torstai 19. syyskuuta 2013

Makeannälkä

Kirjoittanut: Ian McEwan, sivuja: 385

Kun luen oikein hyvän kirjan, minun on yhtäkkiä vaikea kirjoittaa siitä. Miten voin ilmaista, kuinka paljon pidin kirjasta, vaikka siinä olisikin jotain kritisoitavaa? Kirja imaisi minut mukaani ensimmäisestä sivusta alkaen ja nautin joka hetkestä, jotka sen parissa vietin. Miten saan sen vaikuttamaan juuri niin hyvältä, kun koin sen olevan? 

Minusta tuntuu, että Ian McEwanin kirjojen kohdalla pohdin aina näitä kysymyksiä. 

Makeannälkä sijoittuu 70-luvun Iso-Britanniaan ja kertoo Serena Fromesta, jonka feministisiä aatteita viljelevä äiti laittaa tyttärensä opiskelemaan matematiikkaa, sillä Serena sattuu olemaan siinä luonnostaa lahjakas. Serenaa kuitenkin kiinnostaisi enemmän kirjallisuus. Yliopistossa hän viettää kaiken mahdollisen ajan lukien kirjoja, suoriutuen pääaineopinnoistaan vain keskinkertaisin arvisanoin. 

Tähän väliin on pakko kysäistä: keiden mielestä kirjallisuus kertoo liikaa ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta? Toki on jollain tapaa luonnollista ajatella, että kirjaa lukeva henkilö on kiinnostunut kirjallisuudesta ja kykenee siksi samaistumaan hahmoon, joka rakastaa kirjoja. Minua on kuitenkin alkanut tämä hieman häiritä.

Kun jatkoin kirjaa pidemmälle, sain ilokseni huomata, ettei McEwan ollut laittanut Serenaa rakastamaan kirjoja vain huvin vuoksi. Valmistuttuaan yliopistosta Serena nimittäin saa huomata, että hänen lukeneisuudestaan on hyötyä. Serenan poikaystävänsä esittelee hänet miehelle, jonka kautta Serena pääsee maansisäisen tiedustelupalvelun MI5:sen palkkalistoille, ja siellä hän pääsee mukaan projektiin, jonka tarkoituksena on rahoittaa lupaavia kirjailijoita. Jokaisella Makeannälkä-projektin työntekijällä on oma kohteensa, joten niin Serena matkustaa tapaamaan omaa kohdettaan. Ennen tapaamista Serena tutustuu kirjailijan tuotantoon ja rakastuu kirjailijaan jo ennen kun he tapaavat.

Wikipedian mukaan chick lit " -- käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura --". Luonnehtisin tämän määritelmän perusteella Makeannälkää fiksuksi politiikalla ja historiallisella ajanjaksolla maustetuksi chick litiksi. Serena on aikansa moderni nainen ja hänellä on kevyt ja osittain humoristinen ote elämäänsä. Tarina sijoittuu Lontooseen, tosin välillä käydään muissa kuuluisissa paikoissa. Päähenkilö on parikymppinen nainen ja hänen uraansa voi luonnehtia kiinnostavaksi. Chick litillä tuntuu olevan huono maine, onhan se aika puhdasta viihdekirjallisuutta ja kehdataan kirjoittaa kevyesti ja suunnata vielä parikymppisille naisille, mutta jos chick lit kirjoitettaisiin aina niin kuin tämä, ei tyylistä varmasti olisi valittamista.

Ja jossain vaiheessa minulla loksahti! Käsissäni oli kirja, jota olen etsinyt jo yli vuoden päivät. Kirja, jonka päähenkilö elää samaa tilannetta kuin minä. Hetkeä, jolloin ei ole enää lapsi eikä teini, mutta ei silti koe olevansa kunnon aikuinen aikuinen. Parikymppinen, aloittelemassa itsenäistä elämää, ehkä hieman epävarma, mutta takana on sen verran elämänkokemusta, että kaikkein typerimmät virheet on tehty teini-iässä. 

Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän aloin hämmästellä McEwanin tapaa kertoa tarinoita. Hänen tyylinsä uppoaa minuun. Olen tullut siihen tulokseen, että McEwan osaa kuvata henkilöhahmoja uskottavasti. Hän ei ehkä kerro tarkkaan hahmojen ulkonäköä, mutta osaa silti tuoda esiin tarpeeksi piirteitä, jotta hahmoista on helppo muodostaa mielikuvia. Hänen hahmonsa vaikuttavat aidoilta ihmisiltä, jotka olisivat voineet joskus elää. Alon aidosti välittää hahmoista.

McEwanin kirjoille on tyypillistä, että koko kirja saa aivan uuden sävyn loppuratkaisun jälkeen. Makeannälkä ei poikkea tästä kaavasta. Makeannälän juonenkäänne on sellainen, joka laittaa koko tarinan aivan uuteen valoon. Tekee mieli lukea kirja uudestaan, jotta voi katsoa, miten uusi tieto vaikuttaa lukukokemukseen. Spoilereita! Jossain vaiheessa loppua aloin aavistella, mitä tulemaan pitää, mutta kun paljastus tehtiin, olin silti ällistynyt. Vaikka Tom on parhaansa mukaan yrittänyt kurkistaa Serenan ajatuksiin, häneltä on varmasti jäänyt jotain huomaamatta. Kuka on Serena? Minkälainen hän on oikeasti?  Serena kaiken sen jälkeen on täydellinen mysteeri. Entä itse Tom? Miten hän kuvaa itsensä Serenan näkökulmasta? Entä minkälainen ihminen Tom itse on? Spoilerit loppuu.

Makeannälkä herätti niin paljon kysymyksiä. Aloin erityisesti pohtia kertojan roolia. Kun kirjailija kertoo tarinan jonkun henkilön näkökulmasta, lukija automaattisesti olettaa, että kaikki on totta. Pääsemme kurkistamaan päähenkilön ajatuksiin juuri sellaisina kuin ne ovat emmekä kyseenalaista niitä. Mutta entäpä silloin, kun emme enää voi olla varma? Kuinka paljon kirjailija huijaa lukijaa?

Hieno kirja. Suosittelen. Kiitoksia kavereille, jotka hankkivat tämän minulle syntymäpäivälahjaksi.

4 kommenttia:

  1. Olen ehkä ikuisesti jämähtänyt siihen vaiheeseen, jossa olen aivan innoissani siitä, kun kirjan päähenkilö on kiinnostunut kirjoista. Kyllähän tuota jonkin verran käytetään, mutta kuulun niihin, joihin tämä kikka toimii.

    Arvioiden perusteella tämä on tuntunut olleen pienoinen pettymys monelle Ian McEwanin ystävälle. Mukavaa kuulla myös eriävä mielipide. En ollut ennen tätä lukenut McEwania ja minäkin pidin tästä, vaikka en kokenut kirjaa ihan niin läheiseksi kuin sinä. Ehkä tämä johtuu siitä, että en ole aivan Serenan elämänvaiheessa. Tuo on todellakin hienoa huomata, jos kirjan henkilö käy läpi samoja tunteita ja asioita kuin itse. Kyllähän se tekee lukemisesta ihan erilaisen kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin vähän Goodreadsista, mitä mieltä ihmiset ovat olleet tästä kirjasta, ja huomasin saman: kirjasta ei olla pidetty kovinkaan paljon. Ehkä joillekin ei uppoa näin tyttömäinen meininki? Kirja on Ian McEwansin tyylille aika tyttömäinen. Mutta tykkään siitä, kuinka hän pystyy hyppäämään niin monen hahmon nahkoihin. Jokaisessa hänen kirjassaan on tosi erilaisia hahmoja.

      Poista
  2. Vihdoinkin "välikirja" löytyi! Jipii :D ehkä minunkin täytyy nyt lisätä tämä lukulistalleni vaikk erityisen lämmin suhde minulla ei McEwanin kanssa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottamaan, jos vaikka päätät lukea tämän ja bloggaat siitä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...