukemaan jatkuvasti klassikoita.

    Teidän kirjallisuuden opiskelijoiden bloggauksia on kuitenkin mielenkiintoista lukea. Ne ovat ehkä hieman erilaisia kuin tavalliset bloggaukset, koska teidän on tarkasteltava teosta yliopistolta annetusta näkökulmasta ja tuskinpa esimerkiksi tästä kirjasta kauheasti blogattaisiin ilman yliopiston kirjalistoja. Voin sanoa, että tuskin tätä ikinä itse luen, mutta bloggauksen kirjasta luin silti mielelläni. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...